Tiedätkö mitä olisi tapahtunut,
jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?
He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja ja
maailmassa olisi rauha.
torstai 17. joulukuuta 2009
maanantai 14. joulukuuta 2009
Kaikkien aikojen golffari
Pahoittelut, että ilmoitteleminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Nyt ryhdistäydymme. Tällä kertaa aihetta ilmoittamiseen tarjoaa golffari Tiger Woods, jonka naisseikkailuja on saatu seurata viime viikot yhä suuremmalla skandaalivolyymilla.
Ilta-Sanomat kysyy provosoivasti: Mikä on vikana, Tiger, kun oma vaimo ei riitä? Asiaa perustellaan vielä sillä, että kyllä Tigerin omakin vaimo on hyvännäköinen, jopa mallina työskennellyt.
Toivottavasti Ilta-Sanomien toimittaja ei ole tosissaan. Kuka mies on koskaan kieltäytynyt, jos yhden hyvän hoidon lisäksi voisikin saada kaksi tai useamman? Käsi pystyyn, tunteeko tällaista kukaan? Ja vielä tarkemmin ajatellen, adjektiivin "hyvä" käyttö ei taida olla edes tarpeen.
Kiinnostavaa on sen sijaan se, miten herra Woods voi olla niin tyhmä, ettei tajua, että puolen maailman hässimisessä on se riski, että asia saattaa tulla ilmi? Sitten voi joutua selittämään.
Annika
Ilta-Sanomat kysyy provosoivasti: Mikä on vikana, Tiger, kun oma vaimo ei riitä? Asiaa perustellaan vielä sillä, että kyllä Tigerin omakin vaimo on hyvännäköinen, jopa mallina työskennellyt.
Toivottavasti Ilta-Sanomien toimittaja ei ole tosissaan. Kuka mies on koskaan kieltäytynyt, jos yhden hyvän hoidon lisäksi voisikin saada kaksi tai useamman? Käsi pystyyn, tunteeko tällaista kukaan? Ja vielä tarkemmin ajatellen, adjektiivin "hyvä" käyttö ei taida olla edes tarpeen.
Kiinnostavaa on sen sijaan se, miten herra Woods voi olla niin tyhmä, ettei tajua, että puolen maailman hässimisessä on se riski, että asia saattaa tulla ilmi? Sitten voi joutua selittämään.
Annika
perjantai 13. marraskuuta 2009
Uutisaiheista pulaa
HS raportoi tänään näin.
Suosikkitutkimustulokseni on tämä:
Kyselyn perusteella naisille annetaan miehiä useammin varsinaisiin työtehtäviinsä kuulumattomia rutiiniluonteisia tehtäviä Nuoret naistradenomit kokivat työnantajien vieroksuvan heitä erityisesti rekrytointitilanteissa, koska työnantaja arvioi heidän jäävän äitiysvapaille.
Missä tässä nyt on se uutinen? ja mitä erikoista on siinä, että juuri tradenominaiset kokevat näin..
On toki kivaa, että tasa-arvon edistämiseksi asiasta keskustellaan. Mutta ketä tällaisten nollatutkimusten tekeminen hyödyttää. Miksi asialle ei tehdä mitään, ja uutisoida sitten, se se vasta olisi uutinen.
Annika
Suosikkitutkimustulokseni on tämä:
Kyselyn perusteella naisille annetaan miehiä useammin varsinaisiin työtehtäviinsä kuulumattomia rutiiniluonteisia tehtäviä Nuoret naistradenomit kokivat työnantajien vieroksuvan heitä erityisesti rekrytointitilanteissa, koska työnantaja arvioi heidän jäävän äitiysvapaille.
Missä tässä nyt on se uutinen? ja mitä erikoista on siinä, että juuri tradenominaiset kokevat näin..
On toki kivaa, että tasa-arvon edistämiseksi asiasta keskustellaan. Mutta ketä tällaisten nollatutkimusten tekeminen hyödyttää. Miksi asialle ei tehdä mitään, ja uutisoida sitten, se se vasta olisi uutinen.
Annika
maanantai 12. lokakuuta 2009
Lupa hallitukselta
Olen aina ihmetellyt suuresti parisuhteita, joissa illanviettoon omien kavereiden kanssa tarvitaan puolisolta erikseen lupa. Totta kai parisuhteessa kuuluu keskustella suunnitelmista yhteisen ajankäytön takia, mutta liian usein kuulee varsinkin monen miespuolisen ystävän sanovan, miten he "laittavat vetoomuksen iltavapaasta hallitukselle".
Ei naurata.
Vielä vähemmän naurattavat ne jutut, joissa puoliso todella tekee parhaansa, ettei toinen puolisko vahingossakaan pääsisi yksin jonnekin, missä saattaisi olla kivaa.
Annikan ystävälle tarjottiin hiljattain ilmaista matkaa urheilutapahtumaan, jonka eteen moni olisi valmis myymään paitsi mummonsa myös lapsensa. Miehen parempi puoliso kuitenkin ilmoitti, ettei ole kivaa, jos herra on niin paljon pois kotoa. "En kyllä yhtään tykkää jos lähdet", sanoi rouva ja antoi ymmärtää, että jos lähdet, niin seurauksia piisaa.
Mikä ihme siinä on, ettei vaan voi sanoa, että hyvää matkaa?
Annika
Ei naurata.
Vielä vähemmän naurattavat ne jutut, joissa puoliso todella tekee parhaansa, ettei toinen puolisko vahingossakaan pääsisi yksin jonnekin, missä saattaisi olla kivaa.
Annikan ystävälle tarjottiin hiljattain ilmaista matkaa urheilutapahtumaan, jonka eteen moni olisi valmis myymään paitsi mummonsa myös lapsensa. Miehen parempi puoliso kuitenkin ilmoitti, ettei ole kivaa, jos herra on niin paljon pois kotoa. "En kyllä yhtään tykkää jos lähdet", sanoi rouva ja antoi ymmärtää, että jos lähdet, niin seurauksia piisaa.
Mikä ihme siinä on, ettei vaan voi sanoa, että hyvää matkaa?
Annika
Rajansa kaikella
”Tänään klo 19 ikkunalaudalle kynttilä palamaan Naantalissa menehtyneiden nuorten muistoksi.”, piipitti tekstiviesti eilen kännykkään. Enpä laittanut.
On toki aina kaikin puolin ikävää, jos viisi nuorta ihmistä kuolee kotibileiden päätteeksi. Mutta rajansa kaikella. Aiheesta on toitottu joka tuutissa nyt loputtomiin, on perustettu kriisiryhmiä, pidetty muistojumalanpalveluksia ja järjestetty ylimääräisiä vanhempainiltoja.
Ihmiset kuolevat, eri syistä. Osa nuorena, osa vanhempana. Prosessi, millä osa näistä valikoituu yhteisen surun ja murheen kohteiksi, on kerrassaan mielenkiintoinen. Mikä helvetti saa ihmiset lähettelemään kynttilätekstiviestejä? Miksei yhtä hyvin muisteta sitten vaikka jokaikistä tulipalouhria vuoden aikana erikseen? Tai jos ikä on tässä ratkaiseva tekijä, niin miksei jokaista kuollutta vauvaa? Entäs perheväkivallan uhreina kuolleet naiset?
Viime vuonna muuten Espoossa kuoli tulipalossa viisi päihdeongelmaista ihmistä. Ei paljon muistomessuja ja kynttilätekstareita näkynyt. Veikkaisin myös, että uhrien ystäville ei juuri kriisiapua tarjottu.
Krisse
On toki aina kaikin puolin ikävää, jos viisi nuorta ihmistä kuolee kotibileiden päätteeksi. Mutta rajansa kaikella. Aiheesta on toitottu joka tuutissa nyt loputtomiin, on perustettu kriisiryhmiä, pidetty muistojumalanpalveluksia ja järjestetty ylimääräisiä vanhempainiltoja.
Ihmiset kuolevat, eri syistä. Osa nuorena, osa vanhempana. Prosessi, millä osa näistä valikoituu yhteisen surun ja murheen kohteiksi, on kerrassaan mielenkiintoinen. Mikä helvetti saa ihmiset lähettelemään kynttilätekstiviestejä? Miksei yhtä hyvin muisteta sitten vaikka jokaikistä tulipalouhria vuoden aikana erikseen? Tai jos ikä on tässä ratkaiseva tekijä, niin miksei jokaista kuollutta vauvaa? Entäs perheväkivallan uhreina kuolleet naiset?
Viime vuonna muuten Espoossa kuoli tulipalossa viisi päihdeongelmaista ihmistä. Ei paljon muistomessuja ja kynttilätekstareita näkynyt. Veikkaisin myös, että uhrien ystäville ei juuri kriisiapua tarjottu.
Krisse
maanantai 5. lokakuuta 2009
Me tasa-arvon airueet
Matkustettiin taannoin tyttöjen kanssa mökille. Automatkan ohjelmaan kuului perusteellinen kumman kaa -keskustelu, jossa ehdittiinkin käydä läpi melkoinen määrä uroksia. Perinteisen "Brad Pitt vai George Clooney" linjan välttämiseksi mukaan valittiin koko joukko muun muassa kotimaisia poliitikoita, jotka eivät varsinaisesti olleen naisjoukon himojen ykköskohteita.
Vanhasta ei halunnut kukaan, Stubbin halusivat melkein kaikki, Arhinmäen vain yksi. Pitkän aikaa nauratti. Kunnes joku esitti kysymyksen Ville Niinistöstä. Tyttöseurue totesi ykskantaan, että se mies on takuuvarmasti silittelijä. Ei sitä ikinä!
Hetken päästä tosin kummasteltiin, että mistäs me tämän näin varmuudella oletamme. Ai niin, herra on vihreä ja puolustanut isosti isyyslomaa.
Hävetti.
Annika
Vanhasta ei halunnut kukaan, Stubbin halusivat melkein kaikki, Arhinmäen vain yksi. Pitkän aikaa nauratti. Kunnes joku esitti kysymyksen Ville Niinistöstä. Tyttöseurue totesi ykskantaan, että se mies on takuuvarmasti silittelijä. Ei sitä ikinä!
Hetken päästä tosin kummasteltiin, että mistäs me tämän näin varmuudella oletamme. Ai niin, herra on vihreä ja puolustanut isosti isyyslomaa.
Hävetti.
Annika
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Mittaamattomia tragedioita
Maailmassa on yksi ihmisryhmä, joka vastenmielisyydessään ylittää muut: valkoiset keski-ikäiset kristillistä oikeistoa edustavat heteromiehet, jotka kertovat, miten muiden pitää elämänsä elää. Tästä erinomainen esimerkki nähtiin eilisen Hesarin sunnuntaidebatissa, jossa herra Markku Ruotsila tuomitsee lailliset abortit mittaamattomana tragediana.
Täyspäinen ihminen ei jutussa esitettyihin väitteisiin jaksa edes lähteä ottamaan kantaa. Todettakoon vain, että minusta huomattavasti suurempi tragedia ovat ne miljoonat huonosti kohdellut lapset, jotka eivät olisi syntyneet, jos heidän äitinsä olisi voinut näin valita. Laillinen abortti on yksi osa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja lasten hyvinvointia.
Sen sijaan haluaisin tietää, mitä vittua Markku Ruotsila ymmärtää siitä, millaista elämä olisi, jos ei esimerkiksi itse voi päättää lisääntymisestään? Ei mitään. Tällaisen keskustelun ainoana tavoitteena on edistää kehitystä, jossa naiset kuuluvat
jonnekin nyrkin, kehdon ja hellan välimaastoon. Puhuminen mittaamattomista tragedioista on yritys naamioida tämä tavoite jonkinlaisen inhimillisyyden kaapuun.
Hyvä herra Markku Ruotsila. Minä puolestani ehdotan, että poistetaan mittaamaton tragedia maailmasta sillä, että sinulta ja muilta kaltaisiltasi viedään puheoikeus, sananvapaus ja kyky lisääntyä. Ja oikeus keskustella abortista rajataan niihin ihmisiin, jotka omistavat kohdun ja munasarjat.
Krisse
Täyspäinen ihminen ei jutussa esitettyihin väitteisiin jaksa edes lähteä ottamaan kantaa. Todettakoon vain, että minusta huomattavasti suurempi tragedia ovat ne miljoonat huonosti kohdellut lapset, jotka eivät olisi syntyneet, jos heidän äitinsä olisi voinut näin valita. Laillinen abortti on yksi osa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja lasten hyvinvointia.
Sen sijaan haluaisin tietää, mitä vittua Markku Ruotsila ymmärtää siitä, millaista elämä olisi, jos ei esimerkiksi itse voi päättää lisääntymisestään? Ei mitään. Tällaisen keskustelun ainoana tavoitteena on edistää kehitystä, jossa naiset kuuluvat
jonnekin nyrkin, kehdon ja hellan välimaastoon. Puhuminen mittaamattomista tragedioista on yritys naamioida tämä tavoite jonkinlaisen inhimillisyyden kaapuun.
Hyvä herra Markku Ruotsila. Minä puolestani ehdotan, että poistetaan mittaamaton tragedia maailmasta sillä, että sinulta ja muilta kaltaisiltasi viedään puheoikeus, sananvapaus ja kyky lisääntyä. Ja oikeus keskustella abortista rajataan niihin ihmisiin, jotka omistavat kohdun ja munasarjat.
Krisse
tiistai 25. elokuuta 2009
Helvettiin mars!
Väitetään, että helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan. Jos tämä pitää paikkansa, niin ahdasta tulee.
Yksi syy siihen, miksi miehet ovat kautta aikojen menestyneet naisia paremmin työelämässä, on miesten taito luoda luottamuksellisia suhteita toistensa kanssa, ja kyky vetää tarpeen vaatiessa yhtä köyttä.
Naisilta nämä ominaisuudet tuntuvat hetkittäin puuttuvan kokonaan. Esimerkiksi itse olen työskennellyt aina pääsääntöisesti miesten kanssa, ja törmännyt sitä kautta tuttuihin sukupuolisidonnaisiin ongelmiin työelämässä. Kuitenkin pahin selkäänpuukottaja, jonka olen työelämässä tavannut, oli nainen, joka jaksoi aina kovasti räyhätä tasa-arvo-asioista ja muistuttaa tuosta erityisestä paikasta helvetissä, mutta viime kädessä teki katalimman tempun, minkä aikuisiällä olen aikuisten kesken joutunut kokemaan. Tervemenoa rouvalle vaan sinne helvetin erityisosastolle.
Yksittäistapauksista ei toki pidä vetää johtopäätöksiä, mutta kuunnelkaapa hetki pienten lasten äitien keskustelua.
Näiden naisten mielestä vain oma tapa hoitaa lapset on oikea. Vietiin lapsi tarhaan tai hoidettiinpa sitä kotona, niin aina menee jonkun mielestä väärinpäin. Jos vapaaehtoista lapsettomuutta ei lasketa, niin pahin synti taitaa olla, jos ei itse imetä lapsiaan.
Sen sijaan, että naiset kannustaisivat muita naisia tekemään omat ratkaisunsa ja löytämään itselle sopivimman tavan yhdistää lapset ja työ, he keskittyvät tuomitsemaan toisiaan.
Onneksi omat teoriat osoittautuvat joskus myös vääriksi. Meidän Annikan ja Krissen kymmenkunta vuotta kestänyt ystävyys on nähnyt esimerkiksi lukuisia työelämän tilanteita, joissa on otettu toisen luotettavuudesta mittaa. Aina on naisten välistä solidaarisuutta riittänyt. Tätä ajatusmallia olemme tietoisesti pyrkineet laajentamaan myös muihin ystäviimme ja kollegoihimme. Ehkäpä kilistämme sille, kun seuraavan kerran tapaamme.
Krisse
Yksi syy siihen, miksi miehet ovat kautta aikojen menestyneet naisia paremmin työelämässä, on miesten taito luoda luottamuksellisia suhteita toistensa kanssa, ja kyky vetää tarpeen vaatiessa yhtä köyttä.
Naisilta nämä ominaisuudet tuntuvat hetkittäin puuttuvan kokonaan. Esimerkiksi itse olen työskennellyt aina pääsääntöisesti miesten kanssa, ja törmännyt sitä kautta tuttuihin sukupuolisidonnaisiin ongelmiin työelämässä. Kuitenkin pahin selkäänpuukottaja, jonka olen työelämässä tavannut, oli nainen, joka jaksoi aina kovasti räyhätä tasa-arvo-asioista ja muistuttaa tuosta erityisestä paikasta helvetissä, mutta viime kädessä teki katalimman tempun, minkä aikuisiällä olen aikuisten kesken joutunut kokemaan. Tervemenoa rouvalle vaan sinne helvetin erityisosastolle.
Yksittäistapauksista ei toki pidä vetää johtopäätöksiä, mutta kuunnelkaapa hetki pienten lasten äitien keskustelua.
Näiden naisten mielestä vain oma tapa hoitaa lapset on oikea. Vietiin lapsi tarhaan tai hoidettiinpa sitä kotona, niin aina menee jonkun mielestä väärinpäin. Jos vapaaehtoista lapsettomuutta ei lasketa, niin pahin synti taitaa olla, jos ei itse imetä lapsiaan.
Sen sijaan, että naiset kannustaisivat muita naisia tekemään omat ratkaisunsa ja löytämään itselle sopivimman tavan yhdistää lapset ja työ, he keskittyvät tuomitsemaan toisiaan.
Onneksi omat teoriat osoittautuvat joskus myös vääriksi. Meidän Annikan ja Krissen kymmenkunta vuotta kestänyt ystävyys on nähnyt esimerkiksi lukuisia työelämän tilanteita, joissa on otettu toisen luotettavuudesta mittaa. Aina on naisten välistä solidaarisuutta riittänyt. Tätä ajatusmallia olemme tietoisesti pyrkineet laajentamaan myös muihin ystäviimme ja kollegoihimme. Ehkäpä kilistämme sille, kun seuraavan kerran tapaamme.
Krisse
torstai 20. elokuuta 2009
Iloisia perhetapahtumia
Juuri tällä hetkellä eniten raivostuttaa aihe, josta kirjoitettavaa riittäisi keskimäärin muutaman viikon välein. Mutta koska tilitykset voisivat olla hieman puisevaa luettavaa, viittaan vain kertauksenomaisesti tähän.
Sitten itse asiaan.
Tuttavapiiri lisääntyy minkä ehtii, kuten olettaa saattaa, kun suurin osa tutuista on lisääntymisiässä.
Samalla kuulee monenlaisia tarinoita siitä, millaisin perustein perheenlisäykseen on päädytty. Yksi valitettavan yleinen esimerkki on tämä: Rouvalla kello tikittää, ja hän ilmoittaa miehelle, että nyt hankitaan lapsi. Mies ei välttämättä halua lasta, haluaa harkita asiaa tai odottaa vielä vuoden pari. Kuluu vähän aikaa, ja nainen ilmoittaa, että edessä on joko lapsi tai ero. Mies ajattelee, että lapsi on pienempi paha. Loput voidaan lukea tästä ja pienten lasten vanhempien avioerotilastoista.
Naisten vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen hämmästelyn aihe. Kukaan ei sen sijaan hämmästele sitä, että suuri osa miehistä ei itse asiassa halua lapsia.
Tämä on helppo päätellä ihan katsomalla ympärilleen. Erotilanteissa oikeus tuomitsee lapset lähes poikkeuksetta äidin luokse asumaan, ja miehille tämä on ihan ok. Miehelle riittää keskimäärin mainiosti se, että hän kiikuttaa lapset Linnanmäelle tai laskettelemaan joka toinen viikonloppu. Silloin tällöin joku miesaktivisti saattaa tästä käsittämättömän epätasa-arvoisesta oikeuskäytännöstä lehdessä narista, mutta jos kyseessä olisi miesten mielestä todellinen epäkohta, niin tilanne olisi kyllä ajat sitten miesten eduksi korjattu. On se miehiltä aina ennenkin maailmanhistoriassa onnistunut.
Krisse
Sitten itse asiaan.
Tuttavapiiri lisääntyy minkä ehtii, kuten olettaa saattaa, kun suurin osa tutuista on lisääntymisiässä.
Samalla kuulee monenlaisia tarinoita siitä, millaisin perustein perheenlisäykseen on päädytty. Yksi valitettavan yleinen esimerkki on tämä: Rouvalla kello tikittää, ja hän ilmoittaa miehelle, että nyt hankitaan lapsi. Mies ei välttämättä halua lasta, haluaa harkita asiaa tai odottaa vielä vuoden pari. Kuluu vähän aikaa, ja nainen ilmoittaa, että edessä on joko lapsi tai ero. Mies ajattelee, että lapsi on pienempi paha. Loput voidaan lukea tästä ja pienten lasten vanhempien avioerotilastoista.
Naisten vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen hämmästelyn aihe. Kukaan ei sen sijaan hämmästele sitä, että suuri osa miehistä ei itse asiassa halua lapsia.
Tämä on helppo päätellä ihan katsomalla ympärilleen. Erotilanteissa oikeus tuomitsee lapset lähes poikkeuksetta äidin luokse asumaan, ja miehille tämä on ihan ok. Miehelle riittää keskimäärin mainiosti se, että hän kiikuttaa lapset Linnanmäelle tai laskettelemaan joka toinen viikonloppu. Silloin tällöin joku miesaktivisti saattaa tästä käsittämättömän epätasa-arvoisesta oikeuskäytännöstä lehdessä narista, mutta jos kyseessä olisi miesten mielestä todellinen epäkohta, niin tilanne olisi kyllä ajat sitten miesten eduksi korjattu. On se miehiltä aina ennenkin maailmanhistoriassa onnistunut.
Krisse
perjantai 14. elokuuta 2009
Lasi hyvää viiniä ruuan kanssa
Juuri ennen lomaani asiakkaani järjesti ison tilaisuuden, jossa asiakkaani edustaja, nelikymppinen rouva esitelmöi vieraille unelmiensa lauantai-illasta. "Kun olen saanut lapset nukkumaan, minulla on vihdoinkin aikaa itselleni. Silloin laitan videon pyörimään ja otan itselleni yhden lasin hyvää viiniä."
Huomatkaa sanamuoto. Hän ei sanonut esimerkiksi että "otan hyvää viiniä" tai "nautin hyvästä viinistä", vaan painotti nimenomaan määrettä yksi lasi.
Näitä yhden lasin naisia tuntuu olevan maailma täynnä, ainakin jos naistenlehtiin on uskominen.
Miesten elämä näyttäytyy lehdissä juuri niin alkoholipitoisena kuin se tilastojenkin valossa on. Erinäiset petteriahomaat ja extremeduudsonit sekoilevat minkä kerkeävät, ja tunnustipa taannoin parempimaineinenkin mäkihyppääjä tulleensa tornista alas melkoisessa tenussa.
Mutta naisjulkkisten linja ei petä. Unelmien ilta tyttöjen kanssa tai missä tahansa, sisältää yleensä sen yhden lasin hyvää viiniä ruuan kanssa. Parhaat pinnat kotiin veti taannoinen "lapset voittaa aina uran"-ex-ministeri Sari Sarkomaa. Toimittajan tiedustellessa humoristisessa haastattelussa, millainen Sarkomaa on krapulassa, tämä vastasi "En ole koskaan krapulassa."
Nyt herää kysymys naistenlehtien ja todellisuuden välisestä kuilusta. Miten voi olla mahdollista, että Annikan ja Krissen tuttavapiiri on täynnä naisia, jotka ihan mielellään ottavat lasin aina kun sellainen on tarjolla, tai vielä mieluummin koko pullon?
Annika
Huomatkaa sanamuoto. Hän ei sanonut esimerkiksi että "otan hyvää viiniä" tai "nautin hyvästä viinistä", vaan painotti nimenomaan määrettä yksi lasi.
Näitä yhden lasin naisia tuntuu olevan maailma täynnä, ainakin jos naistenlehtiin on uskominen.
Miesten elämä näyttäytyy lehdissä juuri niin alkoholipitoisena kuin se tilastojenkin valossa on. Erinäiset petteriahomaat ja extremeduudsonit sekoilevat minkä kerkeävät, ja tunnustipa taannoin parempimaineinenkin mäkihyppääjä tulleensa tornista alas melkoisessa tenussa.
Mutta naisjulkkisten linja ei petä. Unelmien ilta tyttöjen kanssa tai missä tahansa, sisältää yleensä sen yhden lasin hyvää viiniä ruuan kanssa. Parhaat pinnat kotiin veti taannoinen "lapset voittaa aina uran"-ex-ministeri Sari Sarkomaa. Toimittajan tiedustellessa humoristisessa haastattelussa, millainen Sarkomaa on krapulassa, tämä vastasi "En ole koskaan krapulassa."
Nyt herää kysymys naistenlehtien ja todellisuuden välisestä kuilusta. Miten voi olla mahdollista, että Annikan ja Krissen tuttavapiiri on täynnä naisia, jotka ihan mielellään ottavat lasin aina kun sellainen on tarjolla, tai vielä mieluummin koko pullon?
Annika
torstai 18. kesäkuuta 2009
Miehille seksiä, naisille tunteita
Ote uusimmasta Me Naisista. Haastateltavana Mark Levengood:
Toimittaja esittää väitteen: Mies ei saa koskaan kylliksi seksiä.
ja Levengood vastaa: Totta paitsi omalla, myös kaikkien ystävieni kohdalla. Mutta luulen, että miesten ja naisten välillä on tässä kohtaa iso ero. Miehelle seksi on usein vain seksiä, kiva harrastus- tai kuntoilumuoto, mutta naiselle taas enemmän tunteen asia. Ehkä kyse on geeneistäkin, nainen ajattelee vaistomaisesti, että olisiko tuosta miehestä isäksi.
Siis mitä?? Ensin tämä pitkälle yli nelikymppinen mies haluaa vakuutella, että saatu on ja kaveritkin on saaneet. Ja sitte esitetään aataminaikuinen määritelmä siitä, että naisethan nyt ei koskaan halua ihan vaan panna, vaan kyllä siellä aina joku kaipuu tunteisiin ja lapsensaantiin on. Voi herranjumala. Levengoodilta, julkisesti seksuaalivähemmistön edustavalta herralta, olisi toivonut vähän avarampaa katsetta asiaan.
Annika
Toimittaja esittää väitteen: Mies ei saa koskaan kylliksi seksiä.
ja Levengood vastaa: Totta paitsi omalla, myös kaikkien ystävieni kohdalla. Mutta luulen, että miesten ja naisten välillä on tässä kohtaa iso ero. Miehelle seksi on usein vain seksiä, kiva harrastus- tai kuntoilumuoto, mutta naiselle taas enemmän tunteen asia. Ehkä kyse on geeneistäkin, nainen ajattelee vaistomaisesti, että olisiko tuosta miehestä isäksi.
Siis mitä?? Ensin tämä pitkälle yli nelikymppinen mies haluaa vakuutella, että saatu on ja kaveritkin on saaneet. Ja sitte esitetään aataminaikuinen määritelmä siitä, että naisethan nyt ei koskaan halua ihan vaan panna, vaan kyllä siellä aina joku kaipuu tunteisiin ja lapsensaantiin on. Voi herranjumala. Levengoodilta, julkisesti seksuaalivähemmistön edustavalta herralta, olisi toivonut vähän avarampaa katsetta asiaan.
Annika
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Naisen natsikortti
Jos miehet osaavat jyrätä työelämässä, niin kyllä naisiltakin lähtee. Puolet pääkaupunkiseudun naisista hyväksyy raskaaksi hankkiutumisen keinona turvata työpaikkansa säilyminen, kertoo Markkinoinnin ja Mainonnan uutinen.
Kyllä, raskaaksi hankkiutuminen on naisille luojan suoma oikeus. Ja sitä naiset tottavieköön osaavat hyödyntää.
Raskaus ja lapset tuntuvat olevan hyvä syy ihan mihin vaan, vaikka tällä aiheutettaisiin työnantajalle minkä sortin hankaluuksia tahansa. Ja hankaluuksia todella etenkin pienissä yrityksissä aiheutuu, minkä itsekin koko ikäni pk-yrityksessä työskennelleenä olen huomannut.
Jokainen tietää, millaista riesaa työpaikalle aiheutuu, kun naiset jäävät loppumattomille hoitovapailleen, käyvät välillä hetken töissä, jäädäkseen taas pois töistä. Äänen lausumaton fakta on myös esimerkiksi se, että lapseton työntekijä on keskimäärin tuottavampi kuin lapsia hankkinut, kun korvatulehdukset, yövalvomiset ja muut riesat eivät häiritse työntekoa. Mutta annas olla, jos tämän sanoisit työelämässä ääneen, niin kyllä huuto syntyisi. Puhumattakaan, jos lapseton vaatisi parempaa palkkaa tällä perusteella.
Naisten asema työelämässä on huonompi kuin miesten. Mutta paraneeko se sillä, että raskautta ja lapsia käytetään natsikorttina? Saatika sillä, että naiset julkisesti ilmoittavat, että raskaus on mainio keino varmistaa työpaikan säilyminen? Lähinnä tällä varmistetaan se, että työnantaja ei jatkossakaan vapaaehtoisesti palkkaa yhtään hedelmällisyysikää lähelläkään olevaa naista.
Krisse
Kyllä, raskaaksi hankkiutuminen on naisille luojan suoma oikeus. Ja sitä naiset tottavieköön osaavat hyödyntää.
Raskaus ja lapset tuntuvat olevan hyvä syy ihan mihin vaan, vaikka tällä aiheutettaisiin työnantajalle minkä sortin hankaluuksia tahansa. Ja hankaluuksia todella etenkin pienissä yrityksissä aiheutuu, minkä itsekin koko ikäni pk-yrityksessä työskennelleenä olen huomannut.
Jokainen tietää, millaista riesaa työpaikalle aiheutuu, kun naiset jäävät loppumattomille hoitovapailleen, käyvät välillä hetken töissä, jäädäkseen taas pois töistä. Äänen lausumaton fakta on myös esimerkiksi se, että lapseton työntekijä on keskimäärin tuottavampi kuin lapsia hankkinut, kun korvatulehdukset, yövalvomiset ja muut riesat eivät häiritse työntekoa. Mutta annas olla, jos tämän sanoisit työelämässä ääneen, niin kyllä huuto syntyisi. Puhumattakaan, jos lapseton vaatisi parempaa palkkaa tällä perusteella.
Naisten asema työelämässä on huonompi kuin miesten. Mutta paraneeko se sillä, että raskautta ja lapsia käytetään natsikorttina? Saatika sillä, että naiset julkisesti ilmoittavat, että raskaus on mainio keino varmistaa työpaikan säilyminen? Lähinnä tällä varmistetaan se, että työnantaja ei jatkossakaan vapaaehtoisesti palkkaa yhtään hedelmällisyysikää lähelläkään olevaa naista.
Krisse
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Pimiää uutisointia
Ja tällaista uutisoidaan Ilta-Sanomissa tänään.
Uutinen herättää halun kysyä ja ilmoittaa pari asiaa.
Ensinnäkin: Mikä helvetti Vappu Pimiässä on niin kiinnostavaa, että ei mene päivääkään, ettei tästä juontajana ansioituneesta naisesta saisi lukea joka paikasta?
Toisekseen: Mikä vittu teitä perheenisät vaivaa? Voiko enää alemmas vajota?
Kolmanneksi: Uutinen kertoo, että naisilta Pimiä kuulee myös kehuja erityisesti siksi, että Vappu uskaltaa olla epätäydellinen.
Miten niin "uskaltaa olla"?
Uutinen herättää halun kysyä ja ilmoittaa pari asiaa.
Ensinnäkin: Mikä helvetti Vappu Pimiässä on niin kiinnostavaa, että ei mene päivääkään, ettei tästä juontajana ansioituneesta naisesta saisi lukea joka paikasta?
Toisekseen: Mikä vittu teitä perheenisät vaivaa? Voiko enää alemmas vajota?
Kolmanneksi: Uutinen kertoo, että naisilta Pimiä kuulee myös kehuja erityisesti siksi, että Vappu uskaltaa olla epätäydellinen.
Miten niin "uskaltaa olla"?
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Viikon Nainen -palkinto jaettu
Sovinismi on pöyristyttävää. Etenkin silloin, kun sovinistiset lausunnot tulevat naisen suusta.
Jutta Zilliacuksen näkemys siitä, että ”tytöt joskus omalla signaalilla osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi”, on jotain niin järkyttävää, että täytyy vain toivoa, että tämän voi laittaa 83 vuoden iän piikkiin.
Olisikohan aika jäädä eläkkeelle.
Krisse
Jutta Zilliacuksen näkemys siitä, että ”tytöt joskus omalla signaalilla osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi”, on jotain niin järkyttävää, että täytyy vain toivoa, että tämän voi laittaa 83 vuoden iän piikkiin.
Olisikohan aika jäädä eläkkeelle.
Krisse
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Helvetin polttarit
Polttariperinne rantautui Suomeen ilmeisesti Saksasta jo aikapäivää sitten. Kuten kaikki muutkin älyttömyydet, myös nämä juhlat nousivat huippusuosioonsa 80-luvulla.
Kyseisenä vuosikymmenenä mopo lähti vähän joka asiassa hieman käsistä. Jos muissa asioissa sittemmin vedettiinkin vähän jarrusta, niin polttarit ovat sen sijaan 2000-luvulla lähteneet lapasesta ihan totaalisesti.
Perussetti menee näin. Morsio pelkää, että joku kumminkaimantytär vetää herneen nenään, jos kutsua ei tule. Niinpä polttareihin kutsutaan lähestulkoon puolet häiden naisvieraista. Ohjelmaa odotetaan järjestettävän vähintäänkin parin päivän edestä, ja mielellään jotain ennen kokematonta; ainakin rakennekynnet ja pienkonelento.
Pahinta on, jos polttareiden järjestäjien ja osallistujien sosiaalinen status ei kohtaa. Tai jos polttarien järjestäjiltä puuttuu kyky tajuta edellä mainittu tosiasia. Annika kutsuttiin taannoin viettämään polttareita, joissa ajatuksena oli viedä morsio viikonloppumatkalle Eurooppaan. Siinä sitten yritettiin selittää, että joukossa on yksinhuoltajia, hoitovapaalla olevia, lomautettuja ynnä muita huonommassa taloudellisessa asemassa olevia. Ei mennyt jakeluun.
Ja ikään kuin se morsian yleensä haluaisi oikeasti mitään muuta kuin mennä ystävineen saunaan ja juoda skumppaa.
Kyseisenä vuosikymmenenä mopo lähti vähän joka asiassa hieman käsistä. Jos muissa asioissa sittemmin vedettiinkin vähän jarrusta, niin polttarit ovat sen sijaan 2000-luvulla lähteneet lapasesta ihan totaalisesti.
Perussetti menee näin. Morsio pelkää, että joku kumminkaimantytär vetää herneen nenään, jos kutsua ei tule. Niinpä polttareihin kutsutaan lähestulkoon puolet häiden naisvieraista. Ohjelmaa odotetaan järjestettävän vähintäänkin parin päivän edestä, ja mielellään jotain ennen kokematonta; ainakin rakennekynnet ja pienkonelento.
Pahinta on, jos polttareiden järjestäjien ja osallistujien sosiaalinen status ei kohtaa. Tai jos polttarien järjestäjiltä puuttuu kyky tajuta edellä mainittu tosiasia. Annika kutsuttiin taannoin viettämään polttareita, joissa ajatuksena oli viedä morsio viikonloppumatkalle Eurooppaan. Siinä sitten yritettiin selittää, että joukossa on yksinhuoltajia, hoitovapaalla olevia, lomautettuja ynnä muita huonommassa taloudellisessa asemassa olevia. Ei mennyt jakeluun.
Ja ikään kuin se morsian yleensä haluaisi oikeasti mitään muuta kuin mennä ystävineen saunaan ja juoda skumppaa.
torstai 14. toukokuuta 2009
Naiset ja miehet
Tämänkin blogin pitäjät kuulevat usein huomautuksen ”ei saa sanoa että naiset sitä ja miehet tätä”.
Ei saakaan. Tässä blogissa sitä tehdään, mutta kun kyseessä on rehellisesti kärjistävä ja provosoiva puun takaa ammunta, niin se tyylikeinona sallittakoon.
Toiset sen sijaan osaavat tämän ihan asiallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kirkko ja kaupunki -lehti on keskimäärin journalistisia periaatteita kunnioittava laadukas lehti, jonka perusmaallikkoakin kiinnostavat jutut ottavat rohkeasti kantaa myös niihin asioihin, jotka kirkon sisällä ovat tabuja. Tämän viikon numerossa julkaistiin sen sijaan sellainen pohjanoteeraus, että harvoin näkee.
Herra psykologi Tony Dunderfelt oli sitten tehtaillut kirjan Parisuhteen kemia, joka lehtijutun mukaan ”löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvosta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.” Myöhemmin juttu jatkaa: ”Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.” Ja edelleen: ”Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.”
Että jotta mitenkä? Enpä usko, että edes nykymiehistä suurin osa näkisi parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi liiallisen tasa-arvon. On myös mielenkiintoista, miten psykologi on selkeästi sitä mieltä, että naiset ovat ajaneet ne miehet sinne sohvannurkkaan, että miehen joku "perusluonne" sisältää ajatuksen jostain käsittämättömästä alkuvoimasta, ja että itsehän se äijä ei sinne sohvalle tietään toki löytäisi.
Järkyttävintä on jälleen, että tätä tilitystä esitellään akateemisen alan, ts. psykologian varjolla. Jälleen kerran voisi toivoa, että kunpa Dunderfeltilä olisi käynyt vähän parempi flaksi elämässä, niin ei tämänkään katkeran "tutkimuksen" tekoon olisi tarvinnut verorahoja ja palstatilaa uhrata.
Esimerkkinä vastaavasta pöyristyttävästä konservatismista tuli itselleni ensimmäisen mieleen tämänviikkoinen homot ja koirat -keskustelu.
Krisse
Ei saakaan. Tässä blogissa sitä tehdään, mutta kun kyseessä on rehellisesti kärjistävä ja provosoiva puun takaa ammunta, niin se tyylikeinona sallittakoon.
Toiset sen sijaan osaavat tämän ihan asiallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kirkko ja kaupunki -lehti on keskimäärin journalistisia periaatteita kunnioittava laadukas lehti, jonka perusmaallikkoakin kiinnostavat jutut ottavat rohkeasti kantaa myös niihin asioihin, jotka kirkon sisällä ovat tabuja. Tämän viikon numerossa julkaistiin sen sijaan sellainen pohjanoteeraus, että harvoin näkee.
Herra psykologi Tony Dunderfelt oli sitten tehtaillut kirjan Parisuhteen kemia, joka lehtijutun mukaan ”löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvosta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.” Myöhemmin juttu jatkaa: ”Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.” Ja edelleen: ”Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.”
Että jotta mitenkä? Enpä usko, että edes nykymiehistä suurin osa näkisi parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi liiallisen tasa-arvon. On myös mielenkiintoista, miten psykologi on selkeästi sitä mieltä, että naiset ovat ajaneet ne miehet sinne sohvannurkkaan, että miehen joku "perusluonne" sisältää ajatuksen jostain käsittämättömästä alkuvoimasta, ja että itsehän se äijä ei sinne sohvalle tietään toki löytäisi.
Järkyttävintä on jälleen, että tätä tilitystä esitellään akateemisen alan, ts. psykologian varjolla. Jälleen kerran voisi toivoa, että kunpa Dunderfeltilä olisi käynyt vähän parempi flaksi elämässä, niin ei tämänkään katkeran "tutkimuksen" tekoon olisi tarvinnut verorahoja ja palstatilaa uhrata.
Esimerkkinä vastaavasta pöyristyttävästä konservatismista tuli itselleni ensimmäisen mieleen tämänviikkoinen homot ja koirat -keskustelu.
Krisse
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Mobiiliviestintää
Olen usein toivonut matkapuhelinta, johon olisi yhdistetty alkometri. Ennen kuin puhelimella voisi soittaa, pitäisi puhaltaa nollat. Tämä ratkaisu keventäisi mukavasti monien darra-aamujen tunnelmaa, vaikka kysymyksessä ovatkin aina olleet sinänsä harmittomat puhelut ja viestit.
Joillain muilla sen sijaan puhelinhommat lähtevät lapasesta ihan kunnolla.
Mikä vittu näitä miehiä vaivaa? Nämä kaikkoset, vanhaset ja kanervat tietävät aivan tasan tarkkaan, millaisia riskejä ottavat, kun tekstiviestit tai sähköpostit julkisuudenkipeille yksinhuoltajaäideille tai aikuisviihdetyöntekijöille lähtevät laulamaan. Silti herrat tekevät näitä typeryyksiä kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti muna vie ja mies vikisee?
Alan todella huolestua siitä, millaisilla perusteilla poliittinen päätöksenteko tässä maassa tapahtuu.
Krisse
Joillain muilla sen sijaan puhelinhommat lähtevät lapasesta ihan kunnolla.
Mikä vittu näitä miehiä vaivaa? Nämä kaikkoset, vanhaset ja kanervat tietävät aivan tasan tarkkaan, millaisia riskejä ottavat, kun tekstiviestit tai sähköpostit julkisuudenkipeille yksinhuoltajaäideille tai aikuisviihdetyöntekijöille lähtevät laulamaan. Silti herrat tekevät näitä typeryyksiä kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti muna vie ja mies vikisee?
Alan todella huolestua siitä, millaisilla perusteilla poliittinen päätöksenteko tässä maassa tapahtuu.
Krisse
Paha vihjaus, vielä pahempi teko
Heti alkuunsa on todettava, että on varsin surullista, että tutkija Anna Kontulan feministinen pamfletti ei saanut valtakunnan ykkösmediassa läheskään niin paljon palstatilaa ja suitsutusta kuin Timo Hännikäisen taannoinen "naiset bordelliin, jotta minäkin joskus saisin" -ruikutus.
Kontula raivasi kuitenkin tiensä iltapäivälehden ykkösuutiseksi vihjaamalla tunnetun poliitikon syyllistyneen raiskaukseen.
Eduskunnan mieskansanedustajat tuohtuivat nimettömästä vihjailusta ja vaativat raiskaajan nimeä julkisuuteen. Olen ehdottomasti samaa mieltä: raiskaus on kova syyte ja vakava rikos. Siitä vihjaaminenkin leimaa tahallisesti turhan paljon.
Se miksi ko. poliitikon henkilöllisyyttä ei sen sijaan tuoda julkisuuteen, voi toki johtua uhrin henkilökohtaisesta halusta pitää asia omana tietonaan. Toivon, että motiivi on tämä. Erityisen ikävää olisi tässä kohta todeta, että asiaan liittyy jotain sellaista, josta Krisse kirjoitti jokin aika sitten otsikon "Asioita, joista ei puhuta" -alle.
Mutta kun kyseessä on poliitikko, ei asian yhteiskunnallistakaan ulottuvuutta voi noin vain ohittaa. Kuinka moni haluaisi tietää, onko itse äänestänyt raiskaajaa?
Annika
Kontula raivasi kuitenkin tiensä iltapäivälehden ykkösuutiseksi vihjaamalla tunnetun poliitikon syyllistyneen raiskaukseen.
Eduskunnan mieskansanedustajat tuohtuivat nimettömästä vihjailusta ja vaativat raiskaajan nimeä julkisuuteen. Olen ehdottomasti samaa mieltä: raiskaus on kova syyte ja vakava rikos. Siitä vihjaaminenkin leimaa tahallisesti turhan paljon.
Se miksi ko. poliitikon henkilöllisyyttä ei sen sijaan tuoda julkisuuteen, voi toki johtua uhrin henkilökohtaisesta halusta pitää asia omana tietonaan. Toivon, että motiivi on tämä. Erityisen ikävää olisi tässä kohta todeta, että asiaan liittyy jotain sellaista, josta Krisse kirjoitti jokin aika sitten otsikon "Asioita, joista ei puhuta" -alle.
Mutta kun kyseessä on poliitikko, ei asian yhteiskunnallistakaan ulottuvuutta voi noin vain ohittaa. Kuinka moni haluaisi tietää, onko itse äänestänyt raiskaajaa?
Annika
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Ikuisuuskysymys ja kysyn taas
On hyvä, että maailmassa on vaikeinakin aikoina asioita, joihin voi luottaa kuin peruskallioon. Yksi näistä on miehinen itsetunto, tuo täysin järkkymätön ja ehtymätön luonnonvara.
Tapahtui viime viikolla. Eräänä iltapäivänä kävi ilmi, että Annikan miespuolinen tuttu, sanottakoon tässä vaikka Herra X, oli sattumoisin viettämässä vappuaattoa Annikan naispuoleisen tuttavan Neiti A:n kanssa samassa seurueessa. Herra X totesi, että hän aikoo ehdottomasti istumaan Neiti A:n viereen koko illaksi, koska Neiti A on niin "ihana ja hyvin säilynyt".
Kyllä, näin on. Neiti A on kriittisimmilläkin silmillä katsottuna hyvin herttainen tapaus, nätti ja sirkeä.
Herra X sen sijaan on ylipainoinen, ylimielinen egoisti. Häntä ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla hyvin säilyneeksi, vaikka parikymppisten kohdalla ei yleensä kai puhuta säilymisestä.
Nyt ikuisuuskysymys kuuluu: mikä helvetti saa Herra X:n kaltaisen tapauksen kuvittelemaan, että Neiti A haluaisi sekuntiakaan hänen seuraansa?
Annika
Tapahtui viime viikolla. Eräänä iltapäivänä kävi ilmi, että Annikan miespuolinen tuttu, sanottakoon tässä vaikka Herra X, oli sattumoisin viettämässä vappuaattoa Annikan naispuoleisen tuttavan Neiti A:n kanssa samassa seurueessa. Herra X totesi, että hän aikoo ehdottomasti istumaan Neiti A:n viereen koko illaksi, koska Neiti A on niin "ihana ja hyvin säilynyt".
Kyllä, näin on. Neiti A on kriittisimmilläkin silmillä katsottuna hyvin herttainen tapaus, nätti ja sirkeä.
Herra X sen sijaan on ylipainoinen, ylimielinen egoisti. Häntä ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla hyvin säilyneeksi, vaikka parikymppisten kohdalla ei yleensä kai puhuta säilymisestä.
Nyt ikuisuuskysymys kuuluu: mikä helvetti saa Herra X:n kaltaisen tapauksen kuvittelemaan, että Neiti A haluaisi sekuntiakaan hänen seuraansa?
Annika
Asioita, joista ei puhuta
Monessa tasa-arvoepäkohdassa on tässä yhteiskunnassa päästy sen verran pitkälle, että asioista voidaan käydä avointa keskustelua. Yksi merkittävä ongelma on kuitenkin vaiettu tabu, nimittäin seksuaalinen häirintä työelämässä.
Tyypillinen tilanne menee näin: Mies on yrityksen johtoa, asiakkaan edustaja tai muuten vaan henkilö, johon naisen on pakko säilyttää sekä hyvät että ammatilliset välit. Enemmän tai vähemmän humalassa mies tulee kahden kesken oltaessa käpälöimään, puhumaan törkeyksiä, ehdottelemaan seksiä tai jopa painostamaan seksiin. Nainen ei tiedä, mitä tekisi, koska kyseessä saattaa olla vaikkapa miljoonan euron asiakastilin päällä istuva henkilö, joten nainen yrittää vain jotenkin hymyillen ja selitellen päästä pois tilanteesta.
Nainen ei kerro asiasta työpaikalla kenellekään, koska kyseessä on kahden kesken tapahtunut tilanne, jota nainen ei voi todistaa tapahtuneeksi mitenkään. Lähtökohtaisesti kaikki uskovat miestä, joka edustaa johtoa tai josta on kiinni iso asiakkuus. Jos nainen lähtisi esittämään syytöksiä, joita ei voi todistaa, hän tuhoaisi oman työuransa täydellisesti. Sanomattakin on selvää, että työskentely tällaisin miehen kanssa on jatkossa erittäin tuskallista, ja pahimmassa tapauksessa häirintä senkun jatkuu.
Pelkästään Annikalla ja minulla on tiedossa aiheesta lukuisia omia tai ystävien kokemuksia. Yhdessä tapauksessa asia on asianmukaisesti selvitetty yrityksen johdon ja asianosaisten toimesta. Kymmenistä vastaavista tapauksista ollaan vain oltu hiljaa.
Kyseessä ei siis ole mikään marginaaliongelma, vaan kymmenien tuhansien työpaikkojen kaapissa oleva luuranko. Itse en edes tiedä, mikä olisi se järjestelmä, jolla nämä tapaukset estettäisiin, tai vähintäänkin oikeudenmukaisesti saataisiin selvitettyä. Ehdotuksia?
Krisse
Tyypillinen tilanne menee näin: Mies on yrityksen johtoa, asiakkaan edustaja tai muuten vaan henkilö, johon naisen on pakko säilyttää sekä hyvät että ammatilliset välit. Enemmän tai vähemmän humalassa mies tulee kahden kesken oltaessa käpälöimään, puhumaan törkeyksiä, ehdottelemaan seksiä tai jopa painostamaan seksiin. Nainen ei tiedä, mitä tekisi, koska kyseessä saattaa olla vaikkapa miljoonan euron asiakastilin päällä istuva henkilö, joten nainen yrittää vain jotenkin hymyillen ja selitellen päästä pois tilanteesta.
Nainen ei kerro asiasta työpaikalla kenellekään, koska kyseessä on kahden kesken tapahtunut tilanne, jota nainen ei voi todistaa tapahtuneeksi mitenkään. Lähtökohtaisesti kaikki uskovat miestä, joka edustaa johtoa tai josta on kiinni iso asiakkuus. Jos nainen lähtisi esittämään syytöksiä, joita ei voi todistaa, hän tuhoaisi oman työuransa täydellisesti. Sanomattakin on selvää, että työskentely tällaisin miehen kanssa on jatkossa erittäin tuskallista, ja pahimmassa tapauksessa häirintä senkun jatkuu.
Pelkästään Annikalla ja minulla on tiedossa aiheesta lukuisia omia tai ystävien kokemuksia. Yhdessä tapauksessa asia on asianmukaisesti selvitetty yrityksen johdon ja asianosaisten toimesta. Kymmenistä vastaavista tapauksista ollaan vain oltu hiljaa.
Kyseessä ei siis ole mikään marginaaliongelma, vaan kymmenien tuhansien työpaikkojen kaapissa oleva luuranko. Itse en edes tiedä, mikä olisi se järjestelmä, jolla nämä tapaukset estettäisiin, tai vähintäänkin oikeudenmukaisesti saataisiin selvitettyä. Ehdotuksia?
Krisse
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Miehet, kalja ja tissit
Kuten Annikakin juuri kertoi, viikonloppuna baareissa näkee tasa-arvoa parhaimmillaan.
Itse olen perin juurin kyllästynyt siihen lasittuneeseen katseeseen, jolla humalaiset miehet rintojani tuijottavat. Kyllä, olen isorintainen ihminen. Se ei kuitenkaan oikeuta ketään jatkuvaan kommentointiin ja käpälöintiin.
Viikonloppuna rinnoistani haluttiin jälleen keskustella, ja kun en tähän suostunut, asiaa kommentoitiin ”älä yritä väittää, ettet noilla helmillä haluaisi tissejäsi korostaa”. Kaulassa oli siis helmet.
Mitä vittua?? Jos rinnat näkyvät (ts. ei ole jätesäkki päällä) niin silloin niitä saa automaattisesti kommentoida miten haluaa??
Mikä pahinta, tässä tapauksessa kysymyksessä oli vanha tuttu, aiemmin erittäin älykkäänä pitämäni mies. Mutta näköjään viina ja tissit on sitten sellainen yhdistelmä, että siinä kaikki sivistys katoaa.
Raivon tunne on nyt sellainen, että selvyyden vuoksi todettakoon seuraavaa. Sinä tuttu tai tuntematon mies, joka seuraavan kerran viittaat puolellakaan sanalla rintoihini: Kastroin sinut omakätisesti, hyvin tylsällä veitsellä. Erittäin hitaasti.
Krisse
Itse olen perin juurin kyllästynyt siihen lasittuneeseen katseeseen, jolla humalaiset miehet rintojani tuijottavat. Kyllä, olen isorintainen ihminen. Se ei kuitenkaan oikeuta ketään jatkuvaan kommentointiin ja käpälöintiin.
Viikonloppuna rinnoistani haluttiin jälleen keskustella, ja kun en tähän suostunut, asiaa kommentoitiin ”älä yritä väittää, ettet noilla helmillä haluaisi tissejäsi korostaa”. Kaulassa oli siis helmet.
Mitä vittua?? Jos rinnat näkyvät (ts. ei ole jätesäkki päällä) niin silloin niitä saa automaattisesti kommentoida miten haluaa??
Mikä pahinta, tässä tapauksessa kysymyksessä oli vanha tuttu, aiemmin erittäin älykkäänä pitämäni mies. Mutta näköjään viina ja tissit on sitten sellainen yhdistelmä, että siinä kaikki sivistys katoaa.
Raivon tunne on nyt sellainen, että selvyyden vuoksi todettakoon seuraavaa. Sinä tuttu tai tuntematon mies, joka seuraavan kerran viittaat puolellakaan sanalla rintoihini: Kastroin sinut omakätisesti, hyvin tylsällä veitsellä. Erittäin hitaasti.
Krisse
Pedofiili liikkeellä
Vietin perjantai-iltaa asiakkaani juhlissa. Tunnelma oli hyvä, ja siirryttiin keskustaan jatkamaan. Tanssin nuoremman työkaverini kanssa pitkään ja meillä oli hauskaa.
Pian alkoi kuitenkin jatkuva pään aukominen. Tasan omanikäiseni miehet, jotka hyvin tunnen, alkoivat kovaan ääneen kommentoimaan, että olen pedofiili ja vanha likainen täti. Vitsit vitsinä, mutta kohtuus kaikessa. Illan aikana tanssikaveriltanikin mentiin tiedustelemaan, onko vanhaa ämmää tanssitettu nyt tarpeeksi.
Mitä helvettiä? Selvyyden vuoksi sanottakoon, että minulla on 7 vuoden ikäero työtoveriini. Mutta olen itse jo hyvän matkaa 30 paremmalla puolen, joten jokainen voi siitä päätellä, minkä ikäistä pojua on tanssitettu.
Samaan aikaan kyseiset herrat itse viihdyttivät hädin tuskin täysi-ikäisiä promotyttöjä, entinen mäkihyppääjä esitteli lehdessä 23-vuotiasta muijaansa ja puhemiehenkin avioliitto kukoistanee sen 30 vuotta nuoremman runotytön rinnalla. Pedofiilejä? Ei tietenkään, vaan viriilejä miehiä.
Annika
Pian alkoi kuitenkin jatkuva pään aukominen. Tasan omanikäiseni miehet, jotka hyvin tunnen, alkoivat kovaan ääneen kommentoimaan, että olen pedofiili ja vanha likainen täti. Vitsit vitsinä, mutta kohtuus kaikessa. Illan aikana tanssikaveriltanikin mentiin tiedustelemaan, onko vanhaa ämmää tanssitettu nyt tarpeeksi.
Mitä helvettiä? Selvyyden vuoksi sanottakoon, että minulla on 7 vuoden ikäero työtoveriini. Mutta olen itse jo hyvän matkaa 30 paremmalla puolen, joten jokainen voi siitä päätellä, minkä ikäistä pojua on tanssitettu.
Samaan aikaan kyseiset herrat itse viihdyttivät hädin tuskin täysi-ikäisiä promotyttöjä, entinen mäkihyppääjä esitteli lehdessä 23-vuotiasta muijaansa ja puhemiehenkin avioliitto kukoistanee sen 30 vuotta nuoremman runotytön rinnalla. Pedofiilejä? Ei tietenkään, vaan viriilejä miehiä.
Annika
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Ketäköhän nyt pitäisi suojella
Julkisen sanan neuvosto otti taannoin poikkeuksellisesti oma-aloitteisesti kantaa julkisuuden ilmiöön. Kyseessä oli tuolloin Matti Nykänen. JSN antoi ymmärtää, että henkisesti vajavaisen ihmisen yksityiselämää ei pitäisi raadella julkisuudessa, vaikka kohdehenkilö olisi itse asialle hyvinkin myötämielinen. Ja on sitä yhä.
Mikähän ihmisoikeusneuvosto ottaisi kantaa tämän parikymppisen tyhjäpään puolesta?
Mikähän ihmisoikeusneuvosto ottaisi kantaa tämän parikymppisen tyhjäpään puolesta?
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Hiljaiseksi vetää
Joskus mediassa törmää uutisiin, jotka saavat kyynistyneimmänkin ihmisen sanattomaksi.
Tässä yksi niistä.
Krisse
Tässä yksi niistä.
Krisse
torstai 2. huhtikuuta 2009
Onko perheenlisäystoiveita?
Työhaastattelussa ei tunnetusti saa kysellä hakijan mahdollisia lisääntymissuunnitelmia. Sanomattakin on selvää, että tämä ongelma koskee vain naispuolisia hakijoita - sen verran harva kaksilahkeinen lasten kotihoitoon ja korvatulehduksiin panostaa.
Lisääntyminen on toki jokaisen naisen oikeus, mutta tässä kohtaa omasta puolestani ymmärrän työnantajaa, varsinkin jos kyseessä on pk-yritys. Kun jatkuvassa työsuhteessa oleva nainen yhtäkkiä lähtee pitkäksi aikaa pois, hänet on korvattava jollain yhtä kovan asiantuntemuksen osaavalla sijaisella, jonka jälkeen tämä äippälomalta takaisin palaava nainen on otettava takaisin. Parhaimmissa tapauksissa lapsia tehdään pari kolme putkeen, ja työnantaja saa arvailla, mahtaako rouva palata töihin tänä vuonna, ensi vuonna, joskus, ei koskaan?
Em. syistä johtuen minusta on ihan ymmärrettävää, että lisääntymissuunnitelmat kiinnostavat työnantajaa, vaikka kysyä ei saa, arvata vain. Tämän vuoksi erittäin suuri epätasa-arvon paikka on se, että kolmekymppisenä parisuhteessa elävänä naisena kuulun automaattisesti tuohon riskiryhmään, vaikka mitään aikeita lisääntyä ei ole.
Jos kysyä ei kerran saa, niin voisikohan tämän jo työhakemuksessa ilmoittaa?
Annika
Lisääntyminen on toki jokaisen naisen oikeus, mutta tässä kohtaa omasta puolestani ymmärrän työnantajaa, varsinkin jos kyseessä on pk-yritys. Kun jatkuvassa työsuhteessa oleva nainen yhtäkkiä lähtee pitkäksi aikaa pois, hänet on korvattava jollain yhtä kovan asiantuntemuksen osaavalla sijaisella, jonka jälkeen tämä äippälomalta takaisin palaava nainen on otettava takaisin. Parhaimmissa tapauksissa lapsia tehdään pari kolme putkeen, ja työnantaja saa arvailla, mahtaako rouva palata töihin tänä vuonna, ensi vuonna, joskus, ei koskaan?
Em. syistä johtuen minusta on ihan ymmärrettävää, että lisääntymissuunnitelmat kiinnostavat työnantajaa, vaikka kysyä ei saa, arvata vain. Tämän vuoksi erittäin suuri epätasa-arvon paikka on se, että kolmekymppisenä parisuhteessa elävänä naisena kuulun automaattisesti tuohon riskiryhmään, vaikka mitään aikeita lisääntyä ei ole.
Jos kysyä ei kerran saa, niin voisikohan tämän jo työhakemuksessa ilmoittaa?
Annika
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Huippuvirat ja rinnattomat naiset
Suomessa tasa-arvo on suhteessa muihin maihin kehittynyt pitkälle. Tämän vuoksi koko aihe tahtoo välillä yleisessä keskustelussa unohtua. Totuus muistui kuitenkin vähän aikaa sitten taas mieleen, kun luin Hesarin uutista, jonka mukaan EU:n ja Naton huippuvirkoihin ei tämän vuoden nimityskierroksilla ole odotettavissa yhtään naista.
Ylimmissä poliittisissa viroissa, yritysten ylimmässä johdossa sekä hallitustyöskentelyssä vanhat kunnot sikamiesverkostot jylläävät yhä. Naisia ei haluta sotkemaan sikakerhon kuvioita.
Niinpä ne harvat naiset, jotka esimerkiksi yritysmaailmassa pääsevät ylimpään johtoon, ovat matkan varrella suosiolla muuttuneet miehiksi. Katsokaapa Suomen yritysmaailman vaikutusvaltaisimpia naisia: heitä voisi jo ulkonäön perusteella luulla vahingossa miehiksi. Useimmat ovat muuten lapsettomia. Eivätkä esimerkiksi Sirkka Hämäläinen ja Sari Baldauf ota julkisesti kantaa tasa-arvoasioihin. Eiväthän miehetkään niin tee.
Kun huippupesteihin kelpaavat edelleenkin vain miehet (tai joissain poikkeustapauksissa miehiksi muuttuneet naiset), niin on aivan turha jauhaa siitä, onko ”naisen euro on 80 senttiä” feministien vääristelemää tietoa, ja onko 95 senttiä lähempänä totuutta. Kiistellään siitä vaikkapa sitten, kun suomalaisyritysten hallitukset ovat naisten kansoittamia. Siihen on vielä aikaa, sillä tällä hetkellä suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä naisia on 12 prosenttia, eikä tähän ole lähivuosina luvassa minkäänlaista muutosta.
Jos itse olisin tänä päivänä katu-uskottavaksi ja menestyväksi pyrkivän yrityksen toimitusjohtaja, en kehtaisi enää esitellä vuosikertomusta, jossa Johtokunta-sivulla kaksitoista pukumiestä pönöttää valtiosalihenkisessä kokoushuoneessa. Useimmille miesjohtajille tämä ei kuitenkaan tunnu tuottavan minkäänlaista ongelmaa.
Krisse
Ylimmissä poliittisissa viroissa, yritysten ylimmässä johdossa sekä hallitustyöskentelyssä vanhat kunnot sikamiesverkostot jylläävät yhä. Naisia ei haluta sotkemaan sikakerhon kuvioita.
Niinpä ne harvat naiset, jotka esimerkiksi yritysmaailmassa pääsevät ylimpään johtoon, ovat matkan varrella suosiolla muuttuneet miehiksi. Katsokaapa Suomen yritysmaailman vaikutusvaltaisimpia naisia: heitä voisi jo ulkonäön perusteella luulla vahingossa miehiksi. Useimmat ovat muuten lapsettomia. Eivätkä esimerkiksi Sirkka Hämäläinen ja Sari Baldauf ota julkisesti kantaa tasa-arvoasioihin. Eiväthän miehetkään niin tee.
Kun huippupesteihin kelpaavat edelleenkin vain miehet (tai joissain poikkeustapauksissa miehiksi muuttuneet naiset), niin on aivan turha jauhaa siitä, onko ”naisen euro on 80 senttiä” feministien vääristelemää tietoa, ja onko 95 senttiä lähempänä totuutta. Kiistellään siitä vaikkapa sitten, kun suomalaisyritysten hallitukset ovat naisten kansoittamia. Siihen on vielä aikaa, sillä tällä hetkellä suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä naisia on 12 prosenttia, eikä tähän ole lähivuosina luvassa minkäänlaista muutosta.
Jos itse olisin tänä päivänä katu-uskottavaksi ja menestyväksi pyrkivän yrityksen toimitusjohtaja, en kehtaisi enää esitellä vuosikertomusta, jossa Johtokunta-sivulla kaksitoista pukumiestä pönöttää valtiosalihenkisessä kokoushuoneessa. Useimmille miesjohtajille tämä ei kuitenkaan tunnu tuottavan minkäänlaista ongelmaa.
Krisse
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Ura vai perhe: joojoo.
Maan ykkösmedia kertoi eilen:
"Naiset näyttävät viihtyvän työssään, mutta perhe on tärkeämpi kuin ura, kertoo netissä tehty kysely. Kyselyyn vastanneet naiset pitävät järjestään itseään hyvänä työntekijänä, ja noin puolet kertoo viihtyvänsä hyvin työpaikassaan. Kahdeksan kymmenestä kuitenkin arvioi, että perhe menee uran edelle."
Mikä tässä nollatutkimuksessa nyt on uutta? Ja mikä ihme tässä ylitti uutiskynnyksen? Kiinnostavampaa olisi, jos kysely olisi tehty molemmille sukupuolille, ja jos sukupuolten välillä olisi havaittu eroja.
Vai olisikohan sellainen tulos ollut edes mahdollinen? Eihän kukaan toki julkisesti sano, että ura olisi tärkempi kuin perhe.
Mutta jos jostain löytyisi nainen, joka uskaltaisi ääneen näin sanoa, niin siinä vasta olisi uutinen.
Annika
"Naiset näyttävät viihtyvän työssään, mutta perhe on tärkeämpi kuin ura, kertoo netissä tehty kysely. Kyselyyn vastanneet naiset pitävät järjestään itseään hyvänä työntekijänä, ja noin puolet kertoo viihtyvänsä hyvin työpaikassaan. Kahdeksan kymmenestä kuitenkin arvioi, että perhe menee uran edelle."
Mikä tässä nollatutkimuksessa nyt on uutta? Ja mikä ihme tässä ylitti uutiskynnyksen? Kiinnostavampaa olisi, jos kysely olisi tehty molemmille sukupuolille, ja jos sukupuolten välillä olisi havaittu eroja.
Vai olisikohan sellainen tulos ollut edes mahdollinen? Eihän kukaan toki julkisesti sano, että ura olisi tärkempi kuin perhe.
Mutta jos jostain löytyisi nainen, joka uskaltaisi ääneen näin sanoa, niin siinä vasta olisi uutinen.
Annika
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Virtualiset supersuorittajat
Facebook on ehdottomasti kaikin puolin hieno keksintö. Mutta mikä on sairaan ärsyttävää reaalimaailmassa, on sitä myös virtuaalisesti.
En käsitä ihmisiä, jotka päivittävät statustaan seuraavaan tyyliin: "Minna on tänään siivonnut koko talon kahdesti, paistanut 8 peltiä pullia, kirjoittanut väikkärin, juossut maratonin ja halkaissut atomin. Ihana päivä!"
Ilmeisesti sama odotusarvo pätee verkossa ja sen ulkopuolella: joku päivä joku tulee, ja ojentaa mitalin. Sitä odotellessa.
Annika
En käsitä ihmisiä, jotka päivittävät statustaan seuraavaan tyyliin: "Minna on tänään siivonnut koko talon kahdesti, paistanut 8 peltiä pullia, kirjoittanut väikkärin, juossut maratonin ja halkaissut atomin. Ihana päivä!"
Ilmeisesti sama odotusarvo pätee verkossa ja sen ulkopuolella: joku päivä joku tulee, ja ojentaa mitalin. Sitä odotellessa.
Annika
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Vielä kerran Hännikäisestä
Keskustelu kaikin puolin vastenmielisen miehen seksinpuutteesta alkaa mediassa onneksi olla jo ohi. Onneksi siksi, että kyseisestä aiheesta tulee paha olo. Mutta vielä on pakko palata detaljiin, joka monelta saattoi jäädä huomaamatta.
Hesarin kulttuurisivuilla oli 22.2. kerrassaan hämmentävä ylistyslaulu Hännikäisen teoksesta ”Ilman”. Kriitikko Matti Mäkelä suitsutti teosta estoitta ja päätti kirjoituksensa huudahdukseen ”hyvä Hännikäinen!”.
Vaan kuka olikaan Matti Mäkelä? Aivan. Matti Mäkelä oli se 90-luvun Hännikäinen, joka vuonna 1995 ilmestyneessä esseekokoelmassaan ”Kaksi vaimoa” puolusti muun muassa miehen oikeutta ikuisesti uskolliseen neitsytvaimoon.
Hyvä Hesari!
Krisse
Hesarin kulttuurisivuilla oli 22.2. kerrassaan hämmentävä ylistyslaulu Hännikäisen teoksesta ”Ilman”. Kriitikko Matti Mäkelä suitsutti teosta estoitta ja päätti kirjoituksensa huudahdukseen ”hyvä Hännikäinen!”.
Vaan kuka olikaan Matti Mäkelä? Aivan. Matti Mäkelä oli se 90-luvun Hännikäinen, joka vuonna 1995 ilmestyneessä esseekokoelmassaan ”Kaksi vaimoa” puolusti muun muassa miehen oikeutta ikuisesti uskolliseen neitsytvaimoon.
Hyvä Hesari!
Krisse
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Olipa taannoin toimitusjohtaja, osa 1
Annika ja Krisse ovat tavanneet toisensa työpaikalla. Vaikka heillä alusta asti riitti juttua keskenäänkin, niin näiden kahden ystävyksen kohdalla voidaan puhua myös siitä, miten kärsimys yhdistää. Kärsimyksellä tarkoitetaan tässä toimitusjohtajaa, jollaista ei ole sen koommin tavattu. Tulemme valottamaan teille, arvoisat lukijat, anti-liikkeenjohdon menestyksen salaisuuksia ihan omakohtaisen kokemuksemme valossa.
Kerrotaan ensialkuun hieno kaneetti tasa-arvosta:
Taannoin olimme Krissen kanssa vonganneet kollegaksemme erästä tuntemaamme naista, jonka tiesimme olevan hyvä työssään. Hän ei aluksi ottanut vastaan tarjottua paikkaa, koska epäili, ettei työn sisältö vastaisi hänen toiveitaan. Noin vuoden kuluttua paikkaa tarjottiin uudelleen, jolloin hän hyväksyi tarjouksen, koska hänen oma työtilanteensa oli tuolloin toinen. Krissen kanssa iloitsimme palaverihuoneessa, että hienoa, hän tuleekin meille töihin. Tällöin toimitusjohtaja avasi sanaisen arkkunsa ja ilmoitti kovaan ääneen ja hyvin vakavissaan koko työyhteisölle:
"Ei tuon ikäistä naista kukaan palkkaa."
Palkattu nainen oli tuohon aikaan 27-vuotias, samanikäinen kuin Krisse ja Annika tuolloin.
Annika
Itsekkäät lapsiperheet
Kolmekymppinen kansa lisääntyy, ja se on erittäin suotavaa.
Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta tehdä lapsia. Vietän vapaa-aikani mieluummin matkustamalla ja baareissa kuin sekoamalla kotona. Moni pitää tällaista käytöstä itsekkäänä. Minusta huomattavasti itsekkäämpää on kuitenkin se, että tehdään tähän maailmaan lapsia ihan vaan omaksi iloksi ja huviksi. Maailmaan, jossa väkeä on aivan riittämiin muutenkin.
Minulle on usein perusteltu, että lapset ovat osa elämää ja jotain merkittävää jää kokematta, jos en tee lapsia. No niin jää silloinkin, jos en koskaan matkusta Amerikkaan. Toinen argumentti on, että sitten on seuraa vanhana. Annetaanko tästä joku takuu? Entä takaako joku sen, että ylipäänsä haluan asioida lapseni kanssa tai hän minun kanssani, kun olen vanha? Elämä on opettanut, että ei.
Kaiken lisäksi näyttää siltä, että lastenteon jälkeen elämästä on onni ja autuus kaukana. Havukasalta näyttävä perheenäiti ei hehku onnea raahatessaan lastenvaunuja bussissa. Pienten lasten isät kyllä hehkuvat vongatessaan työkaverilta pesää firman virkistyspäivän jälkeen. Onko sittenkin niin, että lapsiperheen ankea arki saa paheksumaan niitä, joilla elämä on mukavampaa?
Juu, ymmärrän, että suurin osa kansasta ei näkemystäni vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jaa. Mutta olisi mukavaa, jos voisimme sopia edes niin, että kaikki te kotonanne katkeroituneet perheenäidit ja -isät antaisitte lapsettomien nauttia hyvästä elämästään ihan kaikessa rauhassa.
Krisse
Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta tehdä lapsia. Vietän vapaa-aikani mieluummin matkustamalla ja baareissa kuin sekoamalla kotona. Moni pitää tällaista käytöstä itsekkäänä. Minusta huomattavasti itsekkäämpää on kuitenkin se, että tehdään tähän maailmaan lapsia ihan vaan omaksi iloksi ja huviksi. Maailmaan, jossa väkeä on aivan riittämiin muutenkin.
Minulle on usein perusteltu, että lapset ovat osa elämää ja jotain merkittävää jää kokematta, jos en tee lapsia. No niin jää silloinkin, jos en koskaan matkusta Amerikkaan. Toinen argumentti on, että sitten on seuraa vanhana. Annetaanko tästä joku takuu? Entä takaako joku sen, että ylipäänsä haluan asioida lapseni kanssa tai hän minun kanssani, kun olen vanha? Elämä on opettanut, että ei.
Kaiken lisäksi näyttää siltä, että lastenteon jälkeen elämästä on onni ja autuus kaukana. Havukasalta näyttävä perheenäiti ei hehku onnea raahatessaan lastenvaunuja bussissa. Pienten lasten isät kyllä hehkuvat vongatessaan työkaverilta pesää firman virkistyspäivän jälkeen. Onko sittenkin niin, että lapsiperheen ankea arki saa paheksumaan niitä, joilla elämä on mukavampaa?
Juu, ymmärrän, että suurin osa kansasta ei näkemystäni vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jaa. Mutta olisi mukavaa, jos voisimme sopia edes niin, että kaikki te kotonanne katkeroituneet perheenäidit ja -isät antaisitte lapsettomien nauttia hyvästä elämästään ihan kaikessa rauhassa.
Krisse
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)