Olen aina ihmetellyt suuresti parisuhteita, joissa illanviettoon omien kavereiden kanssa tarvitaan puolisolta erikseen lupa. Totta kai parisuhteessa kuuluu keskustella suunnitelmista yhteisen ajankäytön takia, mutta liian usein kuulee varsinkin monen miespuolisen ystävän sanovan, miten he "laittavat vetoomuksen iltavapaasta hallitukselle".
Ei naurata.
Vielä vähemmän naurattavat ne jutut, joissa puoliso todella tekee parhaansa, ettei toinen puolisko vahingossakaan pääsisi yksin jonnekin, missä saattaisi olla kivaa.
Annikan ystävälle tarjottiin hiljattain ilmaista matkaa urheilutapahtumaan, jonka eteen moni olisi valmis myymään paitsi mummonsa myös lapsensa. Miehen parempi puoliso kuitenkin ilmoitti, ettei ole kivaa, jos herra on niin paljon pois kotoa. "En kyllä yhtään tykkää jos lähdet", sanoi rouva ja antoi ymmärtää, että jos lähdet, niin seurauksia piisaa.
Mikä ihme siinä on, ettei vaan voi sanoa, että hyvää matkaa?
Annika
maanantai 12. lokakuuta 2009
Rajansa kaikella
”Tänään klo 19 ikkunalaudalle kynttilä palamaan Naantalissa menehtyneiden nuorten muistoksi.”, piipitti tekstiviesti eilen kännykkään. Enpä laittanut.
On toki aina kaikin puolin ikävää, jos viisi nuorta ihmistä kuolee kotibileiden päätteeksi. Mutta rajansa kaikella. Aiheesta on toitottu joka tuutissa nyt loputtomiin, on perustettu kriisiryhmiä, pidetty muistojumalanpalveluksia ja järjestetty ylimääräisiä vanhempainiltoja.
Ihmiset kuolevat, eri syistä. Osa nuorena, osa vanhempana. Prosessi, millä osa näistä valikoituu yhteisen surun ja murheen kohteiksi, on kerrassaan mielenkiintoinen. Mikä helvetti saa ihmiset lähettelemään kynttilätekstiviestejä? Miksei yhtä hyvin muisteta sitten vaikka jokaikistä tulipalouhria vuoden aikana erikseen? Tai jos ikä on tässä ratkaiseva tekijä, niin miksei jokaista kuollutta vauvaa? Entäs perheväkivallan uhreina kuolleet naiset?
Viime vuonna muuten Espoossa kuoli tulipalossa viisi päihdeongelmaista ihmistä. Ei paljon muistomessuja ja kynttilätekstareita näkynyt. Veikkaisin myös, että uhrien ystäville ei juuri kriisiapua tarjottu.
Krisse
On toki aina kaikin puolin ikävää, jos viisi nuorta ihmistä kuolee kotibileiden päätteeksi. Mutta rajansa kaikella. Aiheesta on toitottu joka tuutissa nyt loputtomiin, on perustettu kriisiryhmiä, pidetty muistojumalanpalveluksia ja järjestetty ylimääräisiä vanhempainiltoja.
Ihmiset kuolevat, eri syistä. Osa nuorena, osa vanhempana. Prosessi, millä osa näistä valikoituu yhteisen surun ja murheen kohteiksi, on kerrassaan mielenkiintoinen. Mikä helvetti saa ihmiset lähettelemään kynttilätekstiviestejä? Miksei yhtä hyvin muisteta sitten vaikka jokaikistä tulipalouhria vuoden aikana erikseen? Tai jos ikä on tässä ratkaiseva tekijä, niin miksei jokaista kuollutta vauvaa? Entäs perheväkivallan uhreina kuolleet naiset?
Viime vuonna muuten Espoossa kuoli tulipalossa viisi päihdeongelmaista ihmistä. Ei paljon muistomessuja ja kynttilätekstareita näkynyt. Veikkaisin myös, että uhrien ystäville ei juuri kriisiapua tarjottu.
Krisse
maanantai 5. lokakuuta 2009
Me tasa-arvon airueet
Matkustettiin taannoin tyttöjen kanssa mökille. Automatkan ohjelmaan kuului perusteellinen kumman kaa -keskustelu, jossa ehdittiinkin käydä läpi melkoinen määrä uroksia. Perinteisen "Brad Pitt vai George Clooney" linjan välttämiseksi mukaan valittiin koko joukko muun muassa kotimaisia poliitikoita, jotka eivät varsinaisesti olleen naisjoukon himojen ykköskohteita.
Vanhasta ei halunnut kukaan, Stubbin halusivat melkein kaikki, Arhinmäen vain yksi. Pitkän aikaa nauratti. Kunnes joku esitti kysymyksen Ville Niinistöstä. Tyttöseurue totesi ykskantaan, että se mies on takuuvarmasti silittelijä. Ei sitä ikinä!
Hetken päästä tosin kummasteltiin, että mistäs me tämän näin varmuudella oletamme. Ai niin, herra on vihreä ja puolustanut isosti isyyslomaa.
Hävetti.
Annika
Vanhasta ei halunnut kukaan, Stubbin halusivat melkein kaikki, Arhinmäen vain yksi. Pitkän aikaa nauratti. Kunnes joku esitti kysymyksen Ville Niinistöstä. Tyttöseurue totesi ykskantaan, että se mies on takuuvarmasti silittelijä. Ei sitä ikinä!
Hetken päästä tosin kummasteltiin, että mistäs me tämän näin varmuudella oletamme. Ai niin, herra on vihreä ja puolustanut isosti isyyslomaa.
Hävetti.
Annika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)