Kun hormonit jyräävät järjen

Työkaverillani on pitkään ollut vauvakuume. Jo teini-ikäisestä asti hän on ollut sitä mieltä, että koittaa päivä, jolloin hän saa lapsia. Lapsista on puhuttu ja haaveiltu siis jo vuosikausia, ja viime vuosina yhä enenevässä määrin.

Kuumeen nousu on toki ymmärrettävää siinä kohtaa, kun ikä alkaa kolmosella ja vuosia kertyy. Kumppaneistakaan ei ole ollut pulaa, viime vuosien aikana poikaystäviä on ollut muutama pidemmänkin aikaa, ja jokaisen kanssa seksiä on harrastettu ilman ehkäisyä, luonnollisesti. Edellisen pidemmän suhteen kariuduttua taktiikkaa on kuitenkin muutettu. Nyt lasta yritetään lähes jokaisen vastaantulijan kanssa.

Tuttavani tämänhetkinen ”suhde” on kestänyt viikon, ja nyt hän odottaa jo innoissaan hetkeä, jolloin voi tehdä raskaustestin. Omaan käsityskykyyni ei mahdu, että jos lapsen haluaa enemmän kuin miehen, niin eikö kannattaisi hyödyntää turvallisesti yksinäisille naisille suunnattuja hedelmöityshoitoja? Siinä ainakin vaara, että tulee sitoutuneeksi johonkin mielipuoleen loppuiäkseen on pienempi. Niin, ja kai jollain saattaisi käydä mielessä sukupuolitauditkin... ehkä?


Annika

Asioita, joita vain mies voi keksiä

Kaveri (mies) tunsi, että flunssa on tulossa. Hän arveli, että kuntosalilla käynti varmasti olisi taudille hyväksi. Salilta raahauduttiin pois naama valkoisena, ja tauti tietysti vain paheni.

Entiset työkaverit (miehet) keksivät kerran firman saunaillassa, että kun hakkaa itseään löylykauhalla jalkaan, niin tulee kova olo. Niinpä kauhalla sitten hakattiin omaan jalkaan niin lujaa kuin pystyttiin. Jalat olivat tietysti kirjavina seuraavana päivänä.

Avopuolisoni (mies) keksi kerran kaverinsa kanssa muutamia kaljoja nautittuaan, että kun toinen lyö päähän uunipellillä, niin siitä tulee vastaavanlainen kova olo. Niinpä iltaa jatkettiin hakkaamalla vuoron perään toista uunipellillä päähän.

Haluaisinpa nähdä tilanteen, jossa me Annikan kanssa joisimme yhden lasin liikaa punaviiniä, ja sen tuloksena sitten kaivettaisiin se uunipelti esiin ja alettaisiin mätkimään. Välillä rehellisesti ihmettelen, miten on mahdollista, että miehet menestyvät maailmassa melkoisen hyvin, tai ylipäänsä pysyvät hengissä, kun tyhmyys on tuota luokkaa???

Krisse

Luulosairaus, pahin sairaus

On luonteenpiirteitä, jotka kanssaihmisissä ärsyttävät niin paljon, ettei sanotuksi saa. Tiedättehän esimerkiksi suorittajat (”mukavasti virkisti aamulenkki räntäsateessa, ehdin sen jälkeen vielä sämpylätkin pyöräyttää lapsille, vaikka ensimmäinen palaveri oli 7.30”), marttyyrit (”minullahan oli niin vaikea lapsuus”) tai vaikkapa ylittäjät (”ai te juoksitte maratonin? Itse olen lähdössä 246 km ultrajuoksuun”).

Ylivoimaisesti eniten minua kuitenkin vituttavat luulosairaat ihmiset. Taudinkuvaan kuuluu se, että kun muutaman kerran yskäistään, niin ollaan jo ihan varmoja, että nyt on vähintään keuhkosyöpä kyseessä. Tutut ja tuntemattomat joutuvat kuuntelemaan ainaista valitusta siitä, miten päänsärky tarkoittaa vähintään aivokasvainta ja miten elinaikaa on niin ja niin paljon. Omille oireille haetaan varmaa vertaistukea verkosta, ja lääkäriin mennään, kun kuume nousee asteen.

Mitä helvettiä nämä ihmiset kuvittelevat tällaisella valituksella saavuttavansa? Ja mikä kumma siinä onkaan, että en ole koskaan kuullut oikeasti sairaan tai joskus sairastuneen ihmisen spekuloivan tällaisilla asioilla?

Ensi kerralla, kun kuulen jonkun täysin terveen ihmisen sanovan, että ”minulla on varmasti nyt syöpä” ilmoitan, että toivottavasti.


Annika

Keskustelua keskeisistä asioista

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on viime aikoina keskusteltu muun muassa rinnakkain juoksemisesta vesijuoksuradalla, ”halko”-sanan oikeaoppisesta käytöstä, ”vittu”-sanan käyttämisestä teatteriesityksessä sekä S-etukortin hyödyntämisestä taidemuseossa.

Maailmassa on käsittämätön määrä ongelmia, hätää ja kurjuutta. Omassa lähipiirissä on niin avioeroa kuin syöpääkin. Haluaisinkin vilpittömästi tietää, millaisella ihmisellä on niin pieni elinpiiri ja niin rajallinen ymmärrys ympäröivästä maailmasta, että hän katsoo järkeväksi käyttää aikaansa ja energiaansa valittamiseen vesijuoksuradan käytöstä sanomalehden mielipideosastolla?

Joko tässä maassa asiat ovat ihmisillä keskimäärin helvetin hyvin, tai sitten täällä asuu todella suuri joukko helvetin vähä-älyistä väkeä.

Krisse

Omasta valinnasta valitusta

Ystävä on naimisissa hienon miehen kanssa. Hieno mies juo liikaa, lintsaa töistä, pelaa viisinumeroisia summia kasinolla ja käy huorissa. Hän haukkuu vaimoaan kotioloissa sekä julkisesti, ja käyttää rouvastaan kauniita lempinimiä kuten ”läskikasa”. Hieno mies on tuonut rouvalleen lahjaksi useita sukupuolitauteja, ja taannoin rouva löysi pariskunnan yhteisestä sängystä käytettyjä kondomeja.

Rouva kärsii, sehän on selvä. Miehen hienoudesta sekä henkisestä kivusta ja särystä saavat myös rouvan ystävät kuulla päivittäin. Ja täytyy sanoa, että alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Ei varsinaisesti se mies, vaan se nainen.

Minkä helvetin mitalin tuo rouva kuvittelee saavansa siitä, että kestää tilanteen? Miten jollekin ”perheen yhdessäolo” voi olla niin tärkeä asia, että sen kulissin varjolla on valmis kestämään ihan mitä tahansa? Tässä tapauksessa rouvaa eivät rajoita pienet lapset, eikä liioin taloudellinen riippuvuus.Miehen tempaukset saavat toinen toistaan törkeämpiä muotoja, mutta rouva ei ilmoita, että nyt riitti.

On toki jokaisen oma asia, millaisen parisuhteen valitsee. Mutta jos on itse osansa valinnut, niin silloin voisi myös kärsiä hiljaa.


Annika

PS. Hyvät lukijamme. Pahoittelemme, että päivitystahti on viime aikoina ollut todella hidasta. Ryhdistäydymme nyt, sillä maailmassahan ilmoitettavaa riittää.