Olen aina ihmetellyt suuresti parisuhteita, joissa illanviettoon omien kavereiden kanssa tarvitaan puolisolta erikseen lupa. Totta kai parisuhteessa kuuluu keskustella suunnitelmista yhteisen ajankäytön takia, mutta liian usein kuulee varsinkin monen miespuolisen ystävän sanovan, miten he "laittavat vetoomuksen iltavapaasta hallitukselle".
Ei naurata.
Vielä vähemmän naurattavat ne jutut, joissa puoliso todella tekee parhaansa, ettei toinen puolisko vahingossakaan pääsisi yksin jonnekin, missä saattaisi olla kivaa.
Annikan ystävälle tarjottiin hiljattain ilmaista matkaa urheilutapahtumaan, jonka eteen moni olisi valmis myymään paitsi mummonsa myös lapsensa. Miehen parempi puoliso kuitenkin ilmoitti, ettei ole kivaa, jos herra on niin paljon pois kotoa. "En kyllä yhtään tykkää jos lähdet", sanoi rouva ja antoi ymmärtää, että jos lähdet, niin seurauksia piisaa.
Mikä ihme siinä on, ettei vaan voi sanoa, että hyvää matkaa?
Annika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Musta toi "hallitukselta kysyminen" viitaa vaan siihen, että muijalla ei ole mitään oikeaa valtaa elämässään. Siksi mies puhuu puolisostaan niin kuin lemmikistä tai lapsesta. ("Joo mun kissa on niin vaativa, se tuli herättämään mut aamuviideltä enkä voinut kuin nousta.")
VastaaPoista(Vrt. se on "hassua", kun Justiina hakkaa Pekka Puupäätä. Mutta se ei ole ollenkaan hassua, jos Pekka hakkaisi Justiinaa.)