Annika ja Krisse ovat tavanneet toisensa työpaikalla. Vaikka heillä alusta asti riitti juttua keskenäänkin, niin näiden kahden ystävyksen kohdalla voidaan puhua myös siitä, miten kärsimys yhdistää. Kärsimyksellä tarkoitetaan tässä toimitusjohtajaa, jollaista ei ole sen koommin tavattu. Tulemme valottamaan teille, arvoisat lukijat, anti-liikkeenjohdon menestyksen salaisuuksia ihan omakohtaisen kokemuksemme valossa.
Kerrotaan ensialkuun hieno kaneetti tasa-arvosta:
Taannoin olimme Krissen kanssa vonganneet kollegaksemme erästä tuntemaamme naista, jonka tiesimme olevan hyvä työssään. Hän ei aluksi ottanut vastaan tarjottua paikkaa, koska epäili, ettei työn sisältö vastaisi hänen toiveitaan. Noin vuoden kuluttua paikkaa tarjottiin uudelleen, jolloin hän hyväksyi tarjouksen, koska hänen oma työtilanteensa oli tuolloin toinen. Krissen kanssa iloitsimme palaverihuoneessa, että hienoa, hän tuleekin meille töihin. Tällöin toimitusjohtaja avasi sanaisen arkkunsa ja ilmoitti kovaan ääneen ja hyvin vakavissaan koko työyhteisölle:
"Ei tuon ikäistä naista kukaan palkkaa."
Palkattu nainen oli tuohon aikaan 27-vuotias, samanikäinen kuin Krisse ja Annika tuolloin.
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti