Itsekkäät lapsiperheet

Kolmekymppinen kansa lisääntyy, ja se on erittäin suotavaa.

Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta tehdä lapsia. Vietän vapaa-aikani mieluummin matkustamalla ja baareissa kuin sekoamalla kotona. Moni pitää tällaista käytöstä itsekkäänä. Minusta huomattavasti itsekkäämpää on kuitenkin se, että tehdään tähän maailmaan lapsia ihan vaan omaksi iloksi ja huviksi. Maailmaan, jossa väkeä on aivan riittämiin muutenkin.

Minulle on usein perusteltu, että lapset ovat osa elämää ja jotain merkittävää jää kokematta, jos en tee lapsia. No niin jää silloinkin, jos en koskaan matkusta Amerikkaan. Toinen argumentti on, että sitten on seuraa vanhana. Annetaanko tästä joku takuu? Entä takaako joku sen, että ylipäänsä haluan asioida lapseni kanssa tai hän minun kanssani, kun olen vanha? Elämä on opettanut, että ei.

Kaiken lisäksi näyttää siltä, että lastenteon jälkeen elämästä on onni ja autuus kaukana. Havukasalta näyttävä perheenäiti ei hehku onnea raahatessaan lastenvaunuja bussissa. Pienten lasten isät kyllä hehkuvat vongatessaan työkaverilta pesää firman virkistyspäivän jälkeen. Onko sittenkin niin, että lapsiperheen ankea arki saa paheksumaan niitä, joilla elämä on mukavampaa?

Juu, ymmärrän, että suurin osa kansasta ei näkemystäni vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jaa. Mutta olisi mukavaa, jos voisimme sopia edes niin, että kaikki te kotonanne katkeroituneet perheenäidit ja -isät antaisitte lapsettomien nauttia hyvästä elämästään ihan kaikessa rauhassa.

Krisse