Juuri tällä hetkellä eniten raivostuttaa aihe, josta kirjoitettavaa riittäisi keskimäärin muutaman viikon välein. Mutta koska tilitykset voisivat olla hieman puisevaa luettavaa, viittaan vain kertauksenomaisesti tähän.
Sitten itse asiaan.
Tuttavapiiri lisääntyy minkä ehtii, kuten olettaa saattaa, kun suurin osa tutuista on lisääntymisiässä.
Samalla kuulee monenlaisia tarinoita siitä, millaisin perustein perheenlisäykseen on päädytty. Yksi valitettavan yleinen esimerkki on tämä: Rouvalla kello tikittää, ja hän ilmoittaa miehelle, että nyt hankitaan lapsi. Mies ei välttämättä halua lasta, haluaa harkita asiaa tai odottaa vielä vuoden pari. Kuluu vähän aikaa, ja nainen ilmoittaa, että edessä on joko lapsi tai ero. Mies ajattelee, että lapsi on pienempi paha. Loput voidaan lukea tästä ja pienten lasten vanhempien avioerotilastoista.
Naisten vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen hämmästelyn aihe. Kukaan ei sen sijaan hämmästele sitä, että suuri osa miehistä ei itse asiassa halua lapsia.
Tämä on helppo päätellä ihan katsomalla ympärilleen. Erotilanteissa oikeus tuomitsee lapset lähes poikkeuksetta äidin luokse asumaan, ja miehille tämä on ihan ok. Miehelle riittää keskimäärin mainiosti se, että hän kiikuttaa lapset Linnanmäelle tai laskettelemaan joka toinen viikonloppu. Silloin tällöin joku miesaktivisti saattaa tästä käsittämättömän epätasa-arvoisesta oikeuskäytännöstä lehdessä narista, mutta jos kyseessä olisi miesten mielestä todellinen epäkohta, niin tilanne olisi kyllä ajat sitten miesten eduksi korjattu. On se miehiltä aina ennenkin maailmanhistoriassa onnistunut.
Krisse
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti