Polttariperinne rantautui Suomeen ilmeisesti Saksasta jo aikapäivää sitten. Kuten kaikki muutkin älyttömyydet, myös nämä juhlat nousivat huippusuosioonsa 80-luvulla.
Kyseisenä vuosikymmenenä mopo lähti vähän joka asiassa hieman käsistä. Jos muissa asioissa sittemmin vedettiinkin vähän jarrusta, niin polttarit ovat sen sijaan 2000-luvulla lähteneet lapasesta ihan totaalisesti.
Perussetti menee näin. Morsio pelkää, että joku kumminkaimantytär vetää herneen nenään, jos kutsua ei tule. Niinpä polttareihin kutsutaan lähestulkoon puolet häiden naisvieraista. Ohjelmaa odotetaan järjestettävän vähintäänkin parin päivän edestä, ja mielellään jotain ennen kokematonta; ainakin rakennekynnet ja pienkonelento.
Pahinta on, jos polttareiden järjestäjien ja osallistujien sosiaalinen status ei kohtaa. Tai jos polttarien järjestäjiltä puuttuu kyky tajuta edellä mainittu tosiasia. Annika kutsuttiin taannoin viettämään polttareita, joissa ajatuksena oli viedä morsio viikonloppumatkalle Eurooppaan. Siinä sitten yritettiin selittää, että joukossa on yksinhuoltajia, hoitovapaalla olevia, lomautettuja ynnä muita huonommassa taloudellisessa asemassa olevia. Ei mennyt jakeluun.
Ja ikään kuin se morsian yleensä haluaisi oikeasti mitään muuta kuin mennä ystävineen saunaan ja juoda skumppaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti