Naiset ja miehet

Tämänkin blogin pitäjät kuulevat usein huomautuksen ”ei saa sanoa että naiset sitä ja miehet tätä”.

Ei saakaan. Tässä blogissa sitä tehdään, mutta kun kyseessä on rehellisesti kärjistävä ja provosoiva puun takaa ammunta, niin se tyylikeinona sallittakoon.

Toiset sen sijaan osaavat tämän ihan asiallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kirkko ja kaupunki -lehti on keskimäärin journalistisia periaatteita kunnioittava laadukas lehti, jonka perusmaallikkoakin kiinnostavat jutut ottavat rohkeasti kantaa myös niihin asioihin, jotka kirkon sisällä ovat tabuja. Tämän viikon numerossa julkaistiin sen sijaan sellainen pohjanoteeraus, että harvoin näkee.

Herra psykologi Tony Dunderfelt oli sitten tehtaillut kirjan Parisuhteen kemia, joka lehtijutun mukaan ”löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvosta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.” Myöhemmin juttu jatkaa: ”Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.” Ja edelleen: ”Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.”

Että jotta mitenkä? Enpä usko, että edes nykymiehistä suurin osa näkisi parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi liiallisen tasa-arvon. On myös mielenkiintoista, miten psykologi on selkeästi sitä mieltä, että naiset ovat ajaneet ne miehet sinne sohvannurkkaan, että miehen joku "perusluonne" sisältää ajatuksen jostain käsittämättömästä alkuvoimasta, ja että itsehän se äijä ei sinne sohvalle tietään toki löytäisi.

Järkyttävintä on jälleen, että tätä tilitystä esitellään akateemisen alan, ts. psykologian varjolla. Jälleen kerran voisi toivoa, että kunpa Dunderfeltilä olisi käynyt vähän parempi flaksi elämässä, niin ei tämänkään katkeran "tutkimuksen" tekoon olisi tarvinnut verorahoja ja palstatilaa uhrata.

Esimerkkinä vastaavasta pöyristyttävästä konservatismista tuli itselleni ensimmäisen mieleen tämänviikkoinen homot ja koirat -keskustelu.

Krisse