sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Asioita, joista ei puhuta

Monessa tasa-arvoepäkohdassa on tässä yhteiskunnassa päästy sen verran pitkälle, että asioista voidaan käydä avointa keskustelua. Yksi merkittävä ongelma on kuitenkin vaiettu tabu, nimittäin seksuaalinen häirintä työelämässä.

Tyypillinen tilanne menee näin: Mies on yrityksen johtoa, asiakkaan edustaja tai muuten vaan henkilö, johon naisen on pakko säilyttää sekä hyvät että ammatilliset välit. Enemmän tai vähemmän humalassa mies tulee kahden kesken oltaessa käpälöimään, puhumaan törkeyksiä, ehdottelemaan seksiä tai jopa painostamaan seksiin. Nainen ei tiedä, mitä tekisi, koska kyseessä saattaa olla vaikkapa miljoonan euron asiakastilin päällä istuva henkilö, joten nainen yrittää vain jotenkin hymyillen ja selitellen päästä pois tilanteesta.

Nainen ei kerro asiasta työpaikalla kenellekään, koska kyseessä on kahden kesken tapahtunut tilanne, jota nainen ei voi todistaa tapahtuneeksi mitenkään. Lähtökohtaisesti kaikki uskovat miestä, joka edustaa johtoa tai josta on kiinni iso asiakkuus. Jos nainen lähtisi esittämään syytöksiä, joita ei voi todistaa, hän tuhoaisi oman työuransa täydellisesti. Sanomattakin on selvää, että työskentely tällaisin miehen kanssa on jatkossa erittäin tuskallista, ja pahimmassa tapauksessa häirintä senkun jatkuu.

Pelkästään Annikalla ja minulla on tiedossa aiheesta lukuisia omia tai ystävien kokemuksia. Yhdessä tapauksessa asia on asianmukaisesti selvitetty yrityksen johdon ja asianosaisten toimesta. Kymmenistä vastaavista tapauksista ollaan vain oltu hiljaa.

Kyseessä ei siis ole mikään marginaaliongelma, vaan kymmenien tuhansien työpaikkojen kaapissa oleva luuranko. Itse en edes tiedä, mikä olisi se järjestelmä, jolla nämä tapaukset estettäisiin, tai vähintäänkin oikeudenmukaisesti saataisiin selvitettyä. Ehdotuksia?

Krisse

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Seksuaalinen häirintä on ikävä ja vakava asia, johon tulee puuttua, mutta millä perusteella se on tasa-arvoepäkohta? Tuohan kuulostaa nyt siltä, että homma olisi reilassa, jos kännisiä lähentelyjä tulisi yhtä paljon naisilta kuin miehiltäkin (jos kerran väitetään, että kyseessä on ongelma tasa-arvon suhteen).

    Vai onko niin, että kaikki naisten kokemat vaikeudet ovat automaattisesti tasa-arvoepäkohtia? Entä milloin miesten vaikeuksista tulee tasa-arvoepäkohtia? Vai ovatko ne aina vain miesten ongelmia? (Esim. nuorten miesten työttömyys, syrjäytyminen, itsemurhat, miesten lyhyempi elinikä jne.)

    VastaaPoista
  3. On totta, että kaikkia ongelmia ei voi liittää tasa-arvoon. Ja tasa-arvoepäkohtia löytyy myös toisin päin, jos ajatellaan esimerkiksi lasten huoltajuuskiistoja, joissa huoltajuus menee lähes automaattisesti äidille.

    Tämäntyyppisestä asiasta tasa-arvo-ongelman tekee se, että nainen on työelämässä lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin mies. Tähän syynä ovat mm. lasikatot, naisten seksuaalisen häirinnän sallivat asenteet ja miesten hyvä veli -verkostot.

    Hyvä veli -verkostolla tarkoitan tässä kohtaa sitä muiden miesten tukea, joka kestää jopa sen, että kiinni on jääty ns. housut nilkoissa. Ei tarvitse miettiä kuin tapaus Kanervaa. Olisiko puolueen puheenjohtaja tirauttanut kyyneltä televisiolähetyksessä, jos kyseessä olisivat ollut naisministerin lähettämät hävyttömät tekstiviestit 30 vuotta nuoremmalle miehelle? Punastelun puolelle olisi tainnut mennä.

    Krisse

    VastaaPoista