tiistai 25. elokuuta 2009

Helvettiin mars!

Väitetään, että helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan. Jos tämä pitää paikkansa, niin ahdasta tulee.

Yksi syy siihen, miksi miehet ovat kautta aikojen menestyneet naisia paremmin työelämässä, on miesten taito luoda luottamuksellisia suhteita toistensa kanssa, ja kyky vetää tarpeen vaatiessa yhtä köyttä.

Naisilta nämä ominaisuudet tuntuvat hetkittäin puuttuvan kokonaan. Esimerkiksi itse olen työskennellyt aina pääsääntöisesti miesten kanssa, ja törmännyt sitä kautta tuttuihin sukupuolisidonnaisiin ongelmiin työelämässä. Kuitenkin pahin selkäänpuukottaja, jonka olen työelämässä tavannut, oli nainen, joka jaksoi aina kovasti räyhätä tasa-arvo-asioista ja muistuttaa tuosta erityisestä paikasta helvetissä, mutta viime kädessä teki katalimman tempun, minkä aikuisiällä olen aikuisten kesken joutunut kokemaan. Tervemenoa rouvalle vaan sinne helvetin erityisosastolle.

Yksittäistapauksista ei toki pidä vetää johtopäätöksiä, mutta kuunnelkaapa hetki pienten lasten äitien keskustelua.

Näiden naisten mielestä vain oma tapa hoitaa lapset on oikea. Vietiin lapsi tarhaan tai hoidettiinpa sitä kotona, niin aina menee jonkun mielestä väärinpäin. Jos vapaaehtoista lapsettomuutta ei lasketa, niin pahin synti taitaa olla, jos ei itse imetä lapsiaan.

Sen sijaan, että naiset kannustaisivat muita naisia tekemään omat ratkaisunsa ja löytämään itselle sopivimman tavan yhdistää lapset ja työ, he keskittyvät tuomitsemaan toisiaan.

Onneksi omat teoriat osoittautuvat joskus myös vääriksi. Meidän Annikan ja Krissen kymmenkunta vuotta kestänyt ystävyys on nähnyt esimerkiksi lukuisia työelämän tilanteita, joissa on otettu toisen luotettavuudesta mittaa. Aina on naisten välistä solidaarisuutta riittänyt. Tätä ajatusmallia olemme tietoisesti pyrkineet laajentamaan myös muihin ystäviimme ja kollegoihimme. Ehkäpä kilistämme sille, kun seuraavan kerran tapaamme.

Krisse

torstai 20. elokuuta 2009

Iloisia perhetapahtumia

Juuri tällä hetkellä eniten raivostuttaa aihe, josta kirjoitettavaa riittäisi keskimäärin muutaman viikon välein. Mutta koska tilitykset voisivat olla hieman puisevaa luettavaa, viittaan vain kertauksenomaisesti tähän.

Sitten itse asiaan.

Tuttavapiiri lisääntyy minkä ehtii, kuten olettaa saattaa, kun suurin osa tutuista on lisääntymisiässä.

Samalla kuulee monenlaisia tarinoita siitä, millaisin perustein perheenlisäykseen on päädytty. Yksi valitettavan yleinen esimerkki on tämä: Rouvalla kello tikittää, ja hän ilmoittaa miehelle, että nyt hankitaan lapsi. Mies ei välttämättä halua lasta, haluaa harkita asiaa tai odottaa vielä vuoden pari. Kuluu vähän aikaa, ja nainen ilmoittaa, että edessä on joko lapsi tai ero. Mies ajattelee, että lapsi on pienempi paha. Loput voidaan lukea tästä ja pienten lasten vanhempien avioerotilastoista.

Naisten vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen hämmästelyn aihe. Kukaan ei sen sijaan hämmästele sitä, että suuri osa miehistä ei itse asiassa halua lapsia.

Tämä on helppo päätellä ihan katsomalla ympärilleen. Erotilanteissa oikeus tuomitsee lapset lähes poikkeuksetta äidin luokse asumaan, ja miehille tämä on ihan ok. Miehelle riittää keskimäärin mainiosti se, että hän kiikuttaa lapset Linnanmäelle tai laskettelemaan joka toinen viikonloppu. Silloin tällöin joku miesaktivisti saattaa tästä käsittämättömän epätasa-arvoisesta oikeuskäytännöstä lehdessä narista, mutta jos kyseessä olisi miesten mielestä todellinen epäkohta, niin tilanne olisi kyllä ajat sitten miesten eduksi korjattu. On se miehiltä aina ennenkin maailmanhistoriassa onnistunut.

Krisse

perjantai 14. elokuuta 2009

Lasi hyvää viiniä ruuan kanssa

Juuri ennen lomaani asiakkaani järjesti ison tilaisuuden, jossa asiakkaani edustaja, nelikymppinen rouva esitelmöi vieraille unelmiensa lauantai-illasta. "Kun olen saanut lapset nukkumaan, minulla on vihdoinkin aikaa itselleni. Silloin laitan videon pyörimään ja otan itselleni yhden lasin hyvää viiniä."

Huomatkaa sanamuoto. Hän ei sanonut esimerkiksi että "otan hyvää viiniä" tai "nautin hyvästä viinistä", vaan painotti nimenomaan määrettä yksi lasi.

Näitä yhden lasin naisia tuntuu olevan maailma täynnä, ainakin jos naistenlehtiin on uskominen.

Miesten elämä näyttäytyy lehdissä juuri niin alkoholipitoisena kuin se tilastojenkin valossa on. Erinäiset petteriahomaat ja extremeduudsonit sekoilevat minkä kerkeävät, ja tunnustipa taannoin parempimaineinenkin mäkihyppääjä tulleensa tornista alas melkoisessa tenussa.

Mutta naisjulkkisten linja ei petä. Unelmien ilta tyttöjen kanssa tai missä tahansa, sisältää yleensä sen yhden lasin hyvää viiniä ruuan kanssa. Parhaat pinnat kotiin veti taannoinen "lapset voittaa aina uran"-ex-ministeri Sari Sarkomaa. Toimittajan tiedustellessa humoristisessa haastattelussa, millainen Sarkomaa on krapulassa, tämä vastasi "En ole koskaan krapulassa."

Nyt herää kysymys naistenlehtien ja todellisuuden välisestä kuilusta. Miten voi olla mahdollista, että Annikan ja Krissen tuttavapiiri on täynnä naisia, jotka ihan mielellään ottavat lasin aina kun sellainen on tarjolla, tai vielä mieluummin koko pullon?


Annika

torstai 18. kesäkuuta 2009

Miehille seksiä, naisille tunteita

Ote uusimmasta Me Naisista. Haastateltavana Mark Levengood:

Toimittaja esittää väitteen: Mies ei saa koskaan kylliksi seksiä.

ja Levengood vastaa: Totta paitsi omalla, myös kaikkien ystävieni kohdalla. Mutta luulen, että miesten ja naisten välillä on tässä kohtaa iso ero. Miehelle seksi on usein vain seksiä, kiva harrastus- tai kuntoilumuoto, mutta naiselle taas enemmän tunteen asia. Ehkä kyse on geeneistäkin, nainen ajattelee vaistomaisesti, että olisiko tuosta miehestä isäksi.

Siis mitä?? Ensin tämä pitkälle yli nelikymppinen mies haluaa vakuutella, että saatu on ja kaveritkin on saaneet. Ja sitte esitetään aataminaikuinen määritelmä siitä, että naisethan nyt ei koskaan halua ihan vaan panna, vaan kyllä siellä aina joku kaipuu tunteisiin ja lapsensaantiin on. Voi herranjumala. Levengoodilta, julkisesti seksuaalivähemmistön edustavalta herralta, olisi toivonut vähän avarampaa katsetta asiaan.

Annika

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Naisen natsikortti

Jos miehet osaavat jyrätä työelämässä, niin kyllä naisiltakin lähtee. Puolet pääkaupunkiseudun naisista hyväksyy raskaaksi hankkiutumisen keinona turvata työpaikkansa säilyminen, kertoo Markkinoinnin ja Mainonnan uutinen.

Kyllä, raskaaksi hankkiutuminen on naisille luojan suoma oikeus. Ja sitä naiset tottavieköön osaavat hyödyntää.

Raskaus ja lapset tuntuvat olevan hyvä syy ihan mihin vaan, vaikka tällä aiheutettaisiin työnantajalle minkä sortin hankaluuksia tahansa. Ja hankaluuksia todella etenkin pienissä yrityksissä aiheutuu, minkä itsekin koko ikäni pk-yrityksessä työskennelleenä olen huomannut.

Jokainen tietää, millaista riesaa työpaikalle aiheutuu, kun naiset jäävät loppumattomille hoitovapailleen, käyvät välillä hetken töissä, jäädäkseen taas pois töistä. Äänen lausumaton fakta on myös esimerkiksi se, että lapseton työntekijä on keskimäärin tuottavampi kuin lapsia hankkinut, kun korvatulehdukset, yövalvomiset ja muut riesat eivät häiritse työntekoa. Mutta annas olla, jos tämän sanoisit työelämässä ääneen, niin kyllä huuto syntyisi. Puhumattakaan, jos lapseton vaatisi parempaa palkkaa tällä perusteella.

Naisten asema työelämässä on huonompi kuin miesten. Mutta paraneeko se sillä, että raskautta ja lapsia käytetään natsikorttina? Saatika sillä, että naiset julkisesti ilmoittavat, että raskaus on mainio keino varmistaa työpaikan säilyminen? Lähinnä tällä varmistetaan se, että työnantaja ei jatkossakaan vapaaehtoisesti palkkaa yhtään hedelmällisyysikää lähelläkään olevaa naista.

Krisse

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Pimiää uutisointia

Ja tällaista uutisoidaan Ilta-Sanomissa tänään.

Uutinen herättää halun kysyä ja ilmoittaa pari asiaa.

Ensinnäkin: Mikä helvetti Vappu Pimiässä on niin kiinnostavaa, että ei mene päivääkään, ettei tästä juontajana ansioituneesta naisesta saisi lukea joka paikasta?

Toisekseen: Mikä vittu teitä perheenisät vaivaa? Voiko enää alemmas vajota?

Kolmanneksi: Uutinen kertoo, että naisilta Pimiä kuulee myös kehuja erityisesti siksi, että Vappu uskaltaa olla epätäydellinen.

Miten niin "uskaltaa olla"?

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Viikon Nainen -palkinto jaettu

Sovinismi on pöyristyttävää. Etenkin silloin, kun sovinistiset lausunnot tulevat naisen suusta.

Jutta Zilliacuksen näkemys siitä, että ”tytöt joskus omalla signaalilla osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi”, on jotain niin järkyttävää, että täytyy vain toivoa, että tämän voi laittaa 83 vuoden iän piikkiin.

Olisikohan aika jäädä eläkkeelle.

Krisse