Sovinismi on pöyristyttävää. Etenkin silloin, kun sovinistiset lausunnot tulevat naisen suusta.
Jutta Zilliacuksen näkemys siitä, että ”tytöt joskus omalla signaalilla osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi”, on jotain niin järkyttävää, että täytyy vain toivoa, että tämän voi laittaa 83 vuoden iän piikkiin.
Olisikohan aika jäädä eläkkeelle.
Krisse
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Helvetin polttarit
Polttariperinne rantautui Suomeen ilmeisesti Saksasta jo aikapäivää sitten. Kuten kaikki muutkin älyttömyydet, myös nämä juhlat nousivat huippusuosioonsa 80-luvulla.
Kyseisenä vuosikymmenenä mopo lähti vähän joka asiassa hieman käsistä. Jos muissa asioissa sittemmin vedettiinkin vähän jarrusta, niin polttarit ovat sen sijaan 2000-luvulla lähteneet lapasesta ihan totaalisesti.
Perussetti menee näin. Morsio pelkää, että joku kumminkaimantytär vetää herneen nenään, jos kutsua ei tule. Niinpä polttareihin kutsutaan lähestulkoon puolet häiden naisvieraista. Ohjelmaa odotetaan järjestettävän vähintäänkin parin päivän edestä, ja mielellään jotain ennen kokematonta; ainakin rakennekynnet ja pienkonelento.
Pahinta on, jos polttareiden järjestäjien ja osallistujien sosiaalinen status ei kohtaa. Tai jos polttarien järjestäjiltä puuttuu kyky tajuta edellä mainittu tosiasia. Annika kutsuttiin taannoin viettämään polttareita, joissa ajatuksena oli viedä morsio viikonloppumatkalle Eurooppaan. Siinä sitten yritettiin selittää, että joukossa on yksinhuoltajia, hoitovapaalla olevia, lomautettuja ynnä muita huonommassa taloudellisessa asemassa olevia. Ei mennyt jakeluun.
Ja ikään kuin se morsian yleensä haluaisi oikeasti mitään muuta kuin mennä ystävineen saunaan ja juoda skumppaa.
Kyseisenä vuosikymmenenä mopo lähti vähän joka asiassa hieman käsistä. Jos muissa asioissa sittemmin vedettiinkin vähän jarrusta, niin polttarit ovat sen sijaan 2000-luvulla lähteneet lapasesta ihan totaalisesti.
Perussetti menee näin. Morsio pelkää, että joku kumminkaimantytär vetää herneen nenään, jos kutsua ei tule. Niinpä polttareihin kutsutaan lähestulkoon puolet häiden naisvieraista. Ohjelmaa odotetaan järjestettävän vähintäänkin parin päivän edestä, ja mielellään jotain ennen kokematonta; ainakin rakennekynnet ja pienkonelento.
Pahinta on, jos polttareiden järjestäjien ja osallistujien sosiaalinen status ei kohtaa. Tai jos polttarien järjestäjiltä puuttuu kyky tajuta edellä mainittu tosiasia. Annika kutsuttiin taannoin viettämään polttareita, joissa ajatuksena oli viedä morsio viikonloppumatkalle Eurooppaan. Siinä sitten yritettiin selittää, että joukossa on yksinhuoltajia, hoitovapaalla olevia, lomautettuja ynnä muita huonommassa taloudellisessa asemassa olevia. Ei mennyt jakeluun.
Ja ikään kuin se morsian yleensä haluaisi oikeasti mitään muuta kuin mennä ystävineen saunaan ja juoda skumppaa.
torstai 14. toukokuuta 2009
Naiset ja miehet
Tämänkin blogin pitäjät kuulevat usein huomautuksen ”ei saa sanoa että naiset sitä ja miehet tätä”.
Ei saakaan. Tässä blogissa sitä tehdään, mutta kun kyseessä on rehellisesti kärjistävä ja provosoiva puun takaa ammunta, niin se tyylikeinona sallittakoon.
Toiset sen sijaan osaavat tämän ihan asiallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kirkko ja kaupunki -lehti on keskimäärin journalistisia periaatteita kunnioittava laadukas lehti, jonka perusmaallikkoakin kiinnostavat jutut ottavat rohkeasti kantaa myös niihin asioihin, jotka kirkon sisällä ovat tabuja. Tämän viikon numerossa julkaistiin sen sijaan sellainen pohjanoteeraus, että harvoin näkee.
Herra psykologi Tony Dunderfelt oli sitten tehtaillut kirjan Parisuhteen kemia, joka lehtijutun mukaan ”löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvosta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.” Myöhemmin juttu jatkaa: ”Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.” Ja edelleen: ”Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.”
Että jotta mitenkä? Enpä usko, että edes nykymiehistä suurin osa näkisi parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi liiallisen tasa-arvon. On myös mielenkiintoista, miten psykologi on selkeästi sitä mieltä, että naiset ovat ajaneet ne miehet sinne sohvannurkkaan, että miehen joku "perusluonne" sisältää ajatuksen jostain käsittämättömästä alkuvoimasta, ja että itsehän se äijä ei sinne sohvalle tietään toki löytäisi.
Järkyttävintä on jälleen, että tätä tilitystä esitellään akateemisen alan, ts. psykologian varjolla. Jälleen kerran voisi toivoa, että kunpa Dunderfeltilä olisi käynyt vähän parempi flaksi elämässä, niin ei tämänkään katkeran "tutkimuksen" tekoon olisi tarvinnut verorahoja ja palstatilaa uhrata.
Esimerkkinä vastaavasta pöyristyttävästä konservatismista tuli itselleni ensimmäisen mieleen tämänviikkoinen homot ja koirat -keskustelu.
Krisse
Ei saakaan. Tässä blogissa sitä tehdään, mutta kun kyseessä on rehellisesti kärjistävä ja provosoiva puun takaa ammunta, niin se tyylikeinona sallittakoon.
Toiset sen sijaan osaavat tämän ihan asiallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kirkko ja kaupunki -lehti on keskimäärin journalistisia periaatteita kunnioittava laadukas lehti, jonka perusmaallikkoakin kiinnostavat jutut ottavat rohkeasti kantaa myös niihin asioihin, jotka kirkon sisällä ovat tabuja. Tämän viikon numerossa julkaistiin sen sijaan sellainen pohjanoteeraus, että harvoin näkee.
Herra psykologi Tony Dunderfelt oli sitten tehtaillut kirjan Parisuhteen kemia, joka lehtijutun mukaan ”löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvosta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.” Myöhemmin juttu jatkaa: ”Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.” Ja edelleen: ”Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.”
Että jotta mitenkä? Enpä usko, että edes nykymiehistä suurin osa näkisi parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi liiallisen tasa-arvon. On myös mielenkiintoista, miten psykologi on selkeästi sitä mieltä, että naiset ovat ajaneet ne miehet sinne sohvannurkkaan, että miehen joku "perusluonne" sisältää ajatuksen jostain käsittämättömästä alkuvoimasta, ja että itsehän se äijä ei sinne sohvalle tietään toki löytäisi.
Järkyttävintä on jälleen, että tätä tilitystä esitellään akateemisen alan, ts. psykologian varjolla. Jälleen kerran voisi toivoa, että kunpa Dunderfeltilä olisi käynyt vähän parempi flaksi elämässä, niin ei tämänkään katkeran "tutkimuksen" tekoon olisi tarvinnut verorahoja ja palstatilaa uhrata.
Esimerkkinä vastaavasta pöyristyttävästä konservatismista tuli itselleni ensimmäisen mieleen tämänviikkoinen homot ja koirat -keskustelu.
Krisse
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Mobiiliviestintää
Olen usein toivonut matkapuhelinta, johon olisi yhdistetty alkometri. Ennen kuin puhelimella voisi soittaa, pitäisi puhaltaa nollat. Tämä ratkaisu keventäisi mukavasti monien darra-aamujen tunnelmaa, vaikka kysymyksessä ovatkin aina olleet sinänsä harmittomat puhelut ja viestit.
Joillain muilla sen sijaan puhelinhommat lähtevät lapasesta ihan kunnolla.
Mikä vittu näitä miehiä vaivaa? Nämä kaikkoset, vanhaset ja kanervat tietävät aivan tasan tarkkaan, millaisia riskejä ottavat, kun tekstiviestit tai sähköpostit julkisuudenkipeille yksinhuoltajaäideille tai aikuisviihdetyöntekijöille lähtevät laulamaan. Silti herrat tekevät näitä typeryyksiä kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti muna vie ja mies vikisee?
Alan todella huolestua siitä, millaisilla perusteilla poliittinen päätöksenteko tässä maassa tapahtuu.
Krisse
Joillain muilla sen sijaan puhelinhommat lähtevät lapasesta ihan kunnolla.
Mikä vittu näitä miehiä vaivaa? Nämä kaikkoset, vanhaset ja kanervat tietävät aivan tasan tarkkaan, millaisia riskejä ottavat, kun tekstiviestit tai sähköpostit julkisuudenkipeille yksinhuoltajaäideille tai aikuisviihdetyöntekijöille lähtevät laulamaan. Silti herrat tekevät näitä typeryyksiä kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti muna vie ja mies vikisee?
Alan todella huolestua siitä, millaisilla perusteilla poliittinen päätöksenteko tässä maassa tapahtuu.
Krisse
Paha vihjaus, vielä pahempi teko
Heti alkuunsa on todettava, että on varsin surullista, että tutkija Anna Kontulan feministinen pamfletti ei saanut valtakunnan ykkösmediassa läheskään niin paljon palstatilaa ja suitsutusta kuin Timo Hännikäisen taannoinen "naiset bordelliin, jotta minäkin joskus saisin" -ruikutus.
Kontula raivasi kuitenkin tiensä iltapäivälehden ykkösuutiseksi vihjaamalla tunnetun poliitikon syyllistyneen raiskaukseen.
Eduskunnan mieskansanedustajat tuohtuivat nimettömästä vihjailusta ja vaativat raiskaajan nimeä julkisuuteen. Olen ehdottomasti samaa mieltä: raiskaus on kova syyte ja vakava rikos. Siitä vihjaaminenkin leimaa tahallisesti turhan paljon.
Se miksi ko. poliitikon henkilöllisyyttä ei sen sijaan tuoda julkisuuteen, voi toki johtua uhrin henkilökohtaisesta halusta pitää asia omana tietonaan. Toivon, että motiivi on tämä. Erityisen ikävää olisi tässä kohta todeta, että asiaan liittyy jotain sellaista, josta Krisse kirjoitti jokin aika sitten otsikon "Asioita, joista ei puhuta" -alle.
Mutta kun kyseessä on poliitikko, ei asian yhteiskunnallistakaan ulottuvuutta voi noin vain ohittaa. Kuinka moni haluaisi tietää, onko itse äänestänyt raiskaajaa?
Annika
Kontula raivasi kuitenkin tiensä iltapäivälehden ykkösuutiseksi vihjaamalla tunnetun poliitikon syyllistyneen raiskaukseen.
Eduskunnan mieskansanedustajat tuohtuivat nimettömästä vihjailusta ja vaativat raiskaajan nimeä julkisuuteen. Olen ehdottomasti samaa mieltä: raiskaus on kova syyte ja vakava rikos. Siitä vihjaaminenkin leimaa tahallisesti turhan paljon.
Se miksi ko. poliitikon henkilöllisyyttä ei sen sijaan tuoda julkisuuteen, voi toki johtua uhrin henkilökohtaisesta halusta pitää asia omana tietonaan. Toivon, että motiivi on tämä. Erityisen ikävää olisi tässä kohta todeta, että asiaan liittyy jotain sellaista, josta Krisse kirjoitti jokin aika sitten otsikon "Asioita, joista ei puhuta" -alle.
Mutta kun kyseessä on poliitikko, ei asian yhteiskunnallistakaan ulottuvuutta voi noin vain ohittaa. Kuinka moni haluaisi tietää, onko itse äänestänyt raiskaajaa?
Annika
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Ikuisuuskysymys ja kysyn taas
On hyvä, että maailmassa on vaikeinakin aikoina asioita, joihin voi luottaa kuin peruskallioon. Yksi näistä on miehinen itsetunto, tuo täysin järkkymätön ja ehtymätön luonnonvara.
Tapahtui viime viikolla. Eräänä iltapäivänä kävi ilmi, että Annikan miespuolinen tuttu, sanottakoon tässä vaikka Herra X, oli sattumoisin viettämässä vappuaattoa Annikan naispuoleisen tuttavan Neiti A:n kanssa samassa seurueessa. Herra X totesi, että hän aikoo ehdottomasti istumaan Neiti A:n viereen koko illaksi, koska Neiti A on niin "ihana ja hyvin säilynyt".
Kyllä, näin on. Neiti A on kriittisimmilläkin silmillä katsottuna hyvin herttainen tapaus, nätti ja sirkeä.
Herra X sen sijaan on ylipainoinen, ylimielinen egoisti. Häntä ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla hyvin säilyneeksi, vaikka parikymppisten kohdalla ei yleensä kai puhuta säilymisestä.
Nyt ikuisuuskysymys kuuluu: mikä helvetti saa Herra X:n kaltaisen tapauksen kuvittelemaan, että Neiti A haluaisi sekuntiakaan hänen seuraansa?
Annika
Tapahtui viime viikolla. Eräänä iltapäivänä kävi ilmi, että Annikan miespuolinen tuttu, sanottakoon tässä vaikka Herra X, oli sattumoisin viettämässä vappuaattoa Annikan naispuoleisen tuttavan Neiti A:n kanssa samassa seurueessa. Herra X totesi, että hän aikoo ehdottomasti istumaan Neiti A:n viereen koko illaksi, koska Neiti A on niin "ihana ja hyvin säilynyt".
Kyllä, näin on. Neiti A on kriittisimmilläkin silmillä katsottuna hyvin herttainen tapaus, nätti ja sirkeä.
Herra X sen sijaan on ylipainoinen, ylimielinen egoisti. Häntä ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla hyvin säilyneeksi, vaikka parikymppisten kohdalla ei yleensä kai puhuta säilymisestä.
Nyt ikuisuuskysymys kuuluu: mikä helvetti saa Herra X:n kaltaisen tapauksen kuvittelemaan, että Neiti A haluaisi sekuntiakaan hänen seuraansa?
Annika
Asioita, joista ei puhuta
Monessa tasa-arvoepäkohdassa on tässä yhteiskunnassa päästy sen verran pitkälle, että asioista voidaan käydä avointa keskustelua. Yksi merkittävä ongelma on kuitenkin vaiettu tabu, nimittäin seksuaalinen häirintä työelämässä.
Tyypillinen tilanne menee näin: Mies on yrityksen johtoa, asiakkaan edustaja tai muuten vaan henkilö, johon naisen on pakko säilyttää sekä hyvät että ammatilliset välit. Enemmän tai vähemmän humalassa mies tulee kahden kesken oltaessa käpälöimään, puhumaan törkeyksiä, ehdottelemaan seksiä tai jopa painostamaan seksiin. Nainen ei tiedä, mitä tekisi, koska kyseessä saattaa olla vaikkapa miljoonan euron asiakastilin päällä istuva henkilö, joten nainen yrittää vain jotenkin hymyillen ja selitellen päästä pois tilanteesta.
Nainen ei kerro asiasta työpaikalla kenellekään, koska kyseessä on kahden kesken tapahtunut tilanne, jota nainen ei voi todistaa tapahtuneeksi mitenkään. Lähtökohtaisesti kaikki uskovat miestä, joka edustaa johtoa tai josta on kiinni iso asiakkuus. Jos nainen lähtisi esittämään syytöksiä, joita ei voi todistaa, hän tuhoaisi oman työuransa täydellisesti. Sanomattakin on selvää, että työskentely tällaisin miehen kanssa on jatkossa erittäin tuskallista, ja pahimmassa tapauksessa häirintä senkun jatkuu.
Pelkästään Annikalla ja minulla on tiedossa aiheesta lukuisia omia tai ystävien kokemuksia. Yhdessä tapauksessa asia on asianmukaisesti selvitetty yrityksen johdon ja asianosaisten toimesta. Kymmenistä vastaavista tapauksista ollaan vain oltu hiljaa.
Kyseessä ei siis ole mikään marginaaliongelma, vaan kymmenien tuhansien työpaikkojen kaapissa oleva luuranko. Itse en edes tiedä, mikä olisi se järjestelmä, jolla nämä tapaukset estettäisiin, tai vähintäänkin oikeudenmukaisesti saataisiin selvitettyä. Ehdotuksia?
Krisse
Tyypillinen tilanne menee näin: Mies on yrityksen johtoa, asiakkaan edustaja tai muuten vaan henkilö, johon naisen on pakko säilyttää sekä hyvät että ammatilliset välit. Enemmän tai vähemmän humalassa mies tulee kahden kesken oltaessa käpälöimään, puhumaan törkeyksiä, ehdottelemaan seksiä tai jopa painostamaan seksiin. Nainen ei tiedä, mitä tekisi, koska kyseessä saattaa olla vaikkapa miljoonan euron asiakastilin päällä istuva henkilö, joten nainen yrittää vain jotenkin hymyillen ja selitellen päästä pois tilanteesta.
Nainen ei kerro asiasta työpaikalla kenellekään, koska kyseessä on kahden kesken tapahtunut tilanne, jota nainen ei voi todistaa tapahtuneeksi mitenkään. Lähtökohtaisesti kaikki uskovat miestä, joka edustaa johtoa tai josta on kiinni iso asiakkuus. Jos nainen lähtisi esittämään syytöksiä, joita ei voi todistaa, hän tuhoaisi oman työuransa täydellisesti. Sanomattakin on selvää, että työskentely tällaisin miehen kanssa on jatkossa erittäin tuskallista, ja pahimmassa tapauksessa häirintä senkun jatkuu.
Pelkästään Annikalla ja minulla on tiedossa aiheesta lukuisia omia tai ystävien kokemuksia. Yhdessä tapauksessa asia on asianmukaisesti selvitetty yrityksen johdon ja asianosaisten toimesta. Kymmenistä vastaavista tapauksista ollaan vain oltu hiljaa.
Kyseessä ei siis ole mikään marginaaliongelma, vaan kymmenien tuhansien työpaikkojen kaapissa oleva luuranko. Itse en edes tiedä, mikä olisi se järjestelmä, jolla nämä tapaukset estettäisiin, tai vähintäänkin oikeudenmukaisesti saataisiin selvitettyä. Ehdotuksia?
Krisse
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)