I Like Ike

Jotkut asiat tämän kansan käytöksessä erityisesti politiikassa menevät täysin yli hilseen.

Jos Tony Halmeen tapainen henkilö valitaan eduskuntaan, sitä voi vielä selittää vaikka syrjäytyneiden kapinahengellä. Mutta millä ihmeen eväillä Turun ikisuosikki Ike pulpahtaa kaikkien mahdollisten skandaalien jälkeen aina uudelleen pintaan?

Ilkka Kanervan lahjusskandaali tuskin yllättää ketään. Herrat halusivat pidot ja sellaisiinhan tarvitaan rahaa. Jonnekin aivan kauas ja taka-alalle tuntuvat jo unohtuneen Iken edelliset kohut: tekstiviestit alaikäiselle, puutarhanhoitovinkit Johanna Tukiaiselle ja niin edelleen.

Kysymys, minkä Ike-uutisointi herättää, ei enää liitykään itse Kanervaan, vaan siihen, mikä tätä kansaa vaivaa? Minkä ihmeen takia tämä herra äänestetään tekemään kansalaisten puolesta päätöksiä vuodesta toiseen, vaikka seuraava skandaalit tai jopa rikossyytteet ovat odotettavissa ihan kulman takana? Selityksen on pakko löytyä siitä, että Iken kaltaisia, erittäin epämääräisellä moraalilla varustettuja sikamiehiä on maa täynnä, valitettavasti.

Annika

Järki hoi

Potilaan nänniä imenyt lääkäri sai potkut, kertoi Helsingin Sanomat eilen. Syynä oli se, että kyseinen lääkäri oli tammikuun alussa tuomittu korkeimmassa oikeudessa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kyseinen tapaus tuli ilmi jo pari vuotta sitten. Sen jälkeen asiaa puitiin ensin käräjäoikeudessa ja sitten hovioikeudessa, jotka molemmat totesivat lääkärin syyttömäksi. Koko tämän ajan lääkäri on samalla työskennellyt virassaan röntgenlääkärinä.

Kuka tahansa rivikansalainen osaa sanoa, että potilaan nännin imeminen ei ole ok. Miten on mahdollista, että suomalaiselta oikeuslaitokselta ja kyseisen lääkärin työnantajalta vei kaksi vuotta päästä samaan lopputulokseen? Puhumattakaan tietysti siitä rahamäärästä, joka tähän prosessiin hassattiin. Sille olisi varmasti löytynyt parempaakin käyttöä.

Krisse

Ville Pusan romantiikkaa

Viime viikon Me Naiset tarjosi mainion reportaasin muusikko Ville Pusan ja vaimonsa Riikan häistä. Haastattelussa Pusa hehkutti, ettei ”tämän enempää voi rakastaa, se on psyykkisesti ja fyysisesti mahdotonta.” Lisää siirappia tarjosi jutun loppu, jossa herra kertoi ”kaikkien aurinkojen ja kuiden ja tähtien törmänneen kun he vaimonsa kanssa tapasivat”

Jutun ehdoton helmi oli kuitenkin Pusan toive, ettei edellisen vaimon kuolemasta enää puhuttaisi. ”Tottakai tapaus oli traaginen. Mutta parisuhteemme ei voinut niin hyvin kun on annettu ymmärtää.”

Kyllä Pusa on todellinen onnenpoika. Exäkin ymmärsi poistua kuviosta lopullisesti siinä vaiheessa, kun parisuhde ei enää sujunut.


Annika

Sivistysvaltion ihmeitä

Suomen valtionkirkon ongelmia voi joissain tilanteissa jollain tavalla ymmärtää, vaikkei hyväksyä voikaan. Jos kirkko on kaksi tuhatta vuotta vihkinyt vain miehiä ja naisia keskenään, on ymmärrettävää, että konservatiivisiipi taistelee vastaan, kun homoille aiotaan antaa ihmisoikeudet. Ja naispappeuden vastustamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: maailma on kautta aikojen ollut täynnä miehiä, jotka ovat sitä mieltä, että naiset on syytä vaientaa jonnekin hellan, lasten ja nyrkin välimaastoon.

Mutta tänään tuli taas vastaan aihe, jota on mahdotonta ymmärtää. ”Rippisalaisuus taipuu lapsen etuun pedofiliatapauksissa”, otsikoi HS. Toisin kuin tähän saakka, ”lapsen suojelu on tästä lähin ensisijainen myös rippitilanteissa”, Kirkon tiedotuskeskus kertoo.

Miten on mahdollista, että tällaisesta aiheesta keskustellaan vasta vuonna 2010? Kuinka länsimaisessa sivistysvaltiossa voi olla mahdollista, että papit ovat tähän saakka saaneet rauhassa suojella pedofiileja ja antaa näiden jatkaa lasten raiskaamista? Miksi yksikään pappi ei ole nostanut tätä aihetta aiemmin julkisuuteen?

Puhumattakaan tietysti siitä kysymyksestä, kuinka monta lasten hyväksikäyttötapausta on kirkon suojissa sattunut, ja aiotaanko näitä edes koskaan mitenkään selvittää.

Vaan eipä katumusta teeskentelevillä ja synninpäästöä kaipaavilla pedofiileilla ole hätää edelleenkään, sen kun vaihtavat kirkkokuntaa. ”Ortodoksikirkko ei muuta rippisalaisuuskäytäntöään”, lohduttaa arkkipiispa Leo.

Krisse

Kun hormonit jyräävät järjen

Työkaverillani on pitkään ollut vauvakuume. Jo teini-ikäisestä asti hän on ollut sitä mieltä, että koittaa päivä, jolloin hän saa lapsia. Lapsista on puhuttu ja haaveiltu siis jo vuosikausia, ja viime vuosina yhä enenevässä määrin.

Kuumeen nousu on toki ymmärrettävää siinä kohtaa, kun ikä alkaa kolmosella ja vuosia kertyy. Kumppaneistakaan ei ole ollut pulaa, viime vuosien aikana poikaystäviä on ollut muutama pidemmänkin aikaa, ja jokaisen kanssa seksiä on harrastettu ilman ehkäisyä, luonnollisesti. Edellisen pidemmän suhteen kariuduttua taktiikkaa on kuitenkin muutettu. Nyt lasta yritetään lähes jokaisen vastaantulijan kanssa.

Tuttavani tämänhetkinen ”suhde” on kestänyt viikon, ja nyt hän odottaa jo innoissaan hetkeä, jolloin voi tehdä raskaustestin. Omaan käsityskykyyni ei mahdu, että jos lapsen haluaa enemmän kuin miehen, niin eikö kannattaisi hyödyntää turvallisesti yksinäisille naisille suunnattuja hedelmöityshoitoja? Siinä ainakin vaara, että tulee sitoutuneeksi johonkin mielipuoleen loppuiäkseen on pienempi. Niin, ja kai jollain saattaisi käydä mielessä sukupuolitauditkin... ehkä?


Annika

Asioita, joita vain mies voi keksiä

Kaveri (mies) tunsi, että flunssa on tulossa. Hän arveli, että kuntosalilla käynti varmasti olisi taudille hyväksi. Salilta raahauduttiin pois naama valkoisena, ja tauti tietysti vain paheni.

Entiset työkaverit (miehet) keksivät kerran firman saunaillassa, että kun hakkaa itseään löylykauhalla jalkaan, niin tulee kova olo. Niinpä kauhalla sitten hakattiin omaan jalkaan niin lujaa kuin pystyttiin. Jalat olivat tietysti kirjavina seuraavana päivänä.

Avopuolisoni (mies) keksi kerran kaverinsa kanssa muutamia kaljoja nautittuaan, että kun toinen lyö päähän uunipellillä, niin siitä tulee vastaavanlainen kova olo. Niinpä iltaa jatkettiin hakkaamalla vuoron perään toista uunipellillä päähän.

Haluaisinpa nähdä tilanteen, jossa me Annikan kanssa joisimme yhden lasin liikaa punaviiniä, ja sen tuloksena sitten kaivettaisiin se uunipelti esiin ja alettaisiin mätkimään. Välillä rehellisesti ihmettelen, miten on mahdollista, että miehet menestyvät maailmassa melkoisen hyvin, tai ylipäänsä pysyvät hengissä, kun tyhmyys on tuota luokkaa???

Krisse

Luulosairaus, pahin sairaus

On luonteenpiirteitä, jotka kanssaihmisissä ärsyttävät niin paljon, ettei sanotuksi saa. Tiedättehän esimerkiksi suorittajat (”mukavasti virkisti aamulenkki räntäsateessa, ehdin sen jälkeen vielä sämpylätkin pyöräyttää lapsille, vaikka ensimmäinen palaveri oli 7.30”), marttyyrit (”minullahan oli niin vaikea lapsuus”) tai vaikkapa ylittäjät (”ai te juoksitte maratonin? Itse olen lähdössä 246 km ultrajuoksuun”).

Ylivoimaisesti eniten minua kuitenkin vituttavat luulosairaat ihmiset. Taudinkuvaan kuuluu se, että kun muutaman kerran yskäistään, niin ollaan jo ihan varmoja, että nyt on vähintään keuhkosyöpä kyseessä. Tutut ja tuntemattomat joutuvat kuuntelemaan ainaista valitusta siitä, miten päänsärky tarkoittaa vähintään aivokasvainta ja miten elinaikaa on niin ja niin paljon. Omille oireille haetaan varmaa vertaistukea verkosta, ja lääkäriin mennään, kun kuume nousee asteen.

Mitä helvettiä nämä ihmiset kuvittelevat tällaisella valituksella saavuttavansa? Ja mikä kumma siinä onkaan, että en ole koskaan kuullut oikeasti sairaan tai joskus sairastuneen ihmisen spekuloivan tällaisilla asioilla?

Ensi kerralla, kun kuulen jonkun täysin terveen ihmisen sanovan, että ”minulla on varmasti nyt syöpä” ilmoitan, että toivottavasti.


Annika