Valuvika

Sellon ampumisjutun jälkeen keskustelupalstat ovat täyttyneet maahanmuuttovastaisesta argumentoinnista. Äkkiä on unohtunut sekin tosiseikka, että edelliset joukkoräiskimisistä vastanneet henkilöt ovat olleet ihan puhtaasti arjalaista verta olevia Suomen kansalaisia.

Tosiasiassa Sellon tapauksessa ei ole kyse kansallisuudesta, vaan siitä faktasta, että osaa miehistä vaivaa sairaalloinen omistushalu riippumatta kansallisuudesta, yhteiskunnasta, kulttuurista tai mistään sellaisesta seikasta, jolla väkivaltaista käyttäytymistä yleensä selitetään. Näiden miesten periaatteena on, että jos en minä tuota naista saa, niin sitten ei saa kukaan muukaan. Parhaassa tapauksessa mukana tapetaan esimerkiksi lapset.

Oletteko koskaan kuulleet naisesta, joka mustasukkaisuudessaan tappaa entisen puolisona ja siinä sivussa vielä ulkopuolisia? En minäkään.

Sen sijaan osa miehistä toimii näin kaikkialla kaikissa maanosissa.
Suomessa kymmenet naiset kuolevat vuodessa puolisonsa tappamina, monesta muusta maasta puhumattakaan.

Tämä ei selity muulla kuin sillä, että osassa miehistä on jokin perustavaa laatua oleva valuvika. Jos joku tieteentekijä tämän vian löytäisi ja vieläpä lääkkeen siihen, niin siinä olisi aihetta kaikkiin maailman Nobel- ynnä muihin palkintoihin.

Krisse

Ajatus jouluksi

Tiedätkö mitä olisi tapahtunut,
jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?

He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja ja
maailmassa olisi rauha.

Kaikkien aikojen golffari

Pahoittelut, että ilmoitteleminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Nyt ryhdistäydymme. Tällä kertaa aihetta ilmoittamiseen tarjoaa golffari Tiger Woods, jonka naisseikkailuja on saatu seurata viime viikot yhä suuremmalla skandaalivolyymilla.

Ilta-Sanomat kysyy provosoivasti: Mikä on vikana, Tiger, kun oma vaimo ei riitä? Asiaa perustellaan vielä sillä, että kyllä Tigerin omakin vaimo on hyvännäköinen, jopa mallina työskennellyt.

Toivottavasti Ilta-Sanomien toimittaja ei ole tosissaan. Kuka mies on koskaan kieltäytynyt, jos yhden hyvän hoidon lisäksi voisikin saada kaksi tai useamman? Käsi pystyyn, tunteeko tällaista kukaan? Ja vielä tarkemmin ajatellen, adjektiivin "hyvä" käyttö ei taida olla edes tarpeen.

Kiinnostavaa on sen sijaan se, miten herra Woods voi olla niin tyhmä, ettei tajua, että puolen maailman hässimisessä on se riski, että asia saattaa tulla ilmi? Sitten voi joutua selittämään.


Annika

Uutisaiheista pulaa

HS raportoi tänään näin.

Suosikkitutkimustulokseni on tämä:

Kyselyn perusteella naisille annetaan miehiä useammin varsinaisiin työtehtäviinsä kuulumattomia rutiiniluonteisia tehtäviä Nuoret naistradenomit kokivat työnantajien vieroksuvan heitä erityisesti rekrytointitilanteissa, koska työnantaja arvioi heidän jäävän äitiysvapaille.

Missä tässä nyt on se uutinen? ja mitä erikoista on siinä, että juuri tradenominaiset kokevat näin..

On toki kivaa, että tasa-arvon edistämiseksi asiasta keskustellaan. Mutta ketä tällaisten nollatutkimusten tekeminen hyödyttää. Miksi asialle ei tehdä mitään, ja uutisoida sitten, se se vasta olisi uutinen.


Annika

Lupa hallitukselta

Olen aina ihmetellyt suuresti parisuhteita, joissa illanviettoon omien kavereiden kanssa tarvitaan puolisolta erikseen lupa. Totta kai parisuhteessa kuuluu keskustella suunnitelmista yhteisen ajankäytön takia, mutta liian usein kuulee varsinkin monen miespuolisen ystävän sanovan, miten he "laittavat vetoomuksen iltavapaasta hallitukselle".

Ei naurata.

Vielä vähemmän naurattavat ne jutut, joissa puoliso todella tekee parhaansa, ettei toinen puolisko vahingossakaan pääsisi yksin jonnekin, missä saattaisi olla kivaa.

Annikan ystävälle tarjottiin hiljattain ilmaista matkaa urheilutapahtumaan, jonka eteen moni olisi valmis myymään paitsi mummonsa myös lapsensa. Miehen parempi puoliso kuitenkin ilmoitti, ettei ole kivaa, jos herra on niin paljon pois kotoa. "En kyllä yhtään tykkää jos lähdet", sanoi rouva ja antoi ymmärtää, että jos lähdet, niin seurauksia piisaa.

Mikä ihme siinä on, ettei vaan voi sanoa, että hyvää matkaa?


Annika

Rajansa kaikella

”Tänään klo 19 ikkunalaudalle kynttilä palamaan Naantalissa menehtyneiden nuorten muistoksi.”, piipitti tekstiviesti eilen kännykkään. Enpä laittanut.

On toki aina kaikin puolin ikävää, jos viisi nuorta ihmistä kuolee kotibileiden päätteeksi. Mutta rajansa kaikella. Aiheesta on toitottu joka tuutissa nyt loputtomiin, on perustettu kriisiryhmiä, pidetty muistojumalanpalveluksia ja järjestetty ylimääräisiä vanhempainiltoja.

Ihmiset kuolevat, eri syistä. Osa nuorena, osa vanhempana. Prosessi, millä osa näistä valikoituu yhteisen surun ja murheen kohteiksi, on kerrassaan mielenkiintoinen. Mikä helvetti saa ihmiset lähettelemään kynttilätekstiviestejä? Miksei yhtä hyvin muisteta sitten vaikka jokaikistä tulipalouhria vuoden aikana erikseen? Tai jos ikä on tässä ratkaiseva tekijä, niin miksei jokaista kuollutta vauvaa? Entäs perheväkivallan uhreina kuolleet naiset?

Viime vuonna muuten Espoossa kuoli tulipalossa viisi päihdeongelmaista ihmistä. Ei paljon muistomessuja ja kynttilätekstareita näkynyt. Veikkaisin myös, että uhrien ystäville ei juuri kriisiapua tarjottu.

Krisse

Me tasa-arvon airueet

Matkustettiin taannoin tyttöjen kanssa mökille. Automatkan ohjelmaan kuului perusteellinen kumman kaa -keskustelu, jossa ehdittiinkin käydä läpi melkoinen määrä uroksia. Perinteisen "Brad Pitt vai George Clooney" linjan välttämiseksi mukaan valittiin koko joukko muun muassa kotimaisia poliitikoita, jotka eivät varsinaisesti olleen naisjoukon himojen ykköskohteita.

Vanhasta ei halunnut kukaan, Stubbin halusivat melkein kaikki, Arhinmäen vain yksi. Pitkän aikaa nauratti. Kunnes joku esitti kysymyksen Ville Niinistöstä. Tyttöseurue totesi ykskantaan, että se mies on takuuvarmasti silittelijä. Ei sitä ikinä!

Hetken päästä tosin kummasteltiin, että mistäs me tämän näin varmuudella oletamme. Ai niin, herra on vihreä ja puolustanut isosti isyyslomaa.

Hävetti.

Annika