Helvettiin mars!

Väitetään, että helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan. Jos tämä pitää paikkansa, niin ahdasta tulee.

Yksi syy siihen, miksi miehet ovat kautta aikojen menestyneet naisia paremmin työelämässä, on miesten taito luoda luottamuksellisia suhteita toistensa kanssa, ja kyky vetää tarpeen vaatiessa yhtä köyttä.

Naisilta nämä ominaisuudet tuntuvat hetkittäin puuttuvan kokonaan. Esimerkiksi itse olen työskennellyt aina pääsääntöisesti miesten kanssa, ja törmännyt sitä kautta tuttuihin sukupuolisidonnaisiin ongelmiin työelämässä. Kuitenkin pahin selkäänpuukottaja, jonka olen työelämässä tavannut, oli nainen, joka jaksoi aina kovasti räyhätä tasa-arvo-asioista ja muistuttaa tuosta erityisestä paikasta helvetissä, mutta viime kädessä teki katalimman tempun, minkä aikuisiällä olen aikuisten kesken joutunut kokemaan. Tervemenoa rouvalle vaan sinne helvetin erityisosastolle.

Yksittäistapauksista ei toki pidä vetää johtopäätöksiä, mutta kuunnelkaapa hetki pienten lasten äitien keskustelua.

Näiden naisten mielestä vain oma tapa hoitaa lapset on oikea. Vietiin lapsi tarhaan tai hoidettiinpa sitä kotona, niin aina menee jonkun mielestä väärinpäin. Jos vapaaehtoista lapsettomuutta ei lasketa, niin pahin synti taitaa olla, jos ei itse imetä lapsiaan.

Sen sijaan, että naiset kannustaisivat muita naisia tekemään omat ratkaisunsa ja löytämään itselle sopivimman tavan yhdistää lapset ja työ, he keskittyvät tuomitsemaan toisiaan.

Onneksi omat teoriat osoittautuvat joskus myös vääriksi. Meidän Annikan ja Krissen kymmenkunta vuotta kestänyt ystävyys on nähnyt esimerkiksi lukuisia työelämän tilanteita, joissa on otettu toisen luotettavuudesta mittaa. Aina on naisten välistä solidaarisuutta riittänyt. Tätä ajatusmallia olemme tietoisesti pyrkineet laajentamaan myös muihin ystäviimme ja kollegoihimme. Ehkäpä kilistämme sille, kun seuraavan kerran tapaamme.

Krisse

Iloisia perhetapahtumia

Juuri tällä hetkellä eniten raivostuttaa aihe, josta kirjoitettavaa riittäisi keskimäärin muutaman viikon välein. Mutta koska tilitykset voisivat olla hieman puisevaa luettavaa, viittaan vain kertauksenomaisesti tähän.

Sitten itse asiaan.

Tuttavapiiri lisääntyy minkä ehtii, kuten olettaa saattaa, kun suurin osa tutuista on lisääntymisiässä.

Samalla kuulee monenlaisia tarinoita siitä, millaisin perustein perheenlisäykseen on päädytty. Yksi valitettavan yleinen esimerkki on tämä: Rouvalla kello tikittää, ja hän ilmoittaa miehelle, että nyt hankitaan lapsi. Mies ei välttämättä halua lasta, haluaa harkita asiaa tai odottaa vielä vuoden pari. Kuluu vähän aikaa, ja nainen ilmoittaa, että edessä on joko lapsi tai ero. Mies ajattelee, että lapsi on pienempi paha. Loput voidaan lukea tästä ja pienten lasten vanhempien avioerotilastoista.

Naisten vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen hämmästelyn aihe. Kukaan ei sen sijaan hämmästele sitä, että suuri osa miehistä ei itse asiassa halua lapsia.

Tämä on helppo päätellä ihan katsomalla ympärilleen. Erotilanteissa oikeus tuomitsee lapset lähes poikkeuksetta äidin luokse asumaan, ja miehille tämä on ihan ok. Miehelle riittää keskimäärin mainiosti se, että hän kiikuttaa lapset Linnanmäelle tai laskettelemaan joka toinen viikonloppu. Silloin tällöin joku miesaktivisti saattaa tästä käsittämättömän epätasa-arvoisesta oikeuskäytännöstä lehdessä narista, mutta jos kyseessä olisi miesten mielestä todellinen epäkohta, niin tilanne olisi kyllä ajat sitten miesten eduksi korjattu. On se miehiltä aina ennenkin maailmanhistoriassa onnistunut.

Krisse

Lasi hyvää viiniä ruuan kanssa

Juuri ennen lomaani asiakkaani järjesti ison tilaisuuden, jossa asiakkaani edustaja, nelikymppinen rouva esitelmöi vieraille unelmiensa lauantai-illasta. "Kun olen saanut lapset nukkumaan, minulla on vihdoinkin aikaa itselleni. Silloin laitan videon pyörimään ja otan itselleni yhden lasin hyvää viiniä."

Huomatkaa sanamuoto. Hän ei sanonut esimerkiksi että "otan hyvää viiniä" tai "nautin hyvästä viinistä", vaan painotti nimenomaan määrettä yksi lasi.

Näitä yhden lasin naisia tuntuu olevan maailma täynnä, ainakin jos naistenlehtiin on uskominen.

Miesten elämä näyttäytyy lehdissä juuri niin alkoholipitoisena kuin se tilastojenkin valossa on. Erinäiset petteriahomaat ja extremeduudsonit sekoilevat minkä kerkeävät, ja tunnustipa taannoin parempimaineinenkin mäkihyppääjä tulleensa tornista alas melkoisessa tenussa.

Mutta naisjulkkisten linja ei petä. Unelmien ilta tyttöjen kanssa tai missä tahansa, sisältää yleensä sen yhden lasin hyvää viiniä ruuan kanssa. Parhaat pinnat kotiin veti taannoinen "lapset voittaa aina uran"-ex-ministeri Sari Sarkomaa. Toimittajan tiedustellessa humoristisessa haastattelussa, millainen Sarkomaa on krapulassa, tämä vastasi "En ole koskaan krapulassa."

Nyt herää kysymys naistenlehtien ja todellisuuden välisestä kuilusta. Miten voi olla mahdollista, että Annikan ja Krissen tuttavapiiri on täynnä naisia, jotka ihan mielellään ottavat lasin aina kun sellainen on tarjolla, tai vielä mieluummin koko pullon?


Annika