Miehille seksiä, naisille tunteita

Ote uusimmasta Me Naisista. Haastateltavana Mark Levengood:

Toimittaja esittää väitteen: Mies ei saa koskaan kylliksi seksiä.

ja Levengood vastaa: Totta paitsi omalla, myös kaikkien ystävieni kohdalla. Mutta luulen, että miesten ja naisten välillä on tässä kohtaa iso ero. Miehelle seksi on usein vain seksiä, kiva harrastus- tai kuntoilumuoto, mutta naiselle taas enemmän tunteen asia. Ehkä kyse on geeneistäkin, nainen ajattelee vaistomaisesti, että olisiko tuosta miehestä isäksi.

Siis mitä?? Ensin tämä pitkälle yli nelikymppinen mies haluaa vakuutella, että saatu on ja kaveritkin on saaneet. Ja sitte esitetään aataminaikuinen määritelmä siitä, että naisethan nyt ei koskaan halua ihan vaan panna, vaan kyllä siellä aina joku kaipuu tunteisiin ja lapsensaantiin on. Voi herranjumala. Levengoodilta, julkisesti seksuaalivähemmistön edustavalta herralta, olisi toivonut vähän avarampaa katsetta asiaan.

Annika

Naisen natsikortti

Jos miehet osaavat jyrätä työelämässä, niin kyllä naisiltakin lähtee. Puolet pääkaupunkiseudun naisista hyväksyy raskaaksi hankkiutumisen keinona turvata työpaikkansa säilyminen, kertoo Markkinoinnin ja Mainonnan uutinen.

Kyllä, raskaaksi hankkiutuminen on naisille luojan suoma oikeus. Ja sitä naiset tottavieköön osaavat hyödyntää.

Raskaus ja lapset tuntuvat olevan hyvä syy ihan mihin vaan, vaikka tällä aiheutettaisiin työnantajalle minkä sortin hankaluuksia tahansa. Ja hankaluuksia todella etenkin pienissä yrityksissä aiheutuu, minkä itsekin koko ikäni pk-yrityksessä työskennelleenä olen huomannut.

Jokainen tietää, millaista riesaa työpaikalle aiheutuu, kun naiset jäävät loppumattomille hoitovapailleen, käyvät välillä hetken töissä, jäädäkseen taas pois töistä. Äänen lausumaton fakta on myös esimerkiksi se, että lapseton työntekijä on keskimäärin tuottavampi kuin lapsia hankkinut, kun korvatulehdukset, yövalvomiset ja muut riesat eivät häiritse työntekoa. Mutta annas olla, jos tämän sanoisit työelämässä ääneen, niin kyllä huuto syntyisi. Puhumattakaan, jos lapseton vaatisi parempaa palkkaa tällä perusteella.

Naisten asema työelämässä on huonompi kuin miesten. Mutta paraneeko se sillä, että raskautta ja lapsia käytetään natsikorttina? Saatika sillä, että naiset julkisesti ilmoittavat, että raskaus on mainio keino varmistaa työpaikan säilyminen? Lähinnä tällä varmistetaan se, että työnantaja ei jatkossakaan vapaaehtoisesti palkkaa yhtään hedelmällisyysikää lähelläkään olevaa naista.

Krisse

Pimiää uutisointia

Ja tällaista uutisoidaan Ilta-Sanomissa tänään.

Uutinen herättää halun kysyä ja ilmoittaa pari asiaa.

Ensinnäkin: Mikä helvetti Vappu Pimiässä on niin kiinnostavaa, että ei mene päivääkään, ettei tästä juontajana ansioituneesta naisesta saisi lukea joka paikasta?

Toisekseen: Mikä vittu teitä perheenisät vaivaa? Voiko enää alemmas vajota?

Kolmanneksi: Uutinen kertoo, että naisilta Pimiä kuulee myös kehuja erityisesti siksi, että Vappu uskaltaa olla epätäydellinen.

Miten niin "uskaltaa olla"?

Viikon Nainen -palkinto jaettu

Sovinismi on pöyristyttävää. Etenkin silloin, kun sovinistiset lausunnot tulevat naisen suusta.

Jutta Zilliacuksen näkemys siitä, että ”tytöt joskus omalla signaalilla osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi”, on jotain niin järkyttävää, että täytyy vain toivoa, että tämän voi laittaa 83 vuoden iän piikkiin.

Olisikohan aika jäädä eläkkeelle.

Krisse

Helvetin polttarit

Polttariperinne rantautui Suomeen ilmeisesti Saksasta jo aikapäivää sitten. Kuten kaikki muutkin älyttömyydet, myös nämä juhlat nousivat huippusuosioonsa 80-luvulla.

Kyseisenä vuosikymmenenä mopo lähti vähän joka asiassa hieman käsistä. Jos muissa asioissa sittemmin vedettiinkin vähän jarrusta, niin polttarit ovat sen sijaan 2000-luvulla lähteneet lapasesta ihan totaalisesti.

Perussetti menee näin. Morsio pelkää, että joku kumminkaimantytär vetää herneen nenään, jos kutsua ei tule. Niinpä polttareihin kutsutaan lähestulkoon puolet häiden naisvieraista. Ohjelmaa odotetaan järjestettävän vähintäänkin parin päivän edestä, ja mielellään jotain ennen kokematonta; ainakin rakennekynnet ja pienkonelento.

Pahinta on, jos polttareiden järjestäjien ja osallistujien sosiaalinen status ei kohtaa. Tai jos polttarien järjestäjiltä puuttuu kyky tajuta edellä mainittu tosiasia. Annika kutsuttiin taannoin viettämään polttareita, joissa ajatuksena oli viedä morsio viikonloppumatkalle Eurooppaan. Siinä sitten yritettiin selittää, että joukossa on yksinhuoltajia, hoitovapaalla olevia, lomautettuja ynnä muita huonommassa taloudellisessa asemassa olevia. Ei mennyt jakeluun.

Ja ikään kuin se morsian yleensä haluaisi oikeasti mitään muuta kuin mennä ystävineen saunaan ja juoda skumppaa.

Joskus ulkonäkö kertoo kaiken

Ja Viikon Mies -palkinnon saa Olli-Pekka Hakkarainen.

Naiset ja miehet

Tämänkin blogin pitäjät kuulevat usein huomautuksen ”ei saa sanoa että naiset sitä ja miehet tätä”.

Ei saakaan. Tässä blogissa sitä tehdään, mutta kun kyseessä on rehellisesti kärjistävä ja provosoiva puun takaa ammunta, niin se tyylikeinona sallittakoon.

Toiset sen sijaan osaavat tämän ihan asiallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kirkko ja kaupunki -lehti on keskimäärin journalistisia periaatteita kunnioittava laadukas lehti, jonka perusmaallikkoakin kiinnostavat jutut ottavat rohkeasti kantaa myös niihin asioihin, jotka kirkon sisällä ovat tabuja. Tämän viikon numerossa julkaistiin sen sijaan sellainen pohjanoteeraus, että harvoin näkee.

Herra psykologi Tony Dunderfelt oli sitten tehtaillut kirjan Parisuhteen kemia, joka lehtijutun mukaan ”löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvosta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.” Myöhemmin juttu jatkaa: ”Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.” Ja edelleen: ”Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.”

Että jotta mitenkä? Enpä usko, että edes nykymiehistä suurin osa näkisi parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi liiallisen tasa-arvon. On myös mielenkiintoista, miten psykologi on selkeästi sitä mieltä, että naiset ovat ajaneet ne miehet sinne sohvannurkkaan, että miehen joku "perusluonne" sisältää ajatuksen jostain käsittämättömästä alkuvoimasta, ja että itsehän se äijä ei sinne sohvalle tietään toki löytäisi.

Järkyttävintä on jälleen, että tätä tilitystä esitellään akateemisen alan, ts. psykologian varjolla. Jälleen kerran voisi toivoa, että kunpa Dunderfeltilä olisi käynyt vähän parempi flaksi elämässä, niin ei tämänkään katkeran "tutkimuksen" tekoon olisi tarvinnut verorahoja ja palstatilaa uhrata.

Esimerkkinä vastaavasta pöyristyttävästä konservatismista tuli itselleni ensimmäisen mieleen tämänviikkoinen homot ja koirat -keskustelu.

Krisse