HS:n Nyt-liitteessä on aloittanut uusi kolumnistin Valtteri Väkevä, jonka ensimmäinen hengentuote ilmestyi viime perjantaina. Aluksi vilkaisin, että tässä lienee kyseessä onnistunut ironia. Sitten luin uudestaan, ja tarkemmalla katsomisella en löytänyt ironiaa lainkaan.
Herra paheksuu nuoria kasvuyrittäjiä ilmeisesti aivan tosissaan muun muassa seuraavasti : ”Siinä missä heidän edeltäjänsä valtasivat Vanhan ja Lepakon, nämä kävelevät vapaaehtoisesti heille osoitettuun otaniemeläiseen saippuavarastoon ja ryhtyvät yrittäjiksi. -- Kaiken kukkuraksi he ovat ottaneet idolikseen Peter Vesterbackan. Miehen, jonka radikaalein piirre on se, että hän pukeutuu vielä 43-vuotiaana huppariin.” Lukekaa itse lisää täältä.
Haluaisin kuulla, mitä paheksuttavaa kasvuyrittäjyydessä toimittajan mielestä on. Sekö, että ollaan optimisteja, innokkaita ja ennakkoluulottomia? Onko työnteko jotenkin paheksuttavampaa kuin vaikkapa kännissä riehuminen? Vai onko kyse sittenkin siitä pahimmasta mahdollisesta skenaariosta, että tämä saattaisi kyseisille ihmisille tuottaa ehkä henkilökohtaista taloudellista menestystä?
Olisikohan Valtterin kannattanut harkita elämässään jotain muuta suuntautumisvaihtoehtoa kuin punaviininhuuruinen kulttuuriala, niin ei tarvisi nyt kateellisena kitistä. Onnittelut vaan Vesterbackalle, joka tässä ilmapiirissä loi Angry Birdsin.
Krisse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti