Kaveri (mies) tunsi, että flunssa on tulossa. Hän arveli, että kuntosalilla käynti varmasti olisi taudille hyväksi. Salilta raahauduttiin pois naama valkoisena, ja tauti tietysti vain paheni.
Entiset työkaverit (miehet) keksivät kerran firman saunaillassa, että kun hakkaa itseään löylykauhalla jalkaan, niin tulee kova olo. Niinpä kauhalla sitten hakattiin omaan jalkaan niin lujaa kuin pystyttiin. Jalat olivat tietysti kirjavina seuraavana päivänä.
Avopuolisoni (mies) keksi kerran kaverinsa kanssa muutamia kaljoja nautittuaan, että kun toinen lyö päähän uunipellillä, niin siitä tulee vastaavanlainen kova olo. Niinpä iltaa jatkettiin hakkaamalla vuoron perään toista uunipellillä päähän.
Haluaisinpa nähdä tilanteen, jossa me Annikan kanssa joisimme yhden lasin liikaa punaviiniä, ja sen tuloksena sitten kaivettaisiin se uunipelti esiin ja alettaisiin mätkimään. Välillä rehellisesti ihmettelen, miten on mahdollista, että miehet menestyvät maailmassa melkoisen hyvin, tai ylipäänsä pysyvät hengissä, kun tyhmyys on tuota luokkaa???
Krisse
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
tiistai 16. marraskuuta 2010
Luulosairaus, pahin sairaus
On luonteenpiirteitä, jotka kanssaihmisissä ärsyttävät niin paljon, ettei sanotuksi saa. Tiedättehän esimerkiksi suorittajat (”mukavasti virkisti aamulenkki räntäsateessa, ehdin sen jälkeen vielä sämpylätkin pyöräyttää lapsille, vaikka ensimmäinen palaveri oli 7.30”), marttyyrit (”minullahan oli niin vaikea lapsuus”) tai vaikkapa ylittäjät (”ai te juoksitte maratonin? Itse olen lähdössä 246 km ultrajuoksuun”).
Ylivoimaisesti eniten minua kuitenkin vituttavat luulosairaat ihmiset. Taudinkuvaan kuuluu se, että kun muutaman kerran yskäistään, niin ollaan jo ihan varmoja, että nyt on vähintään keuhkosyöpä kyseessä. Tutut ja tuntemattomat joutuvat kuuntelemaan ainaista valitusta siitä, miten päänsärky tarkoittaa vähintään aivokasvainta ja miten elinaikaa on niin ja niin paljon. Omille oireille haetaan varmaa vertaistukea verkosta, ja lääkäriin mennään, kun kuume nousee asteen.
Mitä helvettiä nämä ihmiset kuvittelevat tällaisella valituksella saavuttavansa? Ja mikä kumma siinä onkaan, että en ole koskaan kuullut oikeasti sairaan tai joskus sairastuneen ihmisen spekuloivan tällaisilla asioilla?
Ensi kerralla, kun kuulen jonkun täysin terveen ihmisen sanovan, että ”minulla on varmasti nyt syöpä” ilmoitan, että toivottavasti.
Annika
Ylivoimaisesti eniten minua kuitenkin vituttavat luulosairaat ihmiset. Taudinkuvaan kuuluu se, että kun muutaman kerran yskäistään, niin ollaan jo ihan varmoja, että nyt on vähintään keuhkosyöpä kyseessä. Tutut ja tuntemattomat joutuvat kuuntelemaan ainaista valitusta siitä, miten päänsärky tarkoittaa vähintään aivokasvainta ja miten elinaikaa on niin ja niin paljon. Omille oireille haetaan varmaa vertaistukea verkosta, ja lääkäriin mennään, kun kuume nousee asteen.
Mitä helvettiä nämä ihmiset kuvittelevat tällaisella valituksella saavuttavansa? Ja mikä kumma siinä onkaan, että en ole koskaan kuullut oikeasti sairaan tai joskus sairastuneen ihmisen spekuloivan tällaisilla asioilla?
Ensi kerralla, kun kuulen jonkun täysin terveen ihmisen sanovan, että ”minulla on varmasti nyt syöpä” ilmoitan, että toivottavasti.
Annika
torstai 11. marraskuuta 2010
Keskustelua keskeisistä asioista
Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on viime aikoina keskusteltu muun muassa rinnakkain juoksemisesta vesijuoksuradalla, ”halko”-sanan oikeaoppisesta käytöstä, ”vittu”-sanan käyttämisestä teatteriesityksessä sekä S-etukortin hyödyntämisestä taidemuseossa.
Maailmassa on käsittämätön määrä ongelmia, hätää ja kurjuutta. Omassa lähipiirissä on niin avioeroa kuin syöpääkin. Haluaisinkin vilpittömästi tietää, millaisella ihmisellä on niin pieni elinpiiri ja niin rajallinen ymmärrys ympäröivästä maailmasta, että hän katsoo järkeväksi käyttää aikaansa ja energiaansa valittamiseen vesijuoksuradan käytöstä sanomalehden mielipideosastolla?
Joko tässä maassa asiat ovat ihmisillä keskimäärin helvetin hyvin, tai sitten täällä asuu todella suuri joukko helvetin vähä-älyistä väkeä.
Krisse
Maailmassa on käsittämätön määrä ongelmia, hätää ja kurjuutta. Omassa lähipiirissä on niin avioeroa kuin syöpääkin. Haluaisinkin vilpittömästi tietää, millaisella ihmisellä on niin pieni elinpiiri ja niin rajallinen ymmärrys ympäröivästä maailmasta, että hän katsoo järkeväksi käyttää aikaansa ja energiaansa valittamiseen vesijuoksuradan käytöstä sanomalehden mielipideosastolla?
Joko tässä maassa asiat ovat ihmisillä keskimäärin helvetin hyvin, tai sitten täällä asuu todella suuri joukko helvetin vähä-älyistä väkeä.
Krisse
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Omasta valinnasta valitusta
Ystävä on naimisissa hienon miehen kanssa. Hieno mies juo liikaa, lintsaa töistä, pelaa viisinumeroisia summia kasinolla ja käy huorissa. Hän haukkuu vaimoaan kotioloissa sekä julkisesti, ja käyttää rouvastaan kauniita lempinimiä kuten ”läskikasa”. Hieno mies on tuonut rouvalleen lahjaksi useita sukupuolitauteja, ja taannoin rouva löysi pariskunnan yhteisestä sängystä käytettyjä kondomeja.
Rouva kärsii, sehän on selvä. Miehen hienoudesta sekä henkisestä kivusta ja särystä saavat myös rouvan ystävät kuulla päivittäin. Ja täytyy sanoa, että alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Ei varsinaisesti se mies, vaan se nainen.
Minkä helvetin mitalin tuo rouva kuvittelee saavansa siitä, että kestää tilanteen? Miten jollekin ”perheen yhdessäolo” voi olla niin tärkeä asia, että sen kulissin varjolla on valmis kestämään ihan mitä tahansa? Tässä tapauksessa rouvaa eivät rajoita pienet lapset, eikä liioin taloudellinen riippuvuus.Miehen tempaukset saavat toinen toistaan törkeämpiä muotoja, mutta rouva ei ilmoita, että nyt riitti.
On toki jokaisen oma asia, millaisen parisuhteen valitsee. Mutta jos on itse osansa valinnut, niin silloin voisi myös kärsiä hiljaa.
Annika
PS. Hyvät lukijamme. Pahoittelemme, että päivitystahti on viime aikoina ollut todella hidasta. Ryhdistäydymme nyt, sillä maailmassahan ilmoitettavaa riittää.
Rouva kärsii, sehän on selvä. Miehen hienoudesta sekä henkisestä kivusta ja särystä saavat myös rouvan ystävät kuulla päivittäin. Ja täytyy sanoa, että alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Ei varsinaisesti se mies, vaan se nainen.
Minkä helvetin mitalin tuo rouva kuvittelee saavansa siitä, että kestää tilanteen? Miten jollekin ”perheen yhdessäolo” voi olla niin tärkeä asia, että sen kulissin varjolla on valmis kestämään ihan mitä tahansa? Tässä tapauksessa rouvaa eivät rajoita pienet lapset, eikä liioin taloudellinen riippuvuus.Miehen tempaukset saavat toinen toistaan törkeämpiä muotoja, mutta rouva ei ilmoita, että nyt riitti.
On toki jokaisen oma asia, millaisen parisuhteen valitsee. Mutta jos on itse osansa valinnut, niin silloin voisi myös kärsiä hiljaa.
Annika
PS. Hyvät lukijamme. Pahoittelemme, että päivitystahti on viime aikoina ollut todella hidasta. Ryhdistäydymme nyt, sillä maailmassahan ilmoitettavaa riittää.
torstai 16. syyskuuta 2010
Rekrytointitesti, vastuunpakoilun kuninkuuslaji
Siirryin äskettäin uuteen työpaikkaan. Prosessi meni kuten se usein menee: hakemus menee ja tervetuloa työhaastatteluun. Haastattelu menee hyvin ja seuraa toinen ja kolmaskin. Tavataan johtoporrasta, tulevia alaisia ja muita sidosryhmiä. Jauhetaan ummet ja lammet osaamisesta ja luonteenpiirteistä, soitetaan suosittelijoille ja huumetestataan.
Perussettiä niin sanotusti. Mutta sitten jälleen kerran koitti hetki, että kutsu kävi psykologisiin testeihin. Siellä sitten istuttiin tuntitolkulla testeissä, mietittiin mikä adjektiivi kuvaisi juuri minun luonnettani, jatkettiin kolmionmallisia kuvioita kolmioilla ja numerosarjoja numeroilla. Kaiken kliimaksi oli se, kun ulkopuolisen tarkkailijan johdolla istuttiin muutaman tuntemattoman miekkosen kanssa samassa huoneessa ja meille annettiin hassunhauska tehtävä: miten pääsisitte pois autiolta saarelta, olkaa hyvä ja keskustelkaa.
Rekrytointitestibisneksen keksineen henkilön täytyy olla todellinen nero. En voi keksiä testeille mitään muuta perusteltua käyttöä kuin sen, että vastuu väärästä rekrytoinnista saadaan sysättyä jonkun toisen harteille, ja siitähän kuka tahansa on valmis maksamaan mitä tahansa.
Annika
Perussettiä niin sanotusti. Mutta sitten jälleen kerran koitti hetki, että kutsu kävi psykologisiin testeihin. Siellä sitten istuttiin tuntitolkulla testeissä, mietittiin mikä adjektiivi kuvaisi juuri minun luonnettani, jatkettiin kolmionmallisia kuvioita kolmioilla ja numerosarjoja numeroilla. Kaiken kliimaksi oli se, kun ulkopuolisen tarkkailijan johdolla istuttiin muutaman tuntemattoman miekkosen kanssa samassa huoneessa ja meille annettiin hassunhauska tehtävä: miten pääsisitte pois autiolta saarelta, olkaa hyvä ja keskustelkaa.
Rekrytointitestibisneksen keksineen henkilön täytyy olla todellinen nero. En voi keksiä testeille mitään muuta perusteltua käyttöä kuin sen, että vastuu väärästä rekrytoinnista saadaan sysättyä jonkun toisen harteille, ja siitähän kuka tahansa on valmis maksamaan mitä tahansa.
Annika
tiistai 24. elokuuta 2010
Hieno mies
On vaihteeksi aika jakaa kiitoksia. Ihailen kovasti niitä harvoja poliitikkoja, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja ottaa pontevasti kantaa vähemmistöjen puolesta, vaikka pelkästään omassa puolueessa iso osa kannattajista olisi eri linjoilla. Yksi tällainen on tänä vuonna löytynyt: kyseessä on, hyvin eriskummallista kyllä, kokoomuslainen mies.
Alexander Stubb ryhdistäytyi ensin viime keväänä ottamalla voimakkaasti kantaa maahanmuuttajiin kohdistuvaa rasismia vastaan. Stubbin mukaan maahanmuuttokeskustelu ”on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha). Se on hyvin vastenmielistä.” Stubb toteaa myös, että ”Turvapaikan antaminen on oikeudenmukaista ja humaania, pakolaisten auttaminen on eettisesti oikein. Työperäinen maahanmuutto on Suomelle loistava voimavara.” ja että "Aika pahasti menevät puurot ja vellit sekaisin, kun usein yhdistetään turvapaikanhakijat suoraan sosiaaliturvan väärinkäytöksiin. Se on pölhöpopulismia." Juuri näin.
Tämän jälkeen Stubb toimi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Helsinki Pride -tapahtuman suojelijana. Hän vaati sukupuolineutraalia avioliittoa ja täyttä adoptio-oikeutta homopareille. "On aivan käsittämätöntä, etteivät kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä voi adoptoida lasta vain seksuaalisen suuntautumisensa takia", Stubb totesi tapahtuman avajaisissa.
Ihmisoikeus- ja tasa-arvokannanottojen lisäksi kyseessä on erinomaisen edustava, osaava ja kielitaitoinen ihminen. Kontrasti edeltäjäänsä Ilkka ”Tekstiviesti” Kanervaan ei voisi enää suurempi olla. Ainoa, mikä minua estää Stubbia vaaleissa äänestämästä, on epäilyttävä puoluekanta.
Jos ihmiset ottaisivat Stubbista edes hieman oppia, maailma olisi merkittävästi parempi paikka. Kiitos Alex.
Krisse
Alexander Stubb ryhdistäytyi ensin viime keväänä ottamalla voimakkaasti kantaa maahanmuuttajiin kohdistuvaa rasismia vastaan. Stubbin mukaan maahanmuuttokeskustelu ”on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha). Se on hyvin vastenmielistä.” Stubb toteaa myös, että ”Turvapaikan antaminen on oikeudenmukaista ja humaania, pakolaisten auttaminen on eettisesti oikein. Työperäinen maahanmuutto on Suomelle loistava voimavara.” ja että "Aika pahasti menevät puurot ja vellit sekaisin, kun usein yhdistetään turvapaikanhakijat suoraan sosiaaliturvan väärinkäytöksiin. Se on pölhöpopulismia." Juuri näin.
Tämän jälkeen Stubb toimi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Helsinki Pride -tapahtuman suojelijana. Hän vaati sukupuolineutraalia avioliittoa ja täyttä adoptio-oikeutta homopareille. "On aivan käsittämätöntä, etteivät kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä voi adoptoida lasta vain seksuaalisen suuntautumisensa takia", Stubb totesi tapahtuman avajaisissa.
Ihmisoikeus- ja tasa-arvokannanottojen lisäksi kyseessä on erinomaisen edustava, osaava ja kielitaitoinen ihminen. Kontrasti edeltäjäänsä Ilkka ”Tekstiviesti” Kanervaan ei voisi enää suurempi olla. Ainoa, mikä minua estää Stubbia vaaleissa äänestämästä, on epäilyttävä puoluekanta.
Jos ihmiset ottaisivat Stubbista edes hieman oppia, maailma olisi merkittävästi parempi paikka. Kiitos Alex.
Krisse
Miehekästä vastuunkantoa
Kesä on sensaatiojournalismin kulta-aikaa. Joka päivä saa lukea lehdestä, miten moni kuoli ulosajossa ja kuinka moni puolestaan hukkui.
Onnettomuudet ovat luku sinänsä, mutta tänään kuulin tragediasta joka veti todella hiljaiseksi. Tuttavaperheen mies oli jättänyt vaimonsa, joka oli kuudennella kuulla raskaana. Syynä oli ilmeisesti suhde toiseen naiseen.
Vauva oli täysin suunniteltu ja toivottu, joten nyt ei voi muuta sanoa kuin wtf. Jos herraa perheenlisäys ahdisti, olisiko tästä kannattanut vaikkapa jonkun kanssa keskustella? Ja jos ei parisuhteen osalta mikään vastuullinen toiminta kiinnostanutkaan, niin eikö edes oman lapsen hyvinvointi ollut niin tärkeä asia, että mies olisi kaksi kertaa miettinyt, ennen kuin hyppää suhteeseen toisen kanssa?
Viimeisillään raskaana olevan vaimon jättäminen on teko, jonka seuraukset ja syyllisyyden kantaa loppuikänsä, eikä pelkästään jättäjä vaan koko hänen lähipiirinsä, ennen kaikkea lapsi. Koko loppuelämänsä herralta tullaan kysymään miksi. Oli kysyjä sitten oma lapsi tai kenties uusi puoliso, on vain syytä toivoa, että vastaus on valmiina.
Annika
Onnettomuudet ovat luku sinänsä, mutta tänään kuulin tragediasta joka veti todella hiljaiseksi. Tuttavaperheen mies oli jättänyt vaimonsa, joka oli kuudennella kuulla raskaana. Syynä oli ilmeisesti suhde toiseen naiseen.
Vauva oli täysin suunniteltu ja toivottu, joten nyt ei voi muuta sanoa kuin wtf. Jos herraa perheenlisäys ahdisti, olisiko tästä kannattanut vaikkapa jonkun kanssa keskustella? Ja jos ei parisuhteen osalta mikään vastuullinen toiminta kiinnostanutkaan, niin eikö edes oman lapsen hyvinvointi ollut niin tärkeä asia, että mies olisi kaksi kertaa miettinyt, ennen kuin hyppää suhteeseen toisen kanssa?
Viimeisillään raskaana olevan vaimon jättäminen on teko, jonka seuraukset ja syyllisyyden kantaa loppuikänsä, eikä pelkästään jättäjä vaan koko hänen lähipiirinsä, ennen kaikkea lapsi. Koko loppuelämänsä herralta tullaan kysymään miksi. Oli kysyjä sitten oma lapsi tai kenties uusi puoliso, on vain syytä toivoa, että vastaus on valmiina.
Annika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)