Laura Jenna Ellinoora Alexandra

Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen vastenmielisestä ilmiöstä. Nykyään tuntuu olevan trendikästä, että lapsille annetaan kasteessa kovin erikoinen ja hieno nimi. Artikkelissa esiintyy viisivuotias lettipää, jota vanhemmat ovat paiskanneet kolmella ihqun persoonallisella nimellä. Nuori neito on nimeltään Kissanminttu Inka Hunaja.

Ymmärrän jollain tasolla halun erottua. Kaikkihan haluavat olla normaaleja, ja kukaan ei halua olla tavallinen. Hesarissa tästä erikoisuuden tavoittelusta käytettiin esimerkkinä myös sosiaalista mediaa: alleviivaavathan erilaiset Facebook-profiilitkin halua erottua.

Silti käsitä, miksi erikoisuutta pitää tavoitella oman jälkikasvun ja varsinkin niin väsyneen asian kun etunimen kautta. Onko Kissanmintulla elämässään paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin vaikkapa Maijalla?

Ilmeisesti.


Annika

Tapahtui Tallinnassa

Annika, Annikan sisko ja minä olimme viettämässä viikonloppua Tallinnassa. Rakastamme laulamista yli kaiken ja riemua riitti, sillä hotellin baarista löytyi toinenkin laulava seurue. Henkilökuntaakin vain hymyilytti, kun repertuaaria riitti Maamme-laulusta ja virsistä lähtien, eikä kaukana hotellihuoneista sijaitsevan baarin riemusta ollut kenellekään haittaa.

Puolenyön aikaan poistuimme siivosti baarista. Portaikossa ehdimme tasan yhden lauseen verran vielä iloisesti laulaa luikauttaa, kun jostain ilmestyi havukasaa muistuttava hapannaamainen nainen. Sen näköinen, että jokainen terve mies, jolla on sen näköinen vaimo, kävisi vieraissa. Sitruunan syönyt havukasa tiedusteli: "Mikä on teidän huoneenne numero? Minä olen tullut tänne lasteni kanssa, ja me haluamme olla rauhassa!"

Tiedoksenne, havukasat ja muut jonnekin makaronilaatikon, ruskeiden Sloggien ja Salattujen elämien väliin mädänneet nipottavat perheenäidit: Lapsia varten on rakennettu Hoplopit, Puuhamaat ja Huimalat. Menkää sinne, ja pysykää siellä. En minäkään halua teitä samaan hotelliin, saatika naapurihuoneeseen.

Krisse

Naiset palkkakuopissaan

Naisen euro on niin ja niin vähän miehen eurosta. Näinhän meille on moneen kertaan
kerrottu.

Tänään työelämässä tuli vastaan taas konkreettinen todiste siitä, että näin on ja näin tulee olemaan. Eikä vähiten voi syyttää naisia itseään.

Työhaastatteluun saapui nuori särmä nainen, jolla oli asenne kohdillaan ja hyvät mahdollisuudet tulla palkatuksi. Osasi kehuakin itseään, eikä ollut liian vaatimaton osaamisessaan. Mutta sitten tuli hetki, kun piti tiedustella palkkatoivetta. Tyttö ilmoitti silmää räpäyttämättä summan, joka oli yli puolet pienempi kuin mitä alallamme vastaavissa tehtävissä tienataan.

Teki mieli sanoa, että tyhjän saa pyytämättäkin. Miehet sen sijaan useimmiten tietävät, että jos pyytää miljoonan, niin voi saada tonnin.


Annika