sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Miehet, kalja ja tissit

Kuten Annikakin juuri kertoi, viikonloppuna baareissa näkee tasa-arvoa parhaimmillaan.

Itse olen perin juurin kyllästynyt siihen lasittuneeseen katseeseen, jolla humalaiset miehet rintojani tuijottavat. Kyllä, olen isorintainen ihminen. Se ei kuitenkaan oikeuta ketään jatkuvaan kommentointiin ja käpälöintiin.

Viikonloppuna rinnoistani haluttiin jälleen keskustella, ja kun en tähän suostunut, asiaa kommentoitiin ”älä yritä väittää, ettet noilla helmillä haluaisi tissejäsi korostaa”. Kaulassa oli siis helmet.

Mitä vittua?? Jos rinnat näkyvät (ts. ei ole jätesäkki päällä) niin silloin niitä saa automaattisesti kommentoida miten haluaa??

Mikä pahinta, tässä tapauksessa kysymyksessä oli vanha tuttu, aiemmin erittäin älykkäänä pitämäni mies. Mutta näköjään viina ja tissit on sitten sellainen yhdistelmä, että siinä kaikki sivistys katoaa.

Raivon tunne on nyt sellainen, että selvyyden vuoksi todettakoon seuraavaa. Sinä tuttu tai tuntematon mies, joka seuraavan kerran viittaat puolellakaan sanalla rintoihini: Kastroin sinut omakätisesti, hyvin tylsällä veitsellä. Erittäin hitaasti.

Krisse

Pedofiili liikkeellä

Vietin perjantai-iltaa asiakkaani juhlissa. Tunnelma oli hyvä, ja siirryttiin keskustaan jatkamaan. Tanssin nuoremman työkaverini kanssa pitkään ja meillä oli hauskaa.

Pian alkoi kuitenkin jatkuva pään aukominen. Tasan omanikäiseni miehet, jotka hyvin tunnen, alkoivat kovaan ääneen kommentoimaan, että olen pedofiili ja vanha likainen täti. Vitsit vitsinä, mutta kohtuus kaikessa. Illan aikana tanssikaveriltanikin mentiin tiedustelemaan, onko vanhaa ämmää tanssitettu nyt tarpeeksi.

Mitä helvettiä? Selvyyden vuoksi sanottakoon, että minulla on 7 vuoden ikäero työtoveriini. Mutta olen itse jo hyvän matkaa 30 paremmalla puolen, joten jokainen voi siitä päätellä, minkä ikäistä pojua on tanssitettu.

Samaan aikaan kyseiset herrat itse viihdyttivät hädin tuskin täysi-ikäisiä promotyttöjä, entinen mäkihyppääjä esitteli lehdessä 23-vuotiasta muijaansa ja puhemiehenkin avioliitto kukoistanee sen 30 vuotta nuoremman runotytön rinnalla. Pedofiilejä? Ei tietenkään, vaan viriilejä miehiä.

Annika

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Ketäköhän nyt pitäisi suojella

Julkisen sanan neuvosto otti taannoin poikkeuksellisesti oma-aloitteisesti kantaa julkisuuden ilmiöön. Kyseessä oli tuolloin Matti Nykänen. JSN antoi ymmärtää, että henkisesti vajavaisen ihmisen yksityiselämää ei pitäisi raadella julkisuudessa, vaikka kohdehenkilö olisi itse asialle hyvinkin myötämielinen. Ja on sitä yhä.

Mikähän ihmisoikeusneuvosto ottaisi kantaa tämän parikymppisen tyhjäpään puolesta?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Hiljaiseksi vetää

Joskus mediassa törmää uutisiin, jotka saavat kyynistyneimmänkin ihmisen sanattomaksi.

Tässä yksi niistä.

Krisse

torstai 2. huhtikuuta 2009

Onko perheenlisäystoiveita?

Työhaastattelussa ei tunnetusti saa kysellä hakijan mahdollisia lisääntymissuunnitelmia. Sanomattakin on selvää, että tämä ongelma koskee vain naispuolisia hakijoita - sen verran harva kaksilahkeinen lasten kotihoitoon ja korvatulehduksiin panostaa.

Lisääntyminen on toki jokaisen naisen oikeus, mutta tässä kohtaa omasta puolestani ymmärrän työnantajaa, varsinkin jos kyseessä on pk-yritys. Kun jatkuvassa työsuhteessa oleva nainen yhtäkkiä lähtee pitkäksi aikaa pois, hänet on korvattava jollain yhtä kovan asiantuntemuksen osaavalla sijaisella, jonka jälkeen tämä äippälomalta takaisin palaava nainen on otettava takaisin. Parhaimmissa tapauksissa lapsia tehdään pari kolme putkeen, ja työnantaja saa arvailla, mahtaako rouva palata töihin tänä vuonna, ensi vuonna, joskus, ei koskaan?

Em. syistä johtuen minusta on ihan ymmärrettävää, että lisääntymissuunnitelmat kiinnostavat työnantajaa, vaikka kysyä ei saa, arvata vain. Tämän vuoksi erittäin suuri epätasa-arvon paikka on se, että kolmekymppisenä parisuhteessa elävänä naisena kuulun automaattisesti tuohon riskiryhmään, vaikka mitään aikeita lisääntyä ei ole.

Jos kysyä ei kerran saa, niin voisikohan tämän jo työhakemuksessa ilmoittaa?

Annika