Järjettömyyden huippu

Tuttavien ja sukulaisten lapsiperheissä vieraillessa törmää aina välillä lapsiin, joita omat vanhemmat syöttävät siinä määrin, että jo nyt voi ennustaa jälkikasvulle lyhyttä elämää diabeteksen, korkean verenpaineen ja muiden ylipainosta johtuvien vaivojen parissa. Koulukiusaamisesta ja muusta sosiaalisesta riesasta puhumattakaan.

Itselläni ei todellakaan ole varaa lähteä muiden läskejä arvioimaan, mutta olennainen ero on siinä, että kun aikuinen on aivan yksin vastuussa syömisestään ja juomisestaan, niin lapsen syöminen ja ruokavalio on vanhempien vastuulla. Omassa lapsuudessani herkut rajoittuivat monilla pieneen limsapulloon ja karkkipussiin viikossa, ja joka luokalla oli yleensä maksimissaan yksi kiintiöläski. Nykytenavat sen sijaan syötetään siihen kuntoon, että kun ala-asteluokka tunkee bussiin, niin monelle ei meinaa yksi istuin riittää.

Kaikista poskettomimpia ovat tapaukset, joissa vanhemmat itse ovat kärsineet koko ikänsä reippaasta ylipainosta ja kaikista sen mukanaan tuomista haitoista, mutta siitä huolimatta syöttävät lapsilleen päivästä toiseen tolkuttomia määriä rasvaa ja sokeria. Lapset lihovat, tietysti, ja täysin ilman omaa syytään.

Joidenkin perheiden kohdalla vanhemmuus tuntuu aiheuttavan niin järjetöntä käytöstä, ettei todellakaan kateeksi käy. Varsinkaan näiden perheiden lapsia.

Krisse