Järjettömyyden huippu

Tuttavien ja sukulaisten lapsiperheissä vieraillessa törmää aina välillä lapsiin, joita omat vanhemmat syöttävät siinä määrin, että jo nyt voi ennustaa jälkikasvulle lyhyttä elämää diabeteksen, korkean verenpaineen ja muiden ylipainosta johtuvien vaivojen parissa. Koulukiusaamisesta ja muusta sosiaalisesta riesasta puhumattakaan.

Itselläni ei todellakaan ole varaa lähteä muiden läskejä arvioimaan, mutta olennainen ero on siinä, että kun aikuinen on aivan yksin vastuussa syömisestään ja juomisestaan, niin lapsen syöminen ja ruokavalio on vanhempien vastuulla. Omassa lapsuudessani herkut rajoittuivat monilla pieneen limsapulloon ja karkkipussiin viikossa, ja joka luokalla oli yleensä maksimissaan yksi kiintiöläski. Nykytenavat sen sijaan syötetään siihen kuntoon, että kun ala-asteluokka tunkee bussiin, niin monelle ei meinaa yksi istuin riittää.

Kaikista poskettomimpia ovat tapaukset, joissa vanhemmat itse ovat kärsineet koko ikänsä reippaasta ylipainosta ja kaikista sen mukanaan tuomista haitoista, mutta siitä huolimatta syöttävät lapsilleen päivästä toiseen tolkuttomia määriä rasvaa ja sokeria. Lapset lihovat, tietysti, ja täysin ilman omaa syytään.

Joidenkin perheiden kohdalla vanhemmuus tuntuu aiheuttavan niin järjetöntä käytöstä, ettei todellakaan kateeksi käy. Varsinkaan näiden perheiden lapsia.

Krisse

Kiinteistövälittäjät, maailman tyhmin ammattikunta

Edellisistä asuntokaupoistani on kulunut jo sen verran aikaa, että olin onnellisesti ehtinyt unohtaa, miten raivostuttava ammattiryhmä ovat kiinteistövälittäjät. Enkä tarkoita nyt myyntiin liittyviä peruskliseitä kuten ”tästähän saa remontoimalla ihan kivan” tai ”tämä kyllä menee hetkessä”, vaan sitä, miten palvelu on joskus suoranaisesti asiakkaan älyn aliarvioimista.

Ylivoimaisesti veemäisintä on se, kun jollekin välittäjälle kertoo, millaista asuntoa on hakemassa. Tänään olen käyttänyt turhaa aikaa meilaamiseen yhden junttipään kanssa seuraavaan tyyliin:

Olen ilmoittanut että etsimme asuntoa, jossa ehdottomana vaatimuksena on sauna. Asunto on oltava alueella x ja se saa maksaa korkeintaan summan y.

Välittäjä aloittaa meilipommituksensa aamulla tarjoamalla saunatonta kämppää : ”Ajattelin, että haluaisitte ehkä kuitenkin nähdä.”

Toinen meili tulee hetken kuluttua: ”Tämä kämppä on alueella y, mutta tässä olisi kyllä sauna.”

Kolmas tarjous ylittää budjetin 200 000 eurolla!: ”Tämä menee vähän ohi teidän budjetin, mutta tämä on niin kiva, että ehkä haluatte nähdä.”

Kun pyydän punaista, miksi tarjotaan sinistä? Eikö kyseinen kalapuikkoviiksi tajua, että kohta häneltä menee välityspalkkio takuuvarmasti ohi, vaikka tarjolla olisi aivan unelmien kämppä?


Annika

I Like Ike

Jotkut asiat tämän kansan käytöksessä erityisesti politiikassa menevät täysin yli hilseen.

Jos Tony Halmeen tapainen henkilö valitaan eduskuntaan, sitä voi vielä selittää vaikka syrjäytyneiden kapinahengellä. Mutta millä ihmeen eväillä Turun ikisuosikki Ike pulpahtaa kaikkien mahdollisten skandaalien jälkeen aina uudelleen pintaan?

Ilkka Kanervan lahjusskandaali tuskin yllättää ketään. Herrat halusivat pidot ja sellaisiinhan tarvitaan rahaa. Jonnekin aivan kauas ja taka-alalle tuntuvat jo unohtuneen Iken edelliset kohut: tekstiviestit alaikäiselle, puutarhanhoitovinkit Johanna Tukiaiselle ja niin edelleen.

Kysymys, minkä Ike-uutisointi herättää, ei enää liitykään itse Kanervaan, vaan siihen, mikä tätä kansaa vaivaa? Minkä ihmeen takia tämä herra äänestetään tekemään kansalaisten puolesta päätöksiä vuodesta toiseen, vaikka seuraava skandaalit tai jopa rikossyytteet ovat odotettavissa ihan kulman takana? Selityksen on pakko löytyä siitä, että Iken kaltaisia, erittäin epämääräisellä moraalilla varustettuja sikamiehiä on maa täynnä, valitettavasti.

Annika