Rekrytointitesti, vastuunpakoilun kuninkuuslaji

Siirryin äskettäin uuteen työpaikkaan. Prosessi meni kuten se usein menee: hakemus menee ja tervetuloa työhaastatteluun. Haastattelu menee hyvin ja seuraa toinen ja kolmaskin. Tavataan johtoporrasta, tulevia alaisia ja muita sidosryhmiä. Jauhetaan ummet ja lammet osaamisesta ja luonteenpiirteistä, soitetaan suosittelijoille ja huumetestataan.

Perussettiä niin sanotusti. Mutta sitten jälleen kerran koitti hetki, että kutsu kävi psykologisiin testeihin. Siellä sitten istuttiin tuntitolkulla testeissä, mietittiin mikä adjektiivi kuvaisi juuri minun luonnettani, jatkettiin kolmionmallisia kuvioita kolmioilla ja numerosarjoja numeroilla. Kaiken kliimaksi oli se, kun ulkopuolisen tarkkailijan johdolla istuttiin muutaman tuntemattoman miekkosen kanssa samassa huoneessa ja meille annettiin hassunhauska tehtävä: miten pääsisitte pois autiolta saarelta, olkaa hyvä ja keskustelkaa.

Rekrytointitestibisneksen keksineen henkilön täytyy olla todellinen nero. En voi keksiä testeille mitään muuta perusteltua käyttöä kuin sen, että vastuu väärästä rekrytoinnista saadaan sysättyä jonkun toisen harteille, ja siitähän kuka tahansa on valmis maksamaan mitä tahansa.

Annika