Ilmoitusluontoista asiaa

Häiriökäyttäytymistä

2011-10-19T03:39:00.000-07:00

Harvoin tapaa edes iltapäivälehdissä niin ärsyttävää uutisointia, kuin Elina Kiikon laihtuminen.

Hän kun valittaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio "jäi päälle" ja hän on laihtunut aivan liikaa. "Paino jatkoi putoamistaan, vaikken olisi halunnut", Kiikko valittaa. Hän on käynyt oikein lääkärissä laihuutensa vuoksi.

Jokainen laihduttaja tietää, miten vaikeaa laihtuminen on. Todennäköisesti se on ollut sitä myös Kiikolle. Nyt kun homma on sujunut, on mukavaa kehuskella lehdessä, kuinka tämä sujuu ihan itsestään.

Elina Kiikko, kyllä tarkkanäköisempi lukija ymmärtää, että sinulla on syömishäiriö. Esitelmöit laihuudestasi joka lehdessä, koska tosi asiassa olet erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Menisit hyvä nainen hoitoon.

Krisse

Kaljanhuuruinen Kallio

2011-09-09T01:30:00.000-07:00

Menin viikonloppuna katsomaan juuri ensi-iltaan saapunutta Pussikaljaelokuvaa. Vaikka en romaanista juuri lämmennytkään, odotukset elokuvaa kohtaan olivat korkealla: paljon ylistäviä arvosteluja ja mainiot näyttelijät.

Näyttelijät ovat kiitoksensa ansainneet. Muutenkin elokuva kulki ihan kivasti ottaen huomioon, että kässärin pohjalla on romaani, missä ei tapahdu juuri mitään. Sen sijaan elokuvan Kallio alkoi ottaa päähän toden teolla.

Oma mielipiteeni on, että Kallio on Helsingin viehättävin kaupunginosa. Kaupunginosan hurma perustuu siihen, että kaikki sosiaaliluokat ovat iloisesti sekaisin ja elävät syvässä ymmärryksessä keskenään.

Elokuvassa nähty Kallio oli kuitenkin varsin yksipuolinen: toisaalla vedettiin turpaan, toisaalla yrjöttiin ja joka puolella dokattiin. Kyllä näitä toimintoja toki Kalliossa näkee, mutta jokainen suunnalla asuva tietää, että totuus on muutakin.

Kalliossa on enemmän lapsiperheitä kuin vuosikymmeniin. Kalliossa asuu paljon ihan tavallisia ihmisiä, opiskelijoita, johtajia ja eläkeläisiä, joille kaupunginosa on aidosti koti eikä kadulle laajennettu sosiaalitoimisto.

Mutta ehkä elokuvan viehätys onkin juuri siinä. Ehkä leffa onkin tehty niille joista on hauskaa nauraa sille puistonpenkillä kuorsaavalle denalle ja ajatella, että ei sentään meidän kotikulmilla!

Annika

Lisääntyessä tyhmyys tiivistyy

2011-09-07T04:11:00.000-07:00

Tunnen runsaasti erittäin täyspäisiä pienten lasten vanhempia. Mutta paljon myös niitä, joilla lisääntyminen tuntuu sumentaneen suhteellisuudentajun täysin.

Nämä ihmiset ovat juuri niitä, jotka esimerkiksi kirjelmöivät tästä Siwan mainoksesta.

Vanhemmat ovat suuttuneet ilmeisesti siitä, että mainos kannustaa lapsia syömään karkkia, tai vastustamaan vanhempiaan, en tiedä. Käsittääkseni päätösvalta tässä asiassa on kuitenkin vanhemmilla. Karkkimainoksiahan – ja kaikkea muuta vähemmän tervehenkistä mainontaa - lapset näkevät päivittäin kaikkialla.

Aivan yhtä perustellusti minä – ja monet muut - voisivat väittää, että olen ylipainoinen, koska mainokset mainostavat kaikkea epäterveellistä, minulla on iso luottokorttilasku, koska mainokset kannustavat ostamaan lentoja ja juon liikaa viiniä, koska viinimainos tulee aina katsomani ohjelman yhteydessä. Jostain syystä kukaan täyspäinen ihminen ei tällaisesta ryhdy kitisemään. Toisin kuin höyrähtäneet vanhemmat.

Krisse

P.S. Ihmettelen myös, kuinka pienten lasten vanhemmilla, jotka tuntuvat olevan hyvin uupuneita työnteon, lastenhoidon ja muun rallin keskellä, on ylipäänsä aikaa jatkuvasti tarinoida niin Suomen Lähikaupalle kuin esimerkiksi Vauva- ja muiden lehtien keskustelupalstoille. Kertokaapa, niin otan ajanhallinnasta oppia.

Kateus, tuo suomalainen voimavara

2011-09-06T03:41:00.001-07:00

HS:n Nyt-liitteessä on aloittanut uusi kolumnistin Valtteri Väkevä, jonka ensimmäinen hengentuote ilmestyi viime perjantaina. Aluksi vilkaisin, että tässä lienee kyseessä onnistunut ironia. Sitten luin uudestaan, ja tarkemmalla katsomisella en löytänyt ironiaa lainkaan.

Herra paheksuu nuoria kasvuyrittäjiä ilmeisesti aivan tosissaan muun muassa seuraavasti : ”Siinä missä heidän edeltäjänsä valtasivat Vanhan ja Lepakon, nämä kävelevät vapaaehtoisesti heille osoitettuun otaniemeläiseen saippuavarastoon ja ryhtyvät yrittäjiksi. -- Kaiken kukkuraksi he ovat ottaneet idolikseen Peter Vesterbackan. Miehen, jonka radikaalein piirre on se, että hän pukeutuu vielä 43-vuotiaana huppariin.” Lukekaa itse lisää täältä.

Haluaisin kuulla, mitä paheksuttavaa kasvuyrittäjyydessä toimittajan mielestä on. Sekö, että ollaan optimisteja, innokkaita ja ennakkoluulottomia? Onko työnteko jotenkin paheksuttavampaa kuin vaikkapa kännissä riehuminen? Vai onko kyse sittenkin siitä pahimmasta mahdollisesta skenaariosta, että tämä saattaisi kyseisille ihmisille tuottaa ehkä henkilökohtaista taloudellista menestystä?

Olisikohan Valtterin kannattanut harkita elämässään jotain muuta suuntautumisvaihtoehtoa kuin punaviininhuuruinen kulttuuriala, niin ei tarvisi nyt kateellisena kitistä. Onnittelut vaan Vesterbackalle, joka tässä ilmapiirissä loi Angry Birdsin.

Krisse

Vauvamenoja, niinpä niin

2011-07-04T21:53:00.000-07:00

Tapahtui Annikalla tänään töissä. Potentiaalinen alihankkija firma X ehdotti palaveria, jossa esittelevät palvelutarjontaansa.

Tavoistaan poiketen Annika ilmoitti, että saavat tulla ja sopiiko päivämäärä se ja se ja siihen ja siihen aikaan. Palveluksiaan tarjoava firma X kuittasi meilin samoin tein ja ilmoitti että aika sopii.

Puolen tunnin kuluttua tämä firma X:n edustaja tiedusteli, voisimmeko hieman myöhäistää palaveria, koska toisella palaveriin osallistuvalla kaverilla heiltä on "vauvamenoja".

Teki mieli vastata saman tien, että unohtakaa koko juttu. Miksi lapselliset ihmiset kuvittelevat, että koko maailma pyörii lapsien ympärillä? Minua ei yritykseni edustajana kiinnosta tippaakaan ostaa yhtään mitään firmalta, missä aikatauluja ei osata sovittaa sen mukaan, mikä liiketoiminnalle on tärkeää. Jos yritykseni ostama palvelu on myöhässä, vielä vähemmän minulta liikenee ymmärrystä kuullessani, että syynä ovat vauvamenot.

Kaikkein eniten ihmettelen kuitenkin sitä, ettei myyvillä ihmisillä riitä sen verran pelisilmää, että olisivat tässä kohtaa päästäneet suustaan pienen valkoisen valheen. Esimerkiksi pahoitelleet sitä, että olivat vahingossa sopineet päälle toisen asiakaspalaverin.

Aina kannattaa yrittää

2011-05-06T02:40:00.000-07:00

Viime viikolla Facebookiin saapui henkilökohtaiseen postilaatikkooni viesti.

Tuntematon mies ilmoitti, että olisi tarjolla Honda Valkyrien kyytiä. Ja jos ei pyhänä onnaa, niin sitten leffa ja päivällinenkin kuulemma kävisi.

Onko kyseinen herra hullu, pilvessä, tyhmä vai kenties kaikkia näitä?

Miksi hän olettaa sekuntiakaan että joku hänelle tuntematon nainen tarttuisi tällaiseen viestiin ja riemusta kiljuen lähtisi treffeille?

Ettei vaan taas olisi kyse siitä maailman ehtymättömimmästä luonnonvarasta miehisestä itsetunnosta. Aina kannattaa yrittää ja tyhjän saa pyytämättäkin.

Itse olen eri mieltä. Jos tilannetaju pettää noin pahasti, aina ei kannata edes yrittää.

Annika

Köyhyys on ikävää katseltavaa

2011-04-28T00:29:00.000-07:00

Asukkaat haluavat häätää Kallion leipäjonon, uutisoivat pääkaupunkiseudun lehdet eilen. Sinänsä ei kovin yllättävä uutinen. Kallion neliöhinnat ovat nousseet viime vuosina niin paljon, että nimby-ilmiö oli odotettavissa.

Syyksi häätöön ilmoitetaan tietysti järjestyshäiriöt. Ja vitut. Totuus on oikeasti se, että jono on ikävää katseltavaa. Paitsi että sieltä löytyvät ne ikävät perusjuopot, suurin osa väestä näyttää työttömiltä, yksinäisiltä ja syrjäytyneiltä. Eikä erityisen hyvin syöneiltä. Jonossa on myös äitejä pienten lasten kanssa. Perin ikävää nähtävää.

Yhteiskunnan kannalta rakentavampaa olisikin, jos jono pakkosiirrettäisiin Itä-Helsingin perukoiden sijasta esimerkiksi Ullanlinnaan tai johonkin hyväosaiseen espoolaislähiöön. Kun äitejä ja lapsia ruokajonossa pitäisi katsella joka viikko, voisi hyväosaisempi kansanosa joutua pohtimaan, olisiko kestävin ratkaisu sittenkin auttaa näitä ihmisiä.

Mutta tämä on toki vain haaveilua, kuten eilinen uutisointikin osoitti. Todellisuudessa jono siirretään pian jonnekin seuraavan sopivan lähiön perukoille, sitä myöten kun kaupungin latteraja siirtyy.

Krisse

Ison talon edut

2011-04-26T03:00:00.000-07:00

Työpaikkailmoituksista tuttu termi ison talon edut pitää useimpien selitysten mukaan sisällään seuraavanlaisia kliseitä: hyvät ura- ja etenemismahdollisuudet, monipuoliset koulutusmahdollisuudet ja mahdollisuus hakea yrityksen sisäisiä paikkoja ensimmäisenä. Useilla ”isoilla taloilla” on myös muuta kivaa; mahdollisuus osallistua kieli- yms kursseille, liikuntaetuja ja kenties pari mökkikylääkin, josta henkilökunta voi vuokrata halutessaan möksän.

Henkilökohtaisesti uskon, että edellä mainittuja asioita tarjoaa aika moni pienempikin yritys, jos asiat ovat jotakuinkin mallillaan. Siksi katsonkin aiheelliseksi nyt korjata hieman tulkintaa ison talon eduista.

Oman kokemukseni mukaan ison talon edut tarkoittaa sitä, että yksittäistä työntekijää ei kukaan kyttää. Jos työnkuva sallii, voi päivässä pitää yhden jos toisenkin pidemmän kahvitauon, vaihtaa kuulumisia työkaverin kanssa vaikka tunnin ajan, lähteä töistä hyvin ajoissa ja pitää etäpäiviä silloin kun huvittaa. Aivan oma lukunsa ovat juhlapyhät: erilaisina aatonaatonaattoina talo on jo alkuiltapäivästä kuin atomipommin jäljiltä.

Tätä ison talon edut -teoriaa tukee taannoinen välikohtaus työpaikkani hississä. Herra IsoPomo kiukutteli olevansa taas myöhässä menossa hakemaan lastaan tarhasta.

”Helvetti, kun täältä ei pääse ikinä ajoissa”, puuskahti iso mies ääneen.

Kello oli puoli viisi iltapäivällä.

Annika

Säälittää

2011-04-19T01:32:00.001-07:00

Seurasin eilen naapureiden jääkiekkoiltaa. Reilu parikymppisten nuorten miesten lauma jännitti peliä HIFK-paidoissaan.

Kun peli ratkesi, miehet huusivat, tuulettivat ja halailivat toisiaan, moikkailivat meitä vastapäisellä parvekkeella ja kertoivat tämän olevan heidän elämänsä hienoimman päivän. Riemu oli ylimmillään.

Itseäni alkoivat kuitenkin miehet vähän säälittämään. On aika surullista, että miesten sosiaalinen normisto sallii halailla muita miehiä vain silloin kerran kymmenessä vuodessa, kun oma suosikkijoukkue voittaa mestaruuden. Jos ei ole helppoa naisilla, niin ei ole kyllä miehilläkään.

Krisse

Järjettömyyden huippu

2011-02-23T04:56:00.000-08:00

Tuttavien ja sukulaisten lapsiperheissä vieraillessa törmää aina välillä lapsiin, joita omat vanhemmat syöttävät siinä määrin, että jo nyt voi ennustaa jälkikasvulle lyhyttä elämää diabeteksen, korkean verenpaineen ja muiden ylipainosta johtuvien vaivojen parissa. Koulukiusaamisesta ja muusta sosiaalisesta riesasta puhumattakaan.

Itselläni ei todellakaan ole varaa lähteä muiden läskejä arvioimaan, mutta olennainen ero on siinä, että kun aikuinen on aivan yksin vastuussa syömisestään ja juomisestaan, niin lapsen syöminen ja ruokavalio on vanhempien vastuulla. Omassa lapsuudessani herkut rajoittuivat monilla pieneen limsapulloon ja karkkipussiin viikossa, ja joka luokalla oli yleensä maksimissaan yksi kiintiöläski. Nykytenavat sen sijaan syötetään siihen kuntoon, että kun ala-asteluokka tunkee bussiin, niin monelle ei meinaa yksi istuin riittää.

Kaikista poskettomimpia ovat tapaukset, joissa vanhemmat itse ovat kärsineet koko ikänsä reippaasta ylipainosta ja kaikista sen mukanaan tuomista haitoista, mutta siitä huolimatta syöttävät lapsilleen päivästä toiseen tolkuttomia määriä rasvaa ja sokeria. Lapset lihovat, tietysti, ja täysin ilman omaa syytään.

Joidenkin perheiden kohdalla vanhemmuus tuntuu aiheuttavan niin järjetöntä käytöstä, ettei todellakaan kateeksi käy. Varsinkaan näiden perheiden lapsia.

Krisse

Kiinteistövälittäjät, maailman tyhmin ammattikunta

2011-02-11T05:06:00.000-08:00

Edellisistä asuntokaupoistani on kulunut jo sen verran aikaa, että olin onnellisesti ehtinyt unohtaa, miten raivostuttava ammattiryhmä ovat kiinteistövälittäjät. Enkä tarkoita nyt myyntiin liittyviä peruskliseitä kuten ”tästähän saa remontoimalla ihan kivan” tai ”tämä kyllä menee hetkessä”, vaan sitä, miten palvelu on joskus suoranaisesti asiakkaan älyn aliarvioimista.

Ylivoimaisesti veemäisintä on se, kun jollekin välittäjälle kertoo, millaista asuntoa on hakemassa. Tänään olen käyttänyt turhaa aikaa meilaamiseen yhden junttipään kanssa seuraavaan tyyliin:

Olen ilmoittanut että etsimme asuntoa, jossa ehdottomana vaatimuksena on sauna. Asunto on oltava alueella x ja se saa maksaa korkeintaan summan y.

Välittäjä aloittaa meilipommituksensa aamulla tarjoamalla saunatonta kämppää : ”Ajattelin, että haluaisitte ehkä kuitenkin nähdä.”

Toinen meili tulee hetken kuluttua: ”Tämä kämppä on alueella y, mutta tässä olisi kyllä sauna.”

Kolmas tarjous ylittää budjetin 200 000 eurolla!: ”Tämä menee vähän ohi teidän budjetin, mutta tämä on niin kiva, että ehkä haluatte nähdä.”

Kun pyydän punaista, miksi tarjotaan sinistä? Eikö kyseinen kalapuikkoviiksi tajua, että kohta häneltä menee välityspalkkio takuuvarmasti ohi, vaikka tarjolla olisi aivan unelmien kämppä?

Annika

I Like Ike

2011-02-02T06:38:00.000-08:00

Jotkut asiat tämän kansan käytöksessä erityisesti politiikassa menevät täysin yli hilseen.

Jos Tony Halmeen tapainen henkilö valitaan eduskuntaan, sitä voi vielä selittää vaikka syrjäytyneiden kapinahengellä. Mutta millä ihmeen eväillä Turun ikisuosikki Ike pulpahtaa kaikkien mahdollisten skandaalien jälkeen aina uudelleen pintaan?

Ilkka Kanervan lahjusskandaali tuskin yllättää ketään. Herrat halusivat pidot ja sellaisiinhan tarvitaan rahaa. Jonnekin aivan kauas ja taka-alalle tuntuvat jo unohtuneen Iken edelliset kohut: tekstiviestit alaikäiselle, puutarhanhoitovinkit Johanna Tukiaiselle ja niin edelleen.

Kysymys, minkä Ike-uutisointi herättää, ei enää liitykään itse Kanervaan, vaan siihen, mikä tätä kansaa vaivaa? Minkä ihmeen takia tämä herra äänestetään tekemään kansalaisten puolesta päätöksiä vuodesta toiseen, vaikka seuraava skandaalit tai jopa rikossyytteet ovat odotettavissa ihan kulman takana? Selityksen on pakko löytyä siitä, että Iken kaltaisia, erittäin epämääräisellä moraalilla varustettuja sikamiehiä on maa täynnä, valitettavasti.

Annika

Järki hoi

2011-01-26T03:22:00.000-08:00

Potilaan nänniä imenyt lääkäri sai potkut, kertoi Helsingin Sanomat eilen. Syynä oli se, että kyseinen lääkäri oli tammikuun alussa tuomittu korkeimmassa oikeudessa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kyseinen tapaus tuli ilmi jo pari vuotta sitten. Sen jälkeen asiaa puitiin ensin käräjäoikeudessa ja sitten hovioikeudessa, jotka molemmat totesivat lääkärin syyttömäksi. Koko tämän ajan lääkäri on samalla työskennellyt virassaan röntgenlääkärinä.

Kuka tahansa rivikansalainen osaa sanoa, että potilaan nännin imeminen ei ole ok. Miten on mahdollista, että suomalaiselta oikeuslaitokselta ja kyseisen lääkärin työnantajalta vei kaksi vuotta päästä samaan lopputulokseen? Puhumattakaan tietysti siitä rahamäärästä, joka tähän prosessiin hassattiin. Sille olisi varmasti löytynyt parempaakin käyttöä.

Krisse

Ville Pusan romantiikkaa

2010-12-20T05:52:00.000-08:00

Viime viikon Me Naiset tarjosi mainion reportaasin muusikko Ville Pusan ja vaimonsa Riikan häistä. Haastattelussa Pusa hehkutti, ettei ”tämän enempää voi rakastaa, se on psyykkisesti ja fyysisesti mahdotonta.” Lisää siirappia tarjosi jutun loppu, jossa herra kertoi ”kaikkien aurinkojen ja kuiden ja tähtien törmänneen kun he vaimonsa kanssa tapasivat”

Jutun ehdoton helmi oli kuitenkin Pusan toive, ettei edellisen vaimon kuolemasta enää puhuttaisi. ”Tottakai tapaus oli traaginen. Mutta parisuhteemme ei voinut niin hyvin kun on annettu ymmärtää.”

Kyllä Pusa on todellinen onnenpoika. Exäkin ymmärsi poistua kuviosta lopullisesti siinä vaiheessa, kun parisuhde ei enää sujunut.

Annika

Sivistysvaltion ihmeitä

2010-12-09T05:43:00.000-08:00

Suomen valtionkirkon ongelmia voi joissain tilanteissa jollain tavalla ymmärtää, vaikkei hyväksyä voikaan. Jos kirkko on kaksi tuhatta vuotta vihkinyt vain miehiä ja naisia keskenään, on ymmärrettävää, että konservatiivisiipi taistelee vastaan, kun homoille aiotaan antaa ihmisoikeudet. Ja naispappeuden vastustamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: maailma on kautta aikojen ollut täynnä miehiä, jotka ovat sitä mieltä, että naiset on syytä vaientaa jonnekin hellan, lasten ja nyrkin välimaastoon.

Mutta tänään tuli taas vastaan aihe, jota on mahdotonta ymmärtää. ”Rippisalaisuus taipuu lapsen etuun pedofiliatapauksissa”, otsikoi HS. Toisin kuin tähän saakka, ”lapsen suojelu on tästä lähin ensisijainen myös rippitilanteissa”, Kirkon tiedotuskeskus kertoo.

Miten on mahdollista, että tällaisesta aiheesta keskustellaan vasta vuonna 2010? Kuinka länsimaisessa sivistysvaltiossa voi olla mahdollista, että papit ovat tähän saakka saaneet rauhassa suojella pedofiileja ja antaa näiden jatkaa lasten raiskaamista? Miksi yksikään pappi ei ole nostanut tätä aihetta aiemmin julkisuuteen?

Puhumattakaan tietysti siitä kysymyksestä, kuinka monta lasten hyväksikäyttötapausta on kirkon suojissa sattunut, ja aiotaanko näitä edes koskaan mitenkään selvittää.

Vaan eipä katumusta teeskentelevillä ja synninpäästöä kaipaavilla pedofiileilla ole hätää edelleenkään, sen kun vaihtavat kirkkokuntaa. ”Ortodoksikirkko ei muuta rippisalaisuuskäytäntöään”, lohduttaa arkkipiispa Leo.

Krisse

Kun hormonit jyräävät järjen

2010-11-29T01:06:00.000-08:00

Työkaverillani on pitkään ollut vauvakuume. Jo teini-ikäisestä asti hän on ollut sitä mieltä, että koittaa päivä, jolloin hän saa lapsia. Lapsista on puhuttu ja haaveiltu siis jo vuosikausia, ja viime vuosina yhä enenevässä määrin.

Kuumeen nousu on toki ymmärrettävää siinä kohtaa, kun ikä alkaa kolmosella ja vuosia kertyy. Kumppaneistakaan ei ole ollut pulaa, viime vuosien aikana poikaystäviä on ollut muutama pidemmänkin aikaa, ja jokaisen kanssa seksiä on harrastettu ilman ehkäisyä, luonnollisesti. Edellisen pidemmän suhteen kariuduttua taktiikkaa on kuitenkin muutettu. Nyt lasta yritetään lähes jokaisen vastaantulijan kanssa.

Tuttavani tämänhetkinen ”suhde” on kestänyt viikon, ja nyt hän odottaa jo innoissaan hetkeä, jolloin voi tehdä raskaustestin. Omaan käsityskykyyni ei mahdu, että jos lapsen haluaa enemmän kuin miehen, niin eikö kannattaisi hyödyntää turvallisesti yksinäisille naisille suunnattuja hedelmöityshoitoja? Siinä ainakin vaara, että tulee sitoutuneeksi johonkin mielipuoleen loppuiäkseen on pienempi. Niin, ja kai jollain saattaisi käydä mielessä sukupuolitauditkin... ehkä?

Annika

Asioita, joita vain mies voi keksiä

2010-11-21T23:21:00.000-08:00

Kaveri (mies) tunsi, että flunssa on tulossa. Hän arveli, että kuntosalilla käynti varmasti olisi taudille hyväksi. Salilta raahauduttiin pois naama valkoisena, ja tauti tietysti vain paheni.

Entiset työkaverit (miehet) keksivät kerran firman saunaillassa, että kun hakkaa itseään löylykauhalla jalkaan, niin tulee kova olo. Niinpä kauhalla sitten hakattiin omaan jalkaan niin lujaa kuin pystyttiin. Jalat olivat tietysti kirjavina seuraavana päivänä.

Avopuolisoni (mies) keksi kerran kaverinsa kanssa muutamia kaljoja nautittuaan, että kun toinen lyö päähän uunipellillä, niin siitä tulee vastaavanlainen kova olo. Niinpä iltaa jatkettiin hakkaamalla vuoron perään toista uunipellillä päähän.

Haluaisinpa nähdä tilanteen, jossa me Annikan kanssa joisimme yhden lasin liikaa punaviiniä, ja sen tuloksena sitten kaivettaisiin se uunipelti esiin ja alettaisiin mätkimään. Välillä rehellisesti ihmettelen, miten on mahdollista, että miehet menestyvät maailmassa melkoisen hyvin, tai ylipäänsä pysyvät hengissä, kun tyhmyys on tuota luokkaa???

Krisse

Luulosairaus, pahin sairaus

2010-11-16T03:34:00.000-08:00

On luonteenpiirteitä, jotka kanssaihmisissä ärsyttävät niin paljon, ettei sanotuksi saa. Tiedättehän esimerkiksi suorittajat (”mukavasti virkisti aamulenkki räntäsateessa, ehdin sen jälkeen vielä sämpylätkin pyöräyttää lapsille, vaikka ensimmäinen palaveri oli 7.30”), marttyyrit (”minullahan oli niin vaikea lapsuus”) tai vaikkapa ylittäjät (”ai te juoksitte maratonin? Itse olen lähdössä 246 km ultrajuoksuun”).

Ylivoimaisesti eniten minua kuitenkin vituttavat luulosairaat ihmiset. Taudinkuvaan kuuluu se, että kun muutaman kerran yskäistään, niin ollaan jo ihan varmoja, että nyt on vähintään keuhkosyöpä kyseessä. Tutut ja tuntemattomat joutuvat kuuntelemaan ainaista valitusta siitä, miten päänsärky tarkoittaa vähintään aivokasvainta ja miten elinaikaa on niin ja niin paljon. Omille oireille haetaan varmaa vertaistukea verkosta, ja lääkäriin mennään, kun kuume nousee asteen.

Mitä helvettiä nämä ihmiset kuvittelevat tällaisella valituksella saavuttavansa? Ja mikä kumma siinä onkaan, että en ole koskaan kuullut oikeasti sairaan tai joskus sairastuneen ihmisen spekuloivan tällaisilla asioilla?

Ensi kerralla, kun kuulen jonkun täysin terveen ihmisen sanovan, että ”minulla on varmasti nyt syöpä” ilmoitan, että toivottavasti.

Annika

Keskustelua keskeisistä asioista

2010-11-11T01:47:00.000-08:00

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on viime aikoina keskusteltu muun muassa rinnakkain juoksemisesta vesijuoksuradalla, ”halko”-sanan oikeaoppisesta käytöstä, ”vittu”-sanan käyttämisestä teatteriesityksessä sekä S-etukortin hyödyntämisestä taidemuseossa.

Maailmassa on käsittämätön määrä ongelmia, hätää ja kurjuutta. Omassa lähipiirissä on niin avioeroa kuin syöpääkin. Haluaisinkin vilpittömästi tietää, millaisella ihmisellä on niin pieni elinpiiri ja niin rajallinen ymmärrys ympäröivästä maailmasta, että hän katsoo järkeväksi käyttää aikaansa ja energiaansa valittamiseen vesijuoksuradan käytöstä sanomalehden mielipideosastolla?

Joko tässä maassa asiat ovat ihmisillä keskimäärin helvetin hyvin, tai sitten täällä asuu todella suuri joukko helvetin vähä-älyistä väkeä.

Krisse

Omasta valinnasta valitusta

2010-11-10T03:31:00.000-08:00

Ystävä on naimisissa hienon miehen kanssa. Hieno mies juo liikaa, lintsaa töistä, pelaa viisinumeroisia summia kasinolla ja käy huorissa. Hän haukkuu vaimoaan kotioloissa sekä julkisesti, ja käyttää rouvastaan kauniita lempinimiä kuten ”läskikasa”. Hieno mies on tuonut rouvalleen lahjaksi useita sukupuolitauteja, ja taannoin rouva löysi pariskunnan yhteisestä sängystä käytettyjä kondomeja.

Rouva kärsii, sehän on selvä. Miehen hienoudesta sekä henkisestä kivusta ja särystä saavat myös rouvan ystävät kuulla päivittäin. Ja täytyy sanoa, että alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Ei varsinaisesti se mies, vaan se nainen.

Minkä helvetin mitalin tuo rouva kuvittelee saavansa siitä, että kestää tilanteen? Miten jollekin ”perheen yhdessäolo” voi olla niin tärkeä asia, että sen kulissin varjolla on valmis kestämään ihan mitä tahansa? Tässä tapauksessa rouvaa eivät rajoita pienet lapset, eikä liioin taloudellinen riippuvuus.Miehen tempaukset saavat toinen toistaan törkeämpiä muotoja, mutta rouva ei ilmoita, että nyt riitti.

On toki jokaisen oma asia, millaisen parisuhteen valitsee. Mutta jos on itse osansa valinnut, niin silloin voisi myös kärsiä hiljaa.

Annika

PS. Hyvät lukijamme. Pahoittelemme, että päivitystahti on viime aikoina ollut todella hidasta. Ryhdistäydymme nyt, sillä maailmassahan ilmoitettavaa riittää.

Rekrytointitesti, vastuunpakoilun kuninkuuslaji

2010-09-16T01:57:00.000-07:00

Siirryin äskettäin uuteen työpaikkaan. Prosessi meni kuten se usein menee: hakemus menee ja tervetuloa työhaastatteluun. Haastattelu menee hyvin ja seuraa toinen ja kolmaskin. Tavataan johtoporrasta, tulevia alaisia ja muita sidosryhmiä. Jauhetaan ummet ja lammet osaamisesta ja luonteenpiirteistä, soitetaan suosittelijoille ja huumetestataan.

Perussettiä niin sanotusti. Mutta sitten jälleen kerran koitti hetki, että kutsu kävi psykologisiin testeihin. Siellä sitten istuttiin tuntitolkulla testeissä, mietittiin mikä adjektiivi kuvaisi juuri minun luonnettani, jatkettiin kolmionmallisia kuvioita kolmioilla ja numerosarjoja numeroilla. Kaiken kliimaksi oli se, kun ulkopuolisen tarkkailijan johdolla istuttiin muutaman tuntemattoman miekkosen kanssa samassa huoneessa ja meille annettiin hassunhauska tehtävä: miten pääsisitte pois autiolta saarelta, olkaa hyvä ja keskustelkaa.

Rekrytointitestibisneksen keksineen henkilön täytyy olla todellinen nero. En voi keksiä testeille mitään muuta perusteltua käyttöä kuin sen, että vastuu väärästä rekrytoinnista saadaan sysättyä jonkun toisen harteille, ja siitähän kuka tahansa on valmis maksamaan mitä tahansa.

Annika

Hieno mies

2010-08-24T03:36:00.000-07:00

On vaihteeksi aika jakaa kiitoksia. Ihailen kovasti niitä harvoja poliitikkoja, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja ottaa pontevasti kantaa vähemmistöjen puolesta, vaikka pelkästään omassa puolueessa iso osa kannattajista olisi eri linjoilla. Yksi tällainen on tänä vuonna löytynyt: kyseessä on, hyvin eriskummallista kyllä, kokoomuslainen mies.

Alexander Stubb ryhdistäytyi ensin viime keväänä ottamalla voimakkaasti kantaa maahanmuuttajiin kohdistuvaa rasismia vastaan. Stubbin mukaan maahanmuuttokeskustelu ”on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha). Se on hyvin vastenmielistä.” Stubb toteaa myös, että ”Turvapaikan antaminen on oikeudenmukaista ja humaania, pakolaisten auttaminen on eettisesti oikein. Työperäinen maahanmuutto on Suomelle loistava voimavara.” ja että "Aika pahasti menevät puurot ja vellit sekaisin, kun usein yhdistetään turvapaikanhakijat suoraan sosiaaliturvan väärinkäytöksiin. Se on pölhöpopulismia." Juuri näin.

Tämän jälkeen Stubb toimi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Helsinki Pride -tapahtuman suojelijana. Hän vaati sukupuolineutraalia avioliittoa ja täyttä adoptio-oikeutta homopareille. "On aivan käsittämätöntä, etteivät kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä voi adoptoida lasta vain seksuaalisen suuntautumisensa takia", Stubb totesi tapahtuman avajaisissa.

Ihmisoikeus- ja tasa-arvokannanottojen lisäksi kyseessä on erinomaisen edustava, osaava ja kielitaitoinen ihminen. Kontrasti edeltäjäänsä Ilkka ”Tekstiviesti” Kanervaan ei voisi enää suurempi olla. Ainoa, mikä minua estää Stubbia vaaleissa äänestämästä, on epäilyttävä puoluekanta.

Jos ihmiset ottaisivat Stubbista edes hieman oppia, maailma olisi merkittävästi parempi paikka. Kiitos Alex.

Krisse

Miehekästä vastuunkantoa

2010-08-24T02:14:00.000-07:00

Kesä on sensaatiojournalismin kulta-aikaa. Joka päivä saa lukea lehdestä, miten moni kuoli ulosajossa ja kuinka moni puolestaan hukkui.

Onnettomuudet ovat luku sinänsä, mutta tänään kuulin tragediasta joka veti todella hiljaiseksi. Tuttavaperheen mies oli jättänyt vaimonsa, joka oli kuudennella kuulla raskaana. Syynä oli ilmeisesti suhde toiseen naiseen.

Vauva oli täysin suunniteltu ja toivottu, joten nyt ei voi muuta sanoa kuin wtf. Jos herraa perheenlisäys ahdisti, olisiko tästä kannattanut vaikkapa jonkun kanssa keskustella? Ja jos ei parisuhteen osalta mikään vastuullinen toiminta kiinnostanutkaan, niin eikö edes oman lapsen hyvinvointi ollut niin tärkeä asia, että mies olisi kaksi kertaa miettinyt, ennen kuin hyppää suhteeseen toisen kanssa?

Viimeisillään raskaana olevan vaimon jättäminen on teko, jonka seuraukset ja syyllisyyden kantaa loppuikänsä, eikä pelkästään jättäjä vaan koko hänen lähipiirinsä, ennen kaikkea lapsi. Koko loppuelämänsä herralta tullaan kysymään miksi. Oli kysyjä sitten oma lapsi tai kenties uusi puoliso, on vain syytä toivoa, että vastaus on valmiina.

Annika

Tekikö mieli?

2010-07-05T02:43:00.000-07:00

Joukko nuoria miehiä iski Helsinki Pride -kulkueeseen kyynelkaasulla ja pippurisumutteella. Nuorin kaasupilveen joutunut oli 11 kuukautta vanha vauva.

Homofobia on toki ikivanha juttu, mutta mikä ihme miehiä pelottaa homoissa vielä edelleen 2000-luvulla? Mieleen tulevat väkisinkin Freudin ajatukset siitä, että homofobinen ihminen torjuu pelolla ja vihalla omia homoseksuaalisia tunteitaan.

Niinkö kovasti teki näilläkin kulkueeseen hyökänneillä pojilla miestä mieli, ettei ollut väliksi, vaikka uhreiksi joutuivat pienet vauvatkin?

Krisse

Hyvät Jussit

2010-06-27T22:59:00.000-07:00

Keskikesän odotetuin juhla koitti jälleen, ja mikä parasta, media sai aineistoa enemmän kuin tarpeeksi. Tilastot kaunistuivat kuolonuhreilla, joita tänä vuonna oli enemmän kuin kymmeneen vuoteen.

MTV3:n uutiset tiesivät raportoida juhannuksen tapahtumista muun muassa sen, että "mies kuoli jäätyään kuljettamansa mönkijän alle" ja että Somerolla ”mies kuoli jäätyään auton alle istuttuaan tiellä". Kaiken huippu oli se pistoolisankari, joka oli ampunut itseään vahingossa päähän.

Hiljaiseksi vetää. Mikä helvetti suomalaisia miehiä vaivaa? Joskus herää kysymys, onko kuolinsyynä sittenkään alkoholi, vaan ihan vain tyhmyys?

Tilastot ovat tilastoja, mutta tragediat ovat aina henkilökohtaisia. Olen iloinen siitä, etten ole lähiomainen yhdessäkään em. tapahtumassa ja joudu pohtimaan kuolinsyykysymystä yhtään sen tarkemmin.

Annika

Suutari pysyköön lestissään

2010-05-10T03:12:00.000-07:00

Erittäin lahjakas elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki otti eilisessä Hesarissa kantaa ydinvoimaa vastaan. Kaurismäki sanoo lehdessä: ”Uuden helvetinkoneen rakentamisen sijasta voisimme sammuttaa kauppakeskusten valot sunnuntaisin, ja näin riittävä säästö olisi saavutettu.”

Kaurismäkeä, kuten montaa muutakin ydinvoiman vastustajaa leimaa sama ongelma: näillä ihmisillä ei ole minkäänlaista ymmärrystä siitä, miten paljon energiaa voidaan eri energiamuodoilla tuottaa, ja miten paljon mikäkin taho tässä maassa energiaa kuluttaa. Suosittelen lämpimästi vaikkapa tunnin pikakurssia suomalaisen energiantuotannon ja -kulutuksen nykytilaan. Sen jälkeen voidaan aloittaa rakentava keskustelu siitä, löytyykö ratkaisu energiakysymyksiin kauppakeskuksesta vai kenties jostain muualta.

Mutta niin kauan kun Kaurismäen ymmärrys suomalaisesta energiankulutuksesta on eilisen mielipidekirjoituksen tasolla, herran kannattaisi keskittyä elokuvien tekemiseen, ja unohtaa energiapoliittiset kannanotot.

Krisse

Myötätuntoa Madeleinelle

2010-04-28T01:35:00.000-07:00

Palaan jälleen aiheeseen Madeleinen ero. Kyseinen kuninkaallisen tason välirikko on varmistanut iltapäivälehtien myynnin koko alkuviikon. Taustojen tonkimisen ohella uutisoinnissa ei ole unohdettu myötätuntoa surevaa prinsessaa kohtaan. Ilta-Sanomat keräsi lukijoiltaan ihan lohdutusvinkkejä, ja Facebookiin ilmestyi ryhmä "Itse en olisi pettänyt Madeleinea."

Pohjat veti kuitenkin Iltalehti. Toimittaja Joonas Nordman katsoo prinsessan eron yltävän näkökulmakirjoituksen arvoiseksi. Nordman kirjoittaa:

"Murtuneelle Madeleinelle haluaisin sanoa, että täältä Suomen metsistä löytyisi uusi, paljon mukavampi Jo(o)nas. Minä lupaan, että vaikeinakin aikoina vain sulkisin silmäni ja palauttaisin mieleeni Nobel-gaalassa sinusta otetun kuvan, jossa rintavarustuksesi on tarjoiltu erinomaisen runsaasti."

Huh huh. Toivottavasti tällä kotimaan Joonaksella ei ole puolisoa. Tai siskoa. Tai tytärtä. Tai ylipäätään yhtään naispuoleista ystävää. Nyt meinaan todella hävettäisi.

Annika

Tikusta asiaa

2010-04-26T05:49:00.000-07:00

Helsingin Sanomat repostelee tänään – ilmeisesti perussuomalaista lukijakuntaa kosiskellen - virkamiesten alkoholinkäyttöä oikein kahdella jutulla. Kahdeksan Espoon korkeinta virkamiestä on saanut veronmaksajille aikaan peräti tuhannen euron viinalaskun syysseminaarissaan. Vanajanlinnan Vaikuttajaforumeissa taas kuulemma yritykset juottavat kuntien päättäjille samppanjaa.

Enempää ei voisi tikusta asiaa tehdä. Jokainen yritysmaailmassa työskentelevä tietää, että ilmaisella viinalla ketään ei saada houkuteltua enää yhtään mihinkään tilaisuuteen. Näillä korkeilla virkamiehillä on varaa kyllä ostaa omat samppanjansa. Ja tuhannen euron viinalasku arvonlisäveroilla vähennettynä ei ole yhtään mitään verrattuna vaikkapa valtion sähköiseen tunnistukseen tuhlaamiin miljooniin.

Se, että kuntapäättäjät juopottelevat illan yritysmaailman edustajien kanssa yritysten laskuun, on todennäköisesti yhteiskunnan kannalta huomattavasti hyödyllisempää kuin että virkamiehet pyörittävät byrokratiaansa keskenään Marie-keksien voimin. Ja Hesarin palstamillimetreille keksin heti satakunta parempaa juttuaihetta kuin tonnin viinalaskun tonkiminen.

Krisse

”Seuraavaksi vuorossa A-studio”

2010-04-22T23:35:00.000-07:00

Voi hyvä luoja sentään. Yleisradion ex-pomo ja myötähäpeää herättävien Youtube-videoiden tehtailussa kunnostautunut Mikael Jungner avautuu tänään Iltalehdessä siitä, miten hänen vaimonsa vaikuttaa tulevaan työpaikan valintaan.

Toki puolisoilla on tämäntyyppisiin asioihin usein näkemys ja pitääkin olla. Jos uusi pesti edellyttää muuttoa toisella puolen maapalloa tai joitain muita perheen arkeen vaikuttavia asioita, vaihtoehdoista onkin syytä keskustella.

Jungner kuitenkin ilmoittaa, että Maria ei vaikuta hänen päätökseensä vain vaimona, vaan siksi, että on kovasti viisas nainen. Kyllä varmasti.

Jos Maria Jungner todella on niin viisas nainen kuin miehensä sanoo, niin kysymys kuuluu: miksi näitä älynlahjoja ei käytetä johonkin yhteiskunnallisesti hieman merkittävämpään asiaan kuin tv-ohjelmien kuuluttamiseen vuodesta toiseen?

Annika

Salarakas

2010-04-21T04:17:00.000-07:00

Salarakas-skandaalit ovat tulleet jäädäkseen. Jo tänä vuonna on tullut kiintiö täyteen erinäisistä Sandra Bullockin aviomiehistä ja tigerwoodseista. Viimeisimpänä joukkoon iloiseen liittyi Ruotsin prinsessa Madeleinen poikaystävä Jonas Bergström.

Tämä julkisuus tuskin on kenellekään miehelle mieluista. Kiinnostava kysymys kuuluukin, eivätkö nämä miehet todellakaan tajua, että sillä hetkellä, kun heistä tulee julkisuuden henkilöitä, niin oman kodin ulkopuoliset sänkykumppanit ja kaikki muutkin tekemiset päätyvät hyvin suurella todennäköisyydellä julkisuuteen?

Valkoisia heteromiehiä on siunattu taidoilla, joilla he ovat onnistuneet kipuamaan yhteiskunnan huipulle kaikkialla maailmassa. Miten voi olla, että tissit ja pesä sekoittavat näiden samojen miesten päät edelleen niin pahasti, että he kerta toisensa jälkeen riskeeraavat asemansa, rahansa ja maineensa? Eivätkä edes tajua, kuinka naurettavilta näyttävät, kun katumus ja anteeksianelu alkavat aina vasta sen jälkeen, kun munan heilutus on päätynyt lööppien ykkösotsikoksi.

Annika ja Krisse

Hävettää

2010-03-17T05:41:00.000-07:00

Suomen kansan itsetunnon noususta on vouhkattu vuosia. On voitettu jääkiekon ja formuloiden maailmanmestaruus sekä Euroviisut, ei ole enää syytä hävetä!

Tai sitten on, ehkä jopa enemmän kuin koskaan.

David Beckham kävi Suomessa leikattavana, ja mitä uutisoi media. Yle kysyy: ”Mistä se johtuu, että me suomalaiset olemme näin esimerkillisiä urheilukirurgeja?” ”Tässä menevät Beckhamien matkatavarat”, kertoo Ilta-Sanomat. MTV3:n pääuutisiin kuului se, että CNN:n toimittaja oli haastatellut Maikkarin toimittajaa, ja Beckhamin viestintäavustajien tämän nettisivuille tarinoimat kiitokset lääkärille saivat loputtomasti palstatilaa.

Äkkiseltään mediasta voisi saada sen kuvan, että toimittajat ovat menneet sekaisin. Mutta jos Hesarin kymmenen suosituimman uutisen joukkoon kuuluu selostus siitä, miten Beckhamin potilashuoneesta on suora näköala Turun lumiselle Kauppatorille, niin kyllä tässä koko kansassa on jotain surullisen epätoivoista.

Ensimmäistä kertaa jotenkin todella hävettää olla suomalainen.

Krisse

Laura Jenna Ellinoora Alexandra

2010-02-23T03:22:00.001-08:00

Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen vastenmielisestä ilmiöstä. Nykyään tuntuu olevan trendikästä, että lapsille annetaan kasteessa kovin erikoinen ja hieno nimi. Artikkelissa esiintyy viisivuotias lettipää, jota vanhemmat ovat paiskanneet kolmella ihqun persoonallisella nimellä. Nuori neito on nimeltään Kissanminttu Inka Hunaja.

Ymmärrän jollain tasolla halun erottua. Kaikkihan haluavat olla normaaleja, ja kukaan ei halua olla tavallinen. Hesarissa tästä erikoisuuden tavoittelusta käytettiin esimerkkinä myös sosiaalista mediaa: alleviivaavathan erilaiset Facebook-profiilitkin halua erottua.

Silti käsitä, miksi erikoisuutta pitää tavoitella oman jälkikasvun ja varsinkin niin väsyneen asian kun etunimen kautta. Onko Kissanmintulla elämässään paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin vaikkapa Maijalla?

Ilmeisesti.

Annika

Tapahtui Tallinnassa

2010-02-21T12:17:00.001-08:00

Annika, Annikan sisko ja minä olimme viettämässä viikonloppua Tallinnassa. Rakastamme laulamista yli kaiken ja riemua riitti, sillä hotellin baarista löytyi toinenkin laulava seurue. Henkilökuntaakin vain hymyilytti, kun repertuaaria riitti Maamme-laulusta ja virsistä lähtien, eikä kaukana hotellihuoneista sijaitsevan baarin riemusta ollut kenellekään haittaa.

Puolenyön aikaan poistuimme siivosti baarista. Portaikossa ehdimme tasan yhden lauseen verran vielä iloisesti laulaa luikauttaa, kun jostain ilmestyi havukasaa muistuttava hapannaamainen nainen. Sen näköinen, että jokainen terve mies, jolla on sen näköinen vaimo, kävisi vieraissa. Sitruunan syönyt havukasa tiedusteli: "Mikä on teidän huoneenne numero? Minä olen tullut tänne lasteni kanssa, ja me haluamme olla rauhassa!"

Tiedoksenne, havukasat ja muut jonnekin makaronilaatikon, ruskeiden Sloggien ja Salattujen elämien väliin mädänneet nipottavat perheenäidit: Lapsia varten on rakennettu Hoplopit, Puuhamaat ja Huimalat. Menkää sinne, ja pysykää siellä. En minäkään halua teitä samaan hotelliin, saatika naapurihuoneeseen.

Krisse

Naiset palkkakuopissaan

2010-02-09T06:21:00.000-08:00

Naisen euro on niin ja niin vähän miehen eurosta. Näinhän meille on moneen kertaan
kerrottu.

Tänään työelämässä tuli vastaan taas konkreettinen todiste siitä, että näin on ja näin tulee olemaan. Eikä vähiten voi syyttää naisia itseään.

Työhaastatteluun saapui nuori särmä nainen, jolla oli asenne kohdillaan ja hyvät mahdollisuudet tulla palkatuksi. Osasi kehuakin itseään, eikä ollut liian vaatimaton osaamisessaan. Mutta sitten tuli hetki, kun piti tiedustella palkkatoivetta. Tyttö ilmoitti silmää räpäyttämättä summan, joka oli yli puolet pienempi kuin mitä alallamme vastaavissa tehtävissä tienataan.

Teki mieli sanoa, että tyhjän saa pyytämättäkin. Miehet sen sijaan useimmiten tietävät, että jos pyytää miljoonan, niin voi saada tonnin.

Annika

Vielä naisen paikasta

2010-01-19T05:34:00.000-08:00

Krisse kirjoitti Paula Lehtomäen valinnasta jättäytyä pois Keskustan puoluejohtajaäänestyksestä. Minusta oli hienoa, että Krisse jaksoi esittää asiaan liittyviä kysymyksiä, sillä itse olen lähinnä vain raivoissani.

Minusta Lehtomäen ratkaisu on raukkamainen, vanhanaikainen ja totaalinen tyrmäys kaikille mahdollisille toiveille tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Viimeinen niitti oli Lehtomäen lausahdus Suomenmaan kolumnissa: kysyttäessä mikseivät Kataista hidasta kotona olevat pienet lapset, Lehtomäki vastasi: ”Jyrki Kataisella on vaimo, mutta minulla ei.”

Sillä lailla. Ilmeisesti lastenhoito on jotain niin ihmeellistä, ettei siihen sitten kuitenkaan mies pysty. Melkoinen tasa-arvolausunto sekin.

Lisäksi minua vituttaa suunnattomasti se, että Lehtomäki on vaalien alla ja mediakuvassaan hyvin mielellään profiloitunut nimenomaan nuorena naisena ja nuorten urasta haaveilevien naisten esikuvana. Viimeistään tällä tempulla hän kuitenkin todisti, että väitteet kepulaisten edustamasta jämähtäneen konservatiivisesta maailmankuvasta toteutuvat erinomaisen hyvin myös puolueen naisten keskuudessa.

Annika

Naisen paikka

2010-01-16T03:05:00.000-08:00

Paula Lehtomäki ei mielestäni ole erityisen kiinnostava henkilö, mutta tänään jäin pohtimaan hänen ratkaisuaan olla osallistumatta Keskustan puheenjohtajakisaan, koska haluaa olla myös lastensa kanssa.

Ratkaisu sinänsä on ymmärrettävä - en ole koskaan käsittänyt, miksi lapsia hankitaan, jos heidän kanssaan ei halua viettää aikaa.

Mutta missä on vika, jos ns. tasa-arvoyhteiskunnassa kunnianhimoinen nainen jättää vaikutusvaltaisemmat hommat muille, koska muuten ei ehdi olemaan lainkaan lastensa kanssa? Miksi kataiset ja stubbit pyyhältävät ympäri maailmaa, vaikka kotona odottavat pienet lapset? Miksi Lehtomäen - tai vaikkapa Sari Sarkomaan - mies ei jäänyt kotiin hoitamaan lapsia? Noudattavatko nämä naiset vain puolueidensa perinteisiä perhearvoja miettimättä, mitä itse oikeasti haluavat?

Vai voiko todella olla mahdollista, että tämäntyyppinen asia on selitettävissä ennemmin biologisilla kuin yhteiskunnallis-historiallisilla tekijöillä? Onko niin, että toisin kuin miehet, nainen ei koskaan pysty yhdistämään uraa ja perhettä, ilman että toinen kärsii? Jos näin on, niin silloinhan tasa-arvoinen yhteiskunta on aika mahdoton tavoite, jos vaikutusvaltaisilta paikoilta puuttuvat nyt ja tulevaisuudessa käytännössä kaikki 25-50-vuotiaat naiset.

Miten oikein on? Kertokaa hyvät ihmiset. Minä en tiedä.

Krisse

Puumat

2010-01-13T03:36:00.000-08:00

Viime syksynä joku idiootti lanseerasi käsitteen "puuma", jolla viitataan vanhempaan naiseen, jolla on itseään huomattavasti nuorempi mies. Puuman arkkityyppejä naistenlehdissä edustavat sellaiset starbat kuin Demi Moore, Madonna ja Sinkkuelämän Samantha.

Käsittääkseni nuorta naista jahtaavalle miehelle ei ole kehitetty mitään ilmiötä kuvaavaa sanaa, vaikka tätä on tapahtunut kautta aikojen. Päinvastoin, on ihan tavallista, että eduskunnan puhemies nai omia lapsiaan nuoremman naikkosen, mikäs siinä.

Annikan uusi mies on Annikaa kokonaista viisi vuotta nuorempi. Kyllä tästä on muun muassa työpaikan miehillä riemua riittänyt. Tällä muutaman vuoden ikäerolla Annika saa leikkisästi kuulla olevansa ties mikä pantteri, välillä myös kehdonryöstäjä ja lapsiinsekaantuja. Uutta miestä kuvaamaan on kehitetty termejä vonkale, pentu ja nuorikko.

Helvetin hauskaa. Ei voi muuta sanoa.

Annika

Valuvika

2010-01-04T02:25:00.000-08:00

Sellon ampumisjutun jälkeen keskustelupalstat ovat täyttyneet maahanmuuttovastaisesta argumentoinnista. Äkkiä on unohtunut sekin tosiseikka, että edelliset joukkoräiskimisistä vastanneet henkilöt ovat olleet ihan puhtaasti arjalaista verta olevia Suomen kansalaisia.

Tosiasiassa Sellon tapauksessa ei ole kyse kansallisuudesta, vaan siitä faktasta, että osaa miehistä vaivaa sairaalloinen omistushalu riippumatta kansallisuudesta, yhteiskunnasta, kulttuurista tai mistään sellaisesta seikasta, jolla väkivaltaista käyttäytymistä yleensä selitetään. Näiden miesten periaatteena on, että jos en minä tuota naista saa, niin sitten ei saa kukaan muukaan. Parhaassa tapauksessa mukana tapetaan esimerkiksi lapset.

Oletteko koskaan kuulleet naisesta, joka mustasukkaisuudessaan tappaa entisen puolisona ja siinä sivussa vielä ulkopuolisia? En minäkään.

Sen sijaan osa miehistä toimii näin kaikkialla kaikissa maanosissa.
Suomessa kymmenet naiset kuolevat vuodessa puolisonsa tappamina, monesta muusta maasta puhumattakaan.

Tämä ei selity muulla kuin sillä, että osassa miehistä on jokin perustavaa laatua oleva valuvika. Jos joku tieteentekijä tämän vian löytäisi ja vieläpä lääkkeen siihen, niin siinä olisi aihetta kaikkiin maailman Nobel- ynnä muihin palkintoihin.

Krisse

Ajatus jouluksi

2009-12-17T05:08:00.000-08:00

Tiedätkö mitä olisi tapahtunut,
jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?

He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja ja
maailmassa olisi rauha.

Kaikkien aikojen golffari

2009-12-14T04:12:00.001-08:00

Pahoittelut, että ilmoitteleminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Nyt ryhdistäydymme. Tällä kertaa aihetta ilmoittamiseen tarjoaa golffari Tiger Woods, jonka naisseikkailuja on saatu seurata viime viikot yhä suuremmalla skandaalivolyymilla.

Ilta-Sanomat kysyy provosoivasti: Mikä on vikana, Tiger, kun oma vaimo ei riitä? Asiaa perustellaan vielä sillä, että kyllä Tigerin omakin vaimo on hyvännäköinen, jopa mallina työskennellyt.

Toivottavasti Ilta-Sanomien toimittaja ei ole tosissaan. Kuka mies on koskaan kieltäytynyt, jos yhden hyvän hoidon lisäksi voisikin saada kaksi tai useamman? Käsi pystyyn, tunteeko tällaista kukaan? Ja vielä tarkemmin ajatellen, adjektiivin "hyvä" käyttö ei taida olla edes tarpeen.

Kiinnostavaa on sen sijaan se, miten herra Woods voi olla niin tyhmä, ettei tajua, että puolen maailman hässimisessä on se riski, että asia saattaa tulla ilmi? Sitten voi joutua selittämään.

Annika

Uutisaiheista pulaa

2009-11-13T02:53:00.000-08:00

HS raportoi tänään näin.

Suosikkitutkimustulokseni on tämä:

Kyselyn perusteella naisille annetaan miehiä useammin varsinaisiin työtehtäviinsä kuulumattomia rutiiniluonteisia tehtäviä Nuoret naistradenomit kokivat työnantajien vieroksuvan heitä erityisesti rekrytointitilanteissa, koska työnantaja arvioi heidän jäävän äitiysvapaille.

Missä tässä nyt on se uutinen? ja mitä erikoista on siinä, että juuri tradenominaiset kokevat näin..

On toki kivaa, että tasa-arvon edistämiseksi asiasta keskustellaan. Mutta ketä tällaisten nollatutkimusten tekeminen hyödyttää. Miksi asialle ei tehdä mitään, ja uutisoida sitten, se se vasta olisi uutinen.

Annika

Lupa hallitukselta

2009-10-12T03:30:00.000-07:00

Olen aina ihmetellyt suuresti parisuhteita, joissa illanviettoon omien kavereiden kanssa tarvitaan puolisolta erikseen lupa. Totta kai parisuhteessa kuuluu keskustella suunnitelmista yhteisen ajankäytön takia, mutta liian usein kuulee varsinkin monen miespuolisen ystävän sanovan, miten he "laittavat vetoomuksen iltavapaasta hallitukselle".

Ei naurata.

Vielä vähemmän naurattavat ne jutut, joissa puoliso todella tekee parhaansa, ettei toinen puolisko vahingossakaan pääsisi yksin jonnekin, missä saattaisi olla kivaa.

Annikan ystävälle tarjottiin hiljattain ilmaista matkaa urheilutapahtumaan, jonka eteen moni olisi valmis myymään paitsi mummonsa myös lapsensa. Miehen parempi puoliso kuitenkin ilmoitti, ettei ole kivaa, jos herra on niin paljon pois kotoa. "En kyllä yhtään tykkää jos lähdet", sanoi rouva ja antoi ymmärtää, että jos lähdet, niin seurauksia piisaa.

Mikä ihme siinä on, ettei vaan voi sanoa, että hyvää matkaa?

Annika

Rajansa kaikella

2009-10-12T03:15:00.000-07:00

”Tänään klo 19 ikkunalaudalle kynttilä palamaan Naantalissa menehtyneiden nuorten muistoksi.”, piipitti tekstiviesti eilen kännykkään. Enpä laittanut.

On toki aina kaikin puolin ikävää, jos viisi nuorta ihmistä kuolee kotibileiden päätteeksi. Mutta rajansa kaikella. Aiheesta on toitottu joka tuutissa nyt loputtomiin, on perustettu kriisiryhmiä, pidetty muistojumalanpalveluksia ja järjestetty ylimääräisiä vanhempainiltoja.

Ihmiset kuolevat, eri syistä. Osa nuorena, osa vanhempana. Prosessi, millä osa näistä valikoituu yhteisen surun ja murheen kohteiksi, on kerrassaan mielenkiintoinen. Mikä helvetti saa ihmiset lähettelemään kynttilätekstiviestejä? Miksei yhtä hyvin muisteta sitten vaikka jokaikistä tulipalouhria vuoden aikana erikseen? Tai jos ikä on tässä ratkaiseva tekijä, niin miksei jokaista kuollutta vauvaa? Entäs perheväkivallan uhreina kuolleet naiset?

Viime vuonna muuten Espoossa kuoli tulipalossa viisi päihdeongelmaista ihmistä. Ei paljon muistomessuja ja kynttilätekstareita näkynyt. Veikkaisin myös, että uhrien ystäville ei juuri kriisiapua tarjottu.

Krisse

Me tasa-arvon airueet

2009-10-05T05:36:00.000-07:00

Matkustettiin taannoin tyttöjen kanssa mökille. Automatkan ohjelmaan kuului perusteellinen kumman kaa -keskustelu, jossa ehdittiinkin käydä läpi melkoinen määrä uroksia. Perinteisen "Brad Pitt vai George Clooney" linjan välttämiseksi mukaan valittiin koko joukko muun muassa kotimaisia poliitikoita, jotka eivät varsinaisesti olleen naisjoukon himojen ykköskohteita.

Vanhasta ei halunnut kukaan, Stubbin halusivat melkein kaikki, Arhinmäen vain yksi. Pitkän aikaa nauratti. Kunnes joku esitti kysymyksen Ville Niinistöstä. Tyttöseurue totesi ykskantaan, että se mies on takuuvarmasti silittelijä. Ei sitä ikinä!

Hetken päästä tosin kummasteltiin, että mistäs me tämän näin varmuudella oletamme. Ai niin, herra on vihreä ja puolustanut isosti isyyslomaa.

Hävetti.

Annika

Kiitos Niklas Herlin

2009-09-23T22:54:00.001-07:00

Vihdoinkin joku sanoi ääneen sen, mitä niin moni suuren isän lapsi ajattelee.

Krisse

Mittaamattomia tragedioita

2009-09-13T22:53:00.000-07:00

Maailmassa on yksi ihmisryhmä, joka vastenmielisyydessään ylittää muut: valkoiset keski-ikäiset kristillistä oikeistoa edustavat heteromiehet, jotka kertovat, miten muiden pitää elämänsä elää. Tästä erinomainen esimerkki nähtiin eilisen Hesarin sunnuntaidebatissa, jossa herra Markku Ruotsila tuomitsee lailliset abortit mittaamattomana tragediana.

Täyspäinen ihminen ei jutussa esitettyihin väitteisiin jaksa edes lähteä ottamaan kantaa. Todettakoon vain, että minusta huomattavasti suurempi tragedia ovat ne miljoonat huonosti kohdellut lapset, jotka eivät olisi syntyneet, jos heidän äitinsä olisi voinut näin valita. Laillinen abortti on yksi osa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja lasten hyvinvointia.

Sen sijaan haluaisin tietää, mitä vittua Markku Ruotsila ymmärtää siitä, millaista elämä olisi, jos ei esimerkiksi itse voi päättää lisääntymisestään? Ei mitään. Tällaisen keskustelun ainoana tavoitteena on edistää kehitystä, jossa naiset kuuluvat
jonnekin nyrkin, kehdon ja hellan välimaastoon. Puhuminen mittaamattomista tragedioista on yritys naamioida tämä tavoite jonkinlaisen inhimillisyyden kaapuun.

Hyvä herra Markku Ruotsila. Minä puolestani ehdotan, että poistetaan mittaamaton tragedia maailmasta sillä, että sinulta ja muilta kaltaisiltasi viedään puheoikeus, sananvapaus ja kyky lisääntyä. Ja oikeus keskustella abortista rajataan niihin ihmisiin, jotka omistavat kohdun ja munasarjat.

Krisse

Helvettiin mars!

2009-08-25T03:06:00.000-07:00

Väitetään, että helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan. Jos tämä pitää paikkansa, niin ahdasta tulee.

Yksi syy siihen, miksi miehet ovat kautta aikojen menestyneet naisia paremmin työelämässä, on miesten taito luoda luottamuksellisia suhteita toistensa kanssa, ja kyky vetää tarpeen vaatiessa yhtä köyttä.

Naisilta nämä ominaisuudet tuntuvat hetkittäin puuttuvan kokonaan. Esimerkiksi itse olen työskennellyt aina pääsääntöisesti miesten kanssa, ja törmännyt sitä kautta tuttuihin sukupuolisidonnaisiin ongelmiin työelämässä. Kuitenkin pahin selkäänpuukottaja, jonka olen työelämässä tavannut, oli nainen, joka jaksoi aina kovasti räyhätä tasa-arvo-asioista ja muistuttaa tuosta erityisestä paikasta helvetissä, mutta viime kädessä teki katalimman tempun, minkä aikuisiällä olen aikuisten kesken joutunut kokemaan. Tervemenoa rouvalle vaan sinne helvetin erityisosastolle.

Yksittäistapauksista ei toki pidä vetää johtopäätöksiä, mutta kuunnelkaapa hetki pienten lasten äitien keskustelua.

Näiden naisten mielestä vain oma tapa hoitaa lapset on oikea. Vietiin lapsi tarhaan tai hoidettiinpa sitä kotona, niin aina menee jonkun mielestä väärinpäin. Jos vapaaehtoista lapsettomuutta ei lasketa, niin pahin synti taitaa olla, jos ei itse imetä lapsiaan.

Sen sijaan, että naiset kannustaisivat muita naisia tekemään omat ratkaisunsa ja löytämään itselle sopivimman tavan yhdistää lapset ja työ, he keskittyvät tuomitsemaan toisiaan.

Onneksi omat teoriat osoittautuvat joskus myös vääriksi. Meidän Annikan ja Krissen kymmenkunta vuotta kestänyt ystävyys on nähnyt esimerkiksi lukuisia työelämän tilanteita, joissa on otettu toisen luotettavuudesta mittaa. Aina on naisten välistä solidaarisuutta riittänyt. Tätä ajatusmallia olemme tietoisesti pyrkineet laajentamaan myös muihin ystäviimme ja kollegoihimme. Ehkäpä kilistämme sille, kun seuraavan kerran tapaamme.

Krisse

Iloisia perhetapahtumia

2009-08-20T06:17:00.000-07:00

Juuri tällä hetkellä eniten raivostuttaa aihe, josta kirjoitettavaa riittäisi keskimäärin muutaman viikon välein. Mutta koska tilitykset voisivat olla hieman puisevaa luettavaa, viittaan vain kertauksenomaisesti tähän.

Sitten itse asiaan.

Tuttavapiiri lisääntyy minkä ehtii, kuten olettaa saattaa, kun suurin osa tutuista on lisääntymisiässä.

Samalla kuulee monenlaisia tarinoita siitä, millaisin perustein perheenlisäykseen on päädytty. Yksi valitettavan yleinen esimerkki on tämä: Rouvalla kello tikittää, ja hän ilmoittaa miehelle, että nyt hankitaan lapsi. Mies ei välttämättä halua lasta, haluaa harkita asiaa tai odottaa vielä vuoden pari. Kuluu vähän aikaa, ja nainen ilmoittaa, että edessä on joko lapsi tai ero. Mies ajattelee, että lapsi on pienempi paha. Loput voidaan lukea tästä ja pienten lasten vanhempien avioerotilastoista.

Naisten vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen hämmästelyn aihe. Kukaan ei sen sijaan hämmästele sitä, että suuri osa miehistä ei itse asiassa halua lapsia.

Tämä on helppo päätellä ihan katsomalla ympärilleen. Erotilanteissa oikeus tuomitsee lapset lähes poikkeuksetta äidin luokse asumaan, ja miehille tämä on ihan ok. Miehelle riittää keskimäärin mainiosti se, että hän kiikuttaa lapset Linnanmäelle tai laskettelemaan joka toinen viikonloppu. Silloin tällöin joku miesaktivisti saattaa tästä käsittämättömän epätasa-arvoisesta oikeuskäytännöstä lehdessä narista, mutta jos kyseessä olisi miesten mielestä todellinen epäkohta, niin tilanne olisi kyllä ajat sitten miesten eduksi korjattu. On se miehiltä aina ennenkin maailmanhistoriassa onnistunut.

Krisse

Lasi hyvää viiniä ruuan kanssa

2009-08-14T03:19:00.000-07:00

Juuri ennen lomaani asiakkaani järjesti ison tilaisuuden, jossa asiakkaani edustaja, nelikymppinen rouva esitelmöi vieraille unelmiensa lauantai-illasta. "Kun olen saanut lapset nukkumaan, minulla on vihdoinkin aikaa itselleni. Silloin laitan videon pyörimään ja otan itselleni yhden lasin hyvää viiniä."

Huomatkaa sanamuoto. Hän ei sanonut esimerkiksi että "otan hyvää viiniä" tai "nautin hyvästä viinistä", vaan painotti nimenomaan määrettä yksi lasi.

Näitä yhden lasin naisia tuntuu olevan maailma täynnä, ainakin jos naistenlehtiin on uskominen.

Miesten elämä näyttäytyy lehdissä juuri niin alkoholipitoisena kuin se tilastojenkin valossa on. Erinäiset petteriahomaat ja extremeduudsonit sekoilevat minkä kerkeävät, ja tunnustipa taannoin parempimaineinenkin mäkihyppääjä tulleensa tornista alas melkoisessa tenussa.

Mutta naisjulkkisten linja ei petä. Unelmien ilta tyttöjen kanssa tai missä tahansa, sisältää yleensä sen yhden lasin hyvää viiniä ruuan kanssa. Parhaat pinnat kotiin veti taannoinen "lapset voittaa aina uran"-ex-ministeri Sari Sarkomaa. Toimittajan tiedustellessa humoristisessa haastattelussa, millainen Sarkomaa on krapulassa, tämä vastasi "En ole koskaan krapulassa."

Nyt herää kysymys naistenlehtien ja todellisuuden välisestä kuilusta. Miten voi olla mahdollista, että Annikan ja Krissen tuttavapiiri on täynnä naisia, jotka ihan mielellään ottavat lasin aina kun sellainen on tarjolla, tai vielä mieluummin koko pullon?

Annika

Miehille seksiä, naisille tunteita

2009-06-18T02:37:00.000-07:00

Ote uusimmasta Me Naisista. Haastateltavana Mark Levengood:

Toimittaja esittää väitteen: Mies ei saa koskaan kylliksi seksiä.

ja Levengood vastaa: Totta paitsi omalla, myös kaikkien ystävieni kohdalla. Mutta luulen, että miesten ja naisten välillä on tässä kohtaa iso ero. Miehelle seksi on usein vain seksiä, kiva harrastus- tai kuntoilumuoto, mutta naiselle taas enemmän tunteen asia. Ehkä kyse on geeneistäkin, nainen ajattelee vaistomaisesti, että olisiko tuosta miehestä isäksi.

Siis mitä?? Ensin tämä pitkälle yli nelikymppinen mies haluaa vakuutella, että saatu on ja kaveritkin on saaneet. Ja sitte esitetään aataminaikuinen määritelmä siitä, että naisethan nyt ei koskaan halua ihan vaan panna, vaan kyllä siellä aina joku kaipuu tunteisiin ja lapsensaantiin on. Voi herranjumala. Levengoodilta, julkisesti seksuaalivähemmistön edustavalta herralta, olisi toivonut vähän avarampaa katsetta asiaan.

Annika

Naisen natsikortti

2009-06-10T02:29:00.001-07:00

Jos miehet osaavat jyrätä työelämässä, niin kyllä naisiltakin lähtee. Puolet pääkaupunkiseudun naisista hyväksyy raskaaksi hankkiutumisen keinona turvata työpaikkansa säilyminen, kertoo Markkinoinnin ja Mainonnan uutinen.

Kyllä, raskaaksi hankkiutuminen on naisille luojan suoma oikeus. Ja sitä naiset tottavieköön osaavat hyödyntää.

Raskaus ja lapset tuntuvat olevan hyvä syy ihan mihin vaan, vaikka tällä aiheutettaisiin työnantajalle minkä sortin hankaluuksia tahansa. Ja hankaluuksia todella etenkin pienissä yrityksissä aiheutuu, minkä itsekin koko ikäni pk-yrityksessä työskennelleenä olen huomannut.

Jokainen tietää, millaista riesaa työpaikalle aiheutuu, kun naiset jäävät loppumattomille hoitovapailleen, käyvät välillä hetken töissä, jäädäkseen taas pois töistä. Äänen lausumaton fakta on myös esimerkiksi se, että lapseton työntekijä on keskimäärin tuottavampi kuin lapsia hankkinut, kun korvatulehdukset, yövalvomiset ja muut riesat eivät häiritse työntekoa. Mutta annas olla, jos tämän sanoisit työelämässä ääneen, niin kyllä huuto syntyisi. Puhumattakaan, jos lapseton vaatisi parempaa palkkaa tällä perusteella.

Naisten asema työelämässä on huonompi kuin miesten. Mutta paraneeko se sillä, että raskautta ja lapsia käytetään natsikorttina? Saatika sillä, että naiset julkisesti ilmoittavat, että raskaus on mainio keino varmistaa työpaikan säilyminen? Lähinnä tällä varmistetaan se, että työnantaja ei jatkossakaan vapaaehtoisesti palkkaa yhtään hedelmällisyysikää lähelläkään olevaa naista.

Krisse

Pimiää uutisointia

2009-06-05T03:41:00.000-07:00

Ja tällaista uutisoidaan Ilta-Sanomissa tänään.

Uutinen herättää halun kysyä ja ilmoittaa pari asiaa.

Ensinnäkin: Mikä helvetti Vappu Pimiässä on niin kiinnostavaa, että ei mene päivääkään, ettei tästä juontajana ansioituneesta naisesta saisi lukea joka paikasta?

Toisekseen: Mikä vittu teitä perheenisät vaivaa? Voiko enää alemmas vajota?

Kolmanneksi: Uutinen kertoo, että naisilta Pimiä kuulee myös kehuja erityisesti siksi, että Vappu uskaltaa olla epätäydellinen.

Miten niin "uskaltaa olla"?

Viikon Nainen -palkinto jaettu

2009-05-31T22:56:00.000-07:00

Sovinismi on pöyristyttävää. Etenkin silloin, kun sovinistiset lausunnot tulevat naisen suusta.

Jutta Zilliacuksen näkemys siitä, että ”tytöt joskus omalla signaalilla osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi”, on jotain niin järkyttävää, että täytyy vain toivoa, että tämän voi laittaa 83 vuoden iän piikkiin.

Olisikohan aika jäädä eläkkeelle.

Krisse

Helvetin polttarit

2009-05-27T02:58:00.000-07:00

Polttariperinne rantautui Suomeen ilmeisesti Saksasta jo aikapäivää sitten. Kuten kaikki muutkin älyttömyydet, myös nämä juhlat nousivat huippusuosioonsa 80-luvulla.

Kyseisenä vuosikymmenenä mopo lähti vähän joka asiassa hieman käsistä. Jos muissa asioissa sittemmin vedettiinkin vähän jarrusta, niin polttarit ovat sen sijaan 2000-luvulla lähteneet lapasesta ihan totaalisesti.

Perussetti menee näin. Morsio pelkää, että joku kumminkaimantytär vetää herneen nenään, jos kutsua ei tule. Niinpä polttareihin kutsutaan lähestulkoon puolet häiden naisvieraista. Ohjelmaa odotetaan järjestettävän vähintäänkin parin päivän edestä, ja mielellään jotain ennen kokematonta; ainakin rakennekynnet ja pienkonelento.

Pahinta on, jos polttareiden järjestäjien ja osallistujien sosiaalinen status ei kohtaa. Tai jos polttarien järjestäjiltä puuttuu kyky tajuta edellä mainittu tosiasia. Annika kutsuttiin taannoin viettämään polttareita, joissa ajatuksena oli viedä morsio viikonloppumatkalle Eurooppaan. Siinä sitten yritettiin selittää, että joukossa on yksinhuoltajia, hoitovapaalla olevia, lomautettuja ynnä muita huonommassa taloudellisessa asemassa olevia. Ei mennyt jakeluun.

Ja ikään kuin se morsian yleensä haluaisi oikeasti mitään muuta kuin mennä ystävineen saunaan ja juoda skumppaa.

Joskus ulkonäkö kertoo kaiken

2009-05-14T04:12:00.000-07:00

Ja Viikon Mies -palkinnon saa Olli-Pekka Hakkarainen.

Naiset ja miehet

2009-05-14T00:27:00.000-07:00

Tämänkin blogin pitäjät kuulevat usein huomautuksen ”ei saa sanoa että naiset sitä ja miehet tätä”.

Ei saakaan. Tässä blogissa sitä tehdään, mutta kun kyseessä on rehellisesti kärjistävä ja provosoiva puun takaa ammunta, niin se tyylikeinona sallittakoon.

Toiset sen sijaan osaavat tämän ihan asiallisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kirkko ja kaupunki -lehti on keskimäärin journalistisia periaatteita kunnioittava laadukas lehti, jonka perusmaallikkoakin kiinnostavat jutut ottavat rohkeasti kantaa myös niihin asioihin, jotka kirkon sisällä ovat tabuja. Tämän viikon numerossa julkaistiin sen sijaan sellainen pohjanoteeraus, että harvoin näkee.

Herra psykologi Tony Dunderfelt oli sitten tehtaillut kirjan Parisuhteen kemia, joka lehtijutun mukaan ”löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvosta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.” Myöhemmin juttu jatkaa: ”Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.” Ja edelleen: ”Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.”

Että jotta mitenkä? Enpä usko, että edes nykymiehistä suurin osa näkisi parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi liiallisen tasa-arvon. On myös mielenkiintoista, miten psykologi on selkeästi sitä mieltä, että naiset ovat ajaneet ne miehet sinne sohvannurkkaan, että miehen joku "perusluonne" sisältää ajatuksen jostain käsittämättömästä alkuvoimasta, ja että itsehän se äijä ei sinne sohvalle tietään toki löytäisi.

Järkyttävintä on jälleen, että tätä tilitystä esitellään akateemisen alan, ts. psykologian varjolla. Jälleen kerran voisi toivoa, että kunpa Dunderfeltilä olisi käynyt vähän parempi flaksi elämässä, niin ei tämänkään katkeran "tutkimuksen" tekoon olisi tarvinnut verorahoja ja palstatilaa uhrata.

Esimerkkinä vastaavasta pöyristyttävästä konservatismista tuli itselleni ensimmäisen mieleen tämänviikkoinen homot ja koirat -keskustelu.

Krisse

Mobiiliviestintää

2009-05-06T23:11:00.000-07:00

Olen usein toivonut matkapuhelinta, johon olisi yhdistetty alkometri. Ennen kuin puhelimella voisi soittaa, pitäisi puhaltaa nollat. Tämä ratkaisu keventäisi mukavasti monien darra-aamujen tunnelmaa, vaikka kysymyksessä ovatkin aina olleet sinänsä harmittomat puhelut ja viestit.

Joillain muilla sen sijaan puhelinhommat lähtevät lapasesta ihan kunnolla.

Mikä vittu näitä miehiä vaivaa? Nämä kaikkoset, vanhaset ja kanervat tietävät aivan tasan tarkkaan, millaisia riskejä ottavat, kun tekstiviestit tai sähköpostit julkisuudenkipeille yksinhuoltajaäideille tai aikuisviihdetyöntekijöille lähtevät laulamaan. Silti herrat tekevät näitä typeryyksiä kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti muna vie ja mies vikisee?

Alan todella huolestua siitä, millaisilla perusteilla poliittinen päätöksenteko tässä maassa tapahtuu.

Krisse

Paha vihjaus, vielä pahempi teko

2009-05-06T02:29:00.000-07:00

Heti alkuunsa on todettava, että on varsin surullista, että tutkija Anna Kontulan feministinen pamfletti ei saanut valtakunnan ykkösmediassa läheskään niin paljon palstatilaa ja suitsutusta kuin Timo Hännikäisen taannoinen "naiset bordelliin, jotta minäkin joskus saisin" -ruikutus.

Kontula raivasi kuitenkin tiensä iltapäivälehden ykkösuutiseksi vihjaamalla tunnetun poliitikon syyllistyneen raiskaukseen.

Eduskunnan mieskansanedustajat tuohtuivat nimettömästä vihjailusta ja vaativat raiskaajan nimeä julkisuuteen. Olen ehdottomasti samaa mieltä: raiskaus on kova syyte ja vakava rikos. Siitä vihjaaminenkin leimaa tahallisesti turhan paljon.

Se miksi ko. poliitikon henkilöllisyyttä ei sen sijaan tuoda julkisuuteen, voi toki johtua uhrin henkilökohtaisesta halusta pitää asia omana tietonaan. Toivon, että motiivi on tämä. Erityisen ikävää olisi tässä kohta todeta, että asiaan liittyy jotain sellaista, josta Krisse kirjoitti jokin aika sitten otsikon "Asioita, joista ei puhuta" -alle.

Mutta kun kyseessä on poliitikko, ei asian yhteiskunnallistakaan ulottuvuutta voi noin vain ohittaa. Kuinka moni haluaisi tietää, onko itse äänestänyt raiskaajaa?

Annika

Ikuisuuskysymys ja kysyn taas

2009-05-03T22:12:00.000-07:00

On hyvä, että maailmassa on vaikeinakin aikoina asioita, joihin voi luottaa kuin peruskallioon. Yksi näistä on miehinen itsetunto, tuo täysin järkkymätön ja ehtymätön luonnonvara.

Tapahtui viime viikolla. Eräänä iltapäivänä kävi ilmi, että Annikan miespuolinen tuttu, sanottakoon tässä vaikka Herra X, oli sattumoisin viettämässä vappuaattoa Annikan naispuoleisen tuttavan Neiti A:n kanssa samassa seurueessa. Herra X totesi, että hän aikoo ehdottomasti istumaan Neiti A:n viereen koko illaksi, koska Neiti A on niin "ihana ja hyvin säilynyt".

Kyllä, näin on. Neiti A on kriittisimmilläkin silmillä katsottuna hyvin herttainen tapaus, nätti ja sirkeä.

Herra X sen sijaan on ylipainoinen, ylimielinen egoisti. Häntä ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla hyvin säilyneeksi, vaikka parikymppisten kohdalla ei yleensä kai puhuta säilymisestä.

Nyt ikuisuuskysymys kuuluu: mikä helvetti saa Herra X:n kaltaisen tapauksen kuvittelemaan, että Neiti A haluaisi sekuntiakaan hänen seuraansa?

Annika

Asioita, joista ei puhuta

2009-05-03T02:43:00.000-07:00

Monessa tasa-arvoepäkohdassa on tässä yhteiskunnassa päästy sen verran pitkälle, että asioista voidaan käydä avointa keskustelua. Yksi merkittävä ongelma on kuitenkin vaiettu tabu, nimittäin seksuaalinen häirintä työelämässä.

Tyypillinen tilanne menee näin: Mies on yrityksen johtoa, asiakkaan edustaja tai muuten vaan henkilö, johon naisen on pakko säilyttää sekä hyvät että ammatilliset välit. Enemmän tai vähemmän humalassa mies tulee kahden kesken oltaessa käpälöimään, puhumaan törkeyksiä, ehdottelemaan seksiä tai jopa painostamaan seksiin. Nainen ei tiedä, mitä tekisi, koska kyseessä saattaa olla vaikkapa miljoonan euron asiakastilin päällä istuva henkilö, joten nainen yrittää vain jotenkin hymyillen ja selitellen päästä pois tilanteesta.

Nainen ei kerro asiasta työpaikalla kenellekään, koska kyseessä on kahden kesken tapahtunut tilanne, jota nainen ei voi todistaa tapahtuneeksi mitenkään. Lähtökohtaisesti kaikki uskovat miestä, joka edustaa johtoa tai josta on kiinni iso asiakkuus. Jos nainen lähtisi esittämään syytöksiä, joita ei voi todistaa, hän tuhoaisi oman työuransa täydellisesti. Sanomattakin on selvää, että työskentely tällaisin miehen kanssa on jatkossa erittäin tuskallista, ja pahimmassa tapauksessa häirintä senkun jatkuu.

Pelkästään Annikalla ja minulla on tiedossa aiheesta lukuisia omia tai ystävien kokemuksia. Yhdessä tapauksessa asia on asianmukaisesti selvitetty yrityksen johdon ja asianosaisten toimesta. Kymmenistä vastaavista tapauksista ollaan vain oltu hiljaa.

Kyseessä ei siis ole mikään marginaaliongelma, vaan kymmenien tuhansien työpaikkojen kaapissa oleva luuranko. Itse en edes tiedä, mikä olisi se järjestelmä, jolla nämä tapaukset estettäisiin, tai vähintäänkin oikeudenmukaisesti saataisiin selvitettyä. Ehdotuksia?

Krisse

Miehet, kalja ja tissit

2009-04-26T23:03:00.000-07:00

Kuten Annikakin juuri kertoi, viikonloppuna baareissa näkee tasa-arvoa parhaimmillaan.

Itse olen perin juurin kyllästynyt siihen lasittuneeseen katseeseen, jolla humalaiset miehet rintojani tuijottavat. Kyllä, olen isorintainen ihminen. Se ei kuitenkaan oikeuta ketään jatkuvaan kommentointiin ja käpälöintiin.

Viikonloppuna rinnoistani haluttiin jälleen keskustella, ja kun en tähän suostunut, asiaa kommentoitiin ”älä yritä väittää, ettet noilla helmillä haluaisi tissejäsi korostaa”. Kaulassa oli siis helmet.

Mitä vittua?? Jos rinnat näkyvät (ts. ei ole jätesäkki päällä) niin silloin niitä saa automaattisesti kommentoida miten haluaa??

Mikä pahinta, tässä tapauksessa kysymyksessä oli vanha tuttu, aiemmin erittäin älykkäänä pitämäni mies. Mutta näköjään viina ja tissit on sitten sellainen yhdistelmä, että siinä kaikki sivistys katoaa.

Raivon tunne on nyt sellainen, että selvyyden vuoksi todettakoon seuraavaa. Sinä tuttu tai tuntematon mies, joka seuraavan kerran viittaat puolellakaan sanalla rintoihini: Kastroin sinut omakätisesti, hyvin tylsällä veitsellä. Erittäin hitaasti.

Krisse

Pedofiili liikkeellä

2009-04-26T22:51:00.000-07:00

Vietin perjantai-iltaa asiakkaani juhlissa. Tunnelma oli hyvä, ja siirryttiin keskustaan jatkamaan. Tanssin nuoremman työkaverini kanssa pitkään ja meillä oli hauskaa.

Pian alkoi kuitenkin jatkuva pään aukominen. Tasan omanikäiseni miehet, jotka hyvin tunnen, alkoivat kovaan ääneen kommentoimaan, että olen pedofiili ja vanha likainen täti. Vitsit vitsinä, mutta kohtuus kaikessa. Illan aikana tanssikaveriltanikin mentiin tiedustelemaan, onko vanhaa ämmää tanssitettu nyt tarpeeksi.

Mitä helvettiä? Selvyyden vuoksi sanottakoon, että minulla on 7 vuoden ikäero työtoveriini. Mutta olen itse jo hyvän matkaa 30 paremmalla puolen, joten jokainen voi siitä päätellä, minkä ikäistä pojua on tanssitettu.

Samaan aikaan kyseiset herrat itse viihdyttivät hädin tuskin täysi-ikäisiä promotyttöjä, entinen mäkihyppääjä esitteli lehdessä 23-vuotiasta muijaansa ja puhemiehenkin avioliitto kukoistanee sen 30 vuotta nuoremman runotytön rinnalla. Pedofiilejä? Ei tietenkään, vaan viriilejä miehiä.

Annika

Ketäköhän nyt pitäisi suojella

2009-04-24T04:41:00.000-07:00

Julkisen sanan neuvosto otti taannoin poikkeuksellisesti oma-aloitteisesti kantaa julkisuuden ilmiöön. Kyseessä oli tuolloin Matti Nykänen. JSN antoi ymmärtää, että henkisesti vajavaisen ihmisen yksityiselämää ei pitäisi raadella julkisuudessa, vaikka kohdehenkilö olisi itse asialle hyvinkin myötämielinen. Ja on sitä yhä.

Mikähän ihmisoikeusneuvosto ottaisi kantaa tämän parikymppisen tyhjäpään puolesta?

Hiljaiseksi vetää

2009-04-15T22:50:00.000-07:00

Joskus mediassa törmää uutisiin, jotka saavat kyynistyneimmänkin ihmisen sanattomaksi.

Tässä yksi niistä.

Krisse

Onko perheenlisäystoiveita?

2009-04-02T03:53:00.000-07:00

Työhaastattelussa ei tunnetusti saa kysellä hakijan mahdollisia lisääntymissuunnitelmia. Sanomattakin on selvää, että tämä ongelma koskee vain naispuolisia hakijoita - sen verran harva kaksilahkeinen lasten kotihoitoon ja korvatulehduksiin panostaa.

Lisääntyminen on toki jokaisen naisen oikeus, mutta tässä kohtaa omasta puolestani ymmärrän työnantajaa, varsinkin jos kyseessä on pk-yritys. Kun jatkuvassa työsuhteessa oleva nainen yhtäkkiä lähtee pitkäksi aikaa pois, hänet on korvattava jollain yhtä kovan asiantuntemuksen osaavalla sijaisella, jonka jälkeen tämä äippälomalta takaisin palaava nainen on otettava takaisin. Parhaimmissa tapauksissa lapsia tehdään pari kolme putkeen, ja työnantaja saa arvailla, mahtaako rouva palata töihin tänä vuonna, ensi vuonna, joskus, ei koskaan?

Em. syistä johtuen minusta on ihan ymmärrettävää, että lisääntymissuunnitelmat kiinnostavat työnantajaa, vaikka kysyä ei saa, arvata vain. Tämän vuoksi erittäin suuri epätasa-arvon paikka on se, että kolmekymppisenä parisuhteessa elävänä naisena kuulun automaattisesti tuohon riskiryhmään, vaikka mitään aikeita lisääntyä ei ole.

Jos kysyä ei kerran saa, niin voisikohan tämän jo työhakemuksessa ilmoittaa?

Annika

Huippuvirat ja rinnattomat naiset

2009-03-24T05:51:00.000-07:00

Suomessa tasa-arvo on suhteessa muihin maihin kehittynyt pitkälle. Tämän vuoksi koko aihe tahtoo välillä yleisessä keskustelussa unohtua. Totuus muistui kuitenkin vähän aikaa sitten taas mieleen, kun luin Hesarin uutista, jonka mukaan EU:n ja Naton huippuvirkoihin ei tämän vuoden nimityskierroksilla ole odotettavissa yhtään naista.

Ylimmissä poliittisissa viroissa, yritysten ylimmässä johdossa sekä hallitustyöskentelyssä vanhat kunnot sikamiesverkostot jylläävät yhä. Naisia ei haluta sotkemaan sikakerhon kuvioita.

Niinpä ne harvat naiset, jotka esimerkiksi yritysmaailmassa pääsevät ylimpään johtoon, ovat matkan varrella suosiolla muuttuneet miehiksi. Katsokaapa Suomen yritysmaailman vaikutusvaltaisimpia naisia: heitä voisi jo ulkonäön perusteella luulla vahingossa miehiksi. Useimmat ovat muuten lapsettomia. Eivätkä esimerkiksi Sirkka Hämäläinen ja Sari Baldauf ota julkisesti kantaa tasa-arvoasioihin. Eiväthän miehetkään niin tee.

Kun huippupesteihin kelpaavat edelleenkin vain miehet (tai joissain poikkeustapauksissa miehiksi muuttuneet naiset), niin on aivan turha jauhaa siitä, onko ”naisen euro on 80 senttiä” feministien vääristelemää tietoa, ja onko 95 senttiä lähempänä totuutta. Kiistellään siitä vaikkapa sitten, kun suomalaisyritysten hallitukset ovat naisten kansoittamia. Siihen on vielä aikaa, sillä tällä hetkellä suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä naisia on 12 prosenttia, eikä tähän ole lähivuosina luvassa minkäänlaista muutosta.

Jos itse olisin tänä päivänä katu-uskottavaksi ja menestyväksi pyrkivän yrityksen toimitusjohtaja, en kehtaisi enää esitellä vuosikertomusta, jossa Johtokunta-sivulla kaksitoista pukumiestä pönöttää valtiosalihenkisessä kokoushuoneessa. Useimmille miesjohtajille tämä ei kuitenkaan tunnu tuottavan minkäänlaista ongelmaa.

Krisse

Ura vai perhe: joojoo.

2009-03-23T23:26:00.000-07:00

Maan ykkösmedia kertoi eilen:

"Naiset näyttävät viihtyvän työssään, mutta perhe on tärkeämpi kuin ura, kertoo netissä tehty kysely. Kyselyyn vastanneet naiset pitävät järjestään itseään hyvänä työntekijänä, ja noin puolet kertoo viihtyvänsä hyvin työpaikassaan. Kahdeksan kymmenestä kuitenkin arvioi, että perhe menee uran edelle."

Mikä tässä nollatutkimuksessa nyt on uutta? Ja mikä ihme tässä ylitti uutiskynnyksen? Kiinnostavampaa olisi, jos kysely olisi tehty molemmille sukupuolille, ja jos sukupuolten välillä olisi havaittu eroja.

Vai olisikohan sellainen tulos ollut edes mahdollinen? Eihän kukaan toki julkisesti sano, että ura olisi tärkempi kuin perhe.

Mutta jos jostain löytyisi nainen, joka uskaltaisi ääneen näin sanoa, niin siinä vasta olisi uutinen.

Annika

Virtualiset supersuorittajat

2009-03-18T03:13:00.000-07:00

Facebook on ehdottomasti kaikin puolin hieno keksintö. Mutta mikä on sairaan ärsyttävää reaalimaailmassa, on sitä myös virtuaalisesti.

En käsitä ihmisiä, jotka päivittävät statustaan seuraavaan tyyliin: "Minna on tänään siivonnut koko talon kahdesti, paistanut 8 peltiä pullia, kirjoittanut väikkärin, juossut maratonin ja halkaissut atomin. Ihana päivä!"

Ilmeisesti sama odotusarvo pätee verkossa ja sen ulkopuolella: joku päivä joku tulee, ja ojentaa mitalin. Sitä odotellessa.

Annika

Vielä kerran Hännikäisestä

2009-03-15T09:54:00.000-07:00

Keskustelu kaikin puolin vastenmielisen miehen seksinpuutteesta alkaa mediassa onneksi olla jo ohi. Onneksi siksi, että kyseisestä aiheesta tulee paha olo. Mutta vielä on pakko palata detaljiin, joka monelta saattoi jäädä huomaamatta.

Hesarin kulttuurisivuilla oli 22.2. kerrassaan hämmentävä ylistyslaulu Hännikäisen teoksesta ”Ilman”. Kriitikko Matti Mäkelä suitsutti teosta estoitta ja päätti kirjoituksensa huudahdukseen ”hyvä Hännikäinen!”.

Vaan kuka olikaan Matti Mäkelä? Aivan. Matti Mäkelä oli se 90-luvun Hännikäinen, joka vuonna 1995 ilmestyneessä esseekokoelmassaan ”Kaksi vaimoa” puolusti muun muassa miehen oikeutta ikuisesti uskolliseen neitsytvaimoon.

Hyvä Hesari!

Krisse

Olipa taannoin toimitusjohtaja, osa 1

2009-03-13T04:41:00.000-07:00

Annika ja Krisse ovat tavanneet toisensa työpaikalla. Vaikka heillä alusta asti riitti juttua keskenäänkin, niin näiden kahden ystävyksen kohdalla voidaan puhua myös siitä, miten kärsimys yhdistää. Kärsimyksellä tarkoitetaan tässä toimitusjohtajaa, jollaista ei ole sen koommin tavattu. Tulemme valottamaan teille, arvoisat lukijat, anti-liikkeenjohdon menestyksen salaisuuksia ihan omakohtaisen kokemuksemme valossa.

Kerrotaan ensialkuun hieno kaneetti tasa-arvosta:

Taannoin olimme Krissen kanssa vonganneet kollegaksemme erästä tuntemaamme naista, jonka tiesimme olevan hyvä työssään. Hän ei aluksi ottanut vastaan tarjottua paikkaa, koska epäili, ettei työn sisältö vastaisi hänen toiveitaan. Noin vuoden kuluttua paikkaa tarjottiin uudelleen, jolloin hän hyväksyi tarjouksen, koska hänen oma työtilanteensa oli tuolloin toinen. Krissen kanssa iloitsimme palaverihuoneessa, että hienoa, hän tuleekin meille töihin. Tällöin toimitusjohtaja avasi sanaisen arkkunsa ja ilmoitti kovaan ääneen ja hyvin vakavissaan koko työyhteisölle:

"Ei tuon ikäistä naista kukaan palkkaa."

Palkattu nainen oli tuohon aikaan 27-vuotias, samanikäinen kuin Krisse ja Annika tuolloin.

Annika

Itsekkäät lapsiperheet

2009-03-13T03:48:00.000-07:00

Kolmekymppinen kansa lisääntyy, ja se on erittäin suotavaa.

Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta tehdä lapsia. Vietän vapaa-aikani mieluummin matkustamalla ja baareissa kuin sekoamalla kotona. Moni pitää tällaista käytöstä itsekkäänä. Minusta huomattavasti itsekkäämpää on kuitenkin se, että tehdään tähän maailmaan lapsia ihan vaan omaksi iloksi ja huviksi. Maailmaan, jossa väkeä on aivan riittämiin muutenkin.

Minulle on usein perusteltu, että lapset ovat osa elämää ja jotain merkittävää jää kokematta, jos en tee lapsia. No niin jää silloinkin, jos en koskaan matkusta Amerikkaan. Toinen argumentti on, että sitten on seuraa vanhana. Annetaanko tästä joku takuu? Entä takaako joku sen, että ylipäänsä haluan asioida lapseni kanssa tai hän minun kanssani, kun olen vanha? Elämä on opettanut, että ei.

Kaiken lisäksi näyttää siltä, että lastenteon jälkeen elämästä on onni ja autuus kaukana. Havukasalta näyttävä perheenäiti ei hehku onnea raahatessaan lastenvaunuja bussissa. Pienten lasten isät kyllä hehkuvat vongatessaan työkaverilta pesää firman virkistyspäivän jälkeen. Onko sittenkin niin, että lapsiperheen ankea arki saa paheksumaan niitä, joilla elämä on mukavampaa?

Juu, ymmärrän, että suurin osa kansasta ei näkemystäni vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jaa. Mutta olisi mukavaa, jos voisimme sopia edes niin, että kaikki te kotonanne katkeroituneet perheenäidit ja -isät antaisitte lapsettomien nauttia hyvästä elämästään ihan kaikessa rauhassa.

Krisse